Haloo Helsingin Elli

Parhaita hetkiä elämässä on kun yhtäkkiä saat tietää jonkun kaltaisesi sielun olemassaolosta. Kun yhtäkkiä löydät katuojasta tai Facebookista ihmisen, jossa on ominaisuuksia, joita aina etsit ihmisistä mutta harvoin löydät. Kun tajuat, että pimeimpinä yksinäisyyden hetkinäsikin jossain, kolmen tai kolmentuhannen kilometrin päässä, hengittää joku joka tietää mitä tarkoitat. Paras hetki elämässä on kun tajuat että et ole yksin.

Pääni on sumussa. En tajua mistä on kyse, mutta viime aikoina olemassaolo on ollut outoa miellyttävää humisevaa sumua. Tuntuu että asiat jotka ennen olivat mahdottomia ovatkin yhtäkkiä mahdollisia ja tässä. Morrissey. Elämä. Ihmeet. Taikuus.

Näytin eilen James Deanilta. Omassa päässäni olen jo pitkään näyttänyt James Deanilta, mutta kesällä vanhempani sanoivat että leukani on "liian jykevä". Joka tapauksessa eilen näytin James Deanilta ja sitten menin nukkumaan.

Tähän humisevaan olemassaoloon liittyy olennaisesti tunne, että paskat seurauksista. Paskat siitä miten ihmiset reagoivat siihen mitä teen tai siihen mitä sanon. Aion olla tosi, aion olla vahva, aion palaa, aion vaikka kävellä alasti Helsingin keskustassa enkä jaksa välittää siitä mitä muut ihmiset ajattelevat. Suuret inhottavien tavallisten ihmisten massat eivät ole totta. Yleensä ne koskettavat ja ahdistavat minua, mutta eivät nyt. Vain minä olen totta ja jotkut muut ovat totta. Vain ne jotka merkitsevät tarinassani jotain ovat totta. Se tuntuu huojentavalta ja tekee mieli juhlia.

Kirjasta jota kirjoitan on tarkoitus tulla universumi, jonka sisällä on paljon tulta ja vihaa ja rakkautta ja taikaa ja dumbledoremaista viisautta. Siihen tähtään. Aika on näyttävä onnistunko. Siitä olen varma että tämä on jotain uutta. Viisikymmentä kertaa parempaa kuin "romaanitaide" jota Suomessa (tai maailmassa) tällä hetkellä julkaistaan. Haluan tämän olevan jotain muuta. Haluan tämän hengittävän, jotta voisin itsekin hengittää. Helsingin Sanomien kriitikkosedät eivät välttämättä tykkää tästä, mutta on absurdi ajatus että he merkitsisivät minulle mitään ainakaan negatiivisessa mielessä. He ovat sympaattisia ja yhdentekeviä riippumatta siitä mitä sanovat. Haluan merkitä jotain oikeille verisille ihmisille.

Kirjassani on kaiken kaikkiaan yllättävän paljon seksiä. Sitä ei juurikaan harrasteta, mutta silti sitä on vähintään näkymättömänä jokaisella sivulla. Sellaista pääni sisällä on. Yhtäkkiä elämä on hyvin, hyvin täynnä seksiä, vaikka en ole koskaan edes suudellut ketään, tai ehkä juuri siksi.

Kevättä odottaen,

.