Mun naamassa on laastareita.
Pitäisi kirjoittaa. Mitään muuta ei tarvitsisi tehdä kuin kirjoittaa. Mutta koska tiedän mitä haluan, asiat muuttuvat monimutkaisemmiksi. En halua kirjoittaa mitä tahansa, haluan kirjoittaa tulta, vihaa ja rakkautta. Kohta yritän. Usein kun yritän, onnistun.
Kun kuvittelen itseni elämässä Hyvää Elämää, kuvittelen aina tällaista: olen jossain syömässä tai juomassa jotain. (Syöminen ja juominen ovat varmaan tärkeimpiä harrastuksiani. Jonain päivänä olen vielä oleva juoppo ja lihava.) Seison parvekkeella jossakin lämpimässä merenrantakaupungissa, vierelläni seisoo sydämenräjäyttävän mielenkiintoinen tyttö ja juomme alkoholia. Istun hämärässä ihmeellisessä ravintolassa, nurkassa, juomassa alkoholia ja syömässä tulista ruokaa, ympärilläni mielenkiintoisia ihmisiä.
Kuluneet 7 päivää ovat olleet kammottavin viikko pitkään, pitkään aikaan. Oloni on ollut tukala ja ankea. Olen voinut fyysisesti huonosti, minkä takia olen voinut henkisesti huonosti, minkä takia olen voinut fyysisesti huonosti. Syitä fyysiselle huonovointisuudelleni on useita, muun muassa "antidepressanttien" hämärät vieroitusoireet.
Toissapäivänä päätin nostella ja heilutella äitini kahvakuulia villisti. Tulos: oikean olkavarteni läpi säteilee kipu aina kun yritän liikuttaa sitä. Kuten esimerkiksi nyt.
Kaikista näistä syistä olen ollut irrationaalisen katkera ja ärtynyt. Tuntuu että sain elämältä huonot kortit. Haluaisin uskoa Jumalaan että voisin olla vihainen hänelle. Nyt voin olla vihainen vain epämääräisesti. Kaikki on raivostuttavaa. Raivostuttavinta on, että kun kaikki on raivostuttavaa ei mitään pysty näkemään kirkkaasti. Kun olen ärtynyt, olen sumea kusipää.
Argh. Pitää vain odottaa että tämä menee ohi. Pitää odottaa että tämä menee ohi.
Moi Q. Oon tässä lueskellut blogiasi läpi, ja niin. Musta on ylihienoo, että sunlainen ihminen on oikeasti olemassa. Kiitos.
VastaaPoistaHyvä että joku muukin ajattelee näin! (Olen pahoillani, kun olen taipuvainen antamaan tällaisia omahyväisiä vastauksia. En tiedä onko se huumoria. Olen Cheek.)
PoistaSitten limainen kysymys: mistä pidät minussa? Mulla on vaikeuksia erotella mitkä ominaisuuteni ovat hyviä ja mitkä rasittavia. Tällä hetkellä tunnen itseni pääasiassa rasittavaksi.
Ja lopuksi: mäkin diggaan susta.
Tykkään siitä, että oot hyvä ihminen. Tykkään siitä, että kirjoitat. Tykkään huumorintajustasi ja blogistasi ja eläinaktivismistasi ja siitä, etten tiiä ketään toista sellaista ihmistä kuin sinä.
VastaaPoista(jostain syystä kuvittelen sut aina kirjoittamaan blogiasi jossain ihan pimeässä huoneessa, jossa näyt vain varjona. random fakta. ehkä se johtuu blogisi tummasta taustasta.)
Hassuu!
Itse asiassa mielikuvasi vastaa aika täydellisesti todellisuutta. En tosin näy varsinaisesti varjona, pikemminkin hehkun aavemaisesti näytön valossa.
PoistaEtkö tosiaan tiedä ketään sellaista kuin minä? Haluaisin että vähintään 30 % ihmisistä olisi sellaisia kuin minä. Mikseivät he ole?
Mutta vilpitön kiitos että tykkäät!
Voi ei, en sanonut sitä mitenkään pahalla! Emmä edes tunne kovin paljon ihmisiä. Mutta tunnen kyllä muitakin hienoja ihmisiä. (en tiedä auttaako se)
PoistaOis kyllä hienoo, jos vaikka 30% ihmisistä olisi sellaisii ku sä. Ehkä kenessäkään muussa ei yhdisty kaikki samat piirteet mitä sussa on, mutta on kuitenkin varmasti paljon ihmisiä, jotka on jossain määrin samanlaisia kuin sää. Oon tullut pohdinnoissani siihen tulokseen, että ainakin mun kohdalla se on tarpeeksi. En usko, että on olemassa ketään, joka ymmärtää mua täysin, mutta mun mielestä tärkeintä on, että olisi edes joku, joka haluaisi ymmärtää.
Ei huolta! En tulkinnut kommenttiasi mitenkään negatiiviseksi, lähinnä vain neutraalisti mietin että pitääkö se tosiaan faktisesti paikkansa. (Oon miettinyt tätä usein ennenkin.) Ei sillä että ainutlaatuisuus välttämättä olisi huono asia; käytännön elämässä sillä vain on taipumus olla välillä vähän rasittavaa.
PoistaToisaalta elämä pelkkien klooniensa kanssa olisi hedelmätöntä ja tylsää. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on vain hyvä olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, kunhan edes jollain alueella voi löytää jotain yhteistä. Uuteen ja erilaiseen tutustuminen on tavallaan yksi olemassaolon tarkoituksia.
Miksi tämän kommentin kirjoittaminen on näin hidasta ja kankeaa? Olen oikeasti yrittänyt muotoilla näitä lauseita varmaan 15 minuuttia. Ovatko nämä jotenkin poikkeuksellisen monimutkaisia asioita?! No joo, joka tapauksessa... näin.