Lisää sumua

Eteeriset löysiin villapaitoihin pukeutuvat runotytöt yms. ovat jotain käsittämätöntä ja pakahduttavaa. En voi uskoa että heitä on oikeasti olemassa.

Joka tapauksessa: siinä on kaunis tapa olla olemassa.

Odotan vain kevättä. Tän blogin etusivu näyttää muuten harvinaisen rumalta ja sekasortoiselta nyt. Luultavasti näiden Suomi24-screenshottien takia.



Juuri äsken virallisten lukijoiden määrä oli vakiintunut kolmeen. Sitten se oli vakiintunut kuuteen. Miten teitä on nyt 10? Kohta saavutetaan piste jossa jokainen uusi lukija ei enää tarkoita mannerlaattoja vavahduttavaa muutosta ja euforisia sydämentykytyksiä. Mutta ei vielä. Myös päivittäisten vierailujen määrä on kasvanut merkittävästi. Miksi? Viime aikoina olen kirjoittanut pääasiassa älyttömyyksiä. (Tuntuu siltä kuin olisin elänyt vuosisatoja. On tosiaan mahdollista, että olen luhistumassa paineen alla ja tulossa hiukan hulluksi.)


Selailin tänään Helsingin Sanomia (teen sitä aika usein ja se on yleensä enemmän tai vähemmän tukehduttavaa). Heräsi joitakin kysymyksiä:

Miksi Jani Kaaro kirjoittaa niin viisaita kolumneja mutta sitten yhtäkkiä naputteleekin ison artikkelin siitä kuinka lintujen tehotuotannosta pitäisi tehdä "suomalainen vientituote"? En saa hänestä otetta.

Toinen kysymys: kuka on Virpi Salmi ja miksi hän on niin vihainen? Tasaisin väliajoin törmään hänen riehakkaaseen hymyynsä ja kolumneihin, joissa hän kertoo kuinka ärsyttäviä ne ja nämä ihmiset ovat. Hän kirjoittaa jotenkin epäselvästi; selvää on että Salmi on jotakuta vastaan, mutta jostain syystä hän ei ilmaise suoraan kenestä kirjoittaa ja etenkään miksi nämä ovat niin kauheita. Pahimpia kaikista vaikuttavat kuitenkin olevan "kaupunkilaiset", varsinkin jos he ovat "maailmanparantajia". Sellaisia ihmisiä Virpi Salmi vihaa ja hänellä näyttää riittävän loputtomasti höyryä heistä kirjoittamiseen. Mutta miksi?

Omien havaintojeni mukaan maailmassa on huomattavasti vihastuttavampiakin ilmiöitä kuin se että joku asuu kaupungissa ja haluaa auttaa niitä joita satutetaan ja väheksytään. Siis häiritseekö Salmea se että "liika välittäminen" on naiivia ja lapsenmielistä ja täten ärsyttävää? Kyllä minuakin ärsyttää, kun ihmiset ovat lapsellisia merkityksessä irrationaalinen ääliö. Mutta mitä vihattavaa siinä on jos joku vielä hyisellä 2010-luvulla kykenee "naiivisti" tuntemaan myötätuntoa heikkoja kohtaan? Virpi Salmi ei kai ole koskaan kokeillut millaista on todella välittää yhteiskunnallisista tai globaaleista epäkohdista ja yrittää tehdä edes jotain niiden poistamiseksi. Kun ei tiedä oikeista ongelmista mitään, viholliseksi ja kolumnin aiheeksi riittävät kaupunkilaiset jotka käyttävät villasukkia. On tosiasia että jokin Virpi Salmea ärsyttää, mutta häneltä voisi vaatia kykyä nähdä ero kiusaajan "no ku se vaan näytti niin ärsyttävältä" -logiikan ja oikeasti kirjoittamisen arvoisten yhteiskunnallisten ongelmien välillä. Sulla on kolumni tärkeässä sanomalehdessä; sulla on valtaa. Käytä sitä.

En tiedä onko Virpi Salmella lapsia, mutta tuntisin sadistista riemua jos heistä kasvaisi altruistisia ja kivoja ihmisiä, jotka boikotoivat lihateollisuutta, hymyilevät bussikuskeille ja saattavat hauraita vanhuksia suojateiden yli. Sitten ikääntyvä Virpi Salmi voisi heilua katkerana ja villasukattomana vihaisessa kiikkustuolissaan.



Kolmas kysymys: miksi Wagner syö teholihaa, kun hän on sika itsekin? Onko Wagner kenties jonkinlainen kannibaali?

En ole koskaan tajunnut Viiviä & Wagneria. Toivoisin että se menisi pois. Se on enimmäkseen täysin kunnianhimotonta ja ideatonta roskaa, jonka pitäisi jo tajuta kuolla arvokkaasti pois. Ehkä syy on siinä että tekijä on paska. Ehkä syy on siinä etten kuulu kohderyhmään. Ehkä syy on Wagnerissa. Ilman häntä juttuun tulee twistiä ja kiinnostavuutta.





Olen muuten varmasti kirjoittanut kaikesta tästä ennenkin. Olen sumussa.

Vielä yksi juttu jonka toivoisin menevän pois:

Arman Alizad.

Arman Alizad on tietynlainen ikävän ihmisen prototyyppi: kylmä, kovaääninen, huomionkipeä, pinnallinen, hölmö ja ylpeä kaikesta tästä. Kaikkein epämiellyttävintä on että Alizad on ryhtynyt poseeraamaan jonkinlaisena hyväntekijänä. Hyvän tekeminen on kaunista, mutta tietyissä tapauksissa sillä on taipumus kääntyä irvokkaaksi. Armanin tapauksessa se vaikuttaa läpikotaisin feikiltä. (Toivon muuten olevani väärässä.) Arman Alizad on tyyppiä, joka kerää statusta ostamalla hanhenmaksaa ja sylkee romanikerjäläisten mukeihin, mutta on vuodattavinaan kyyneleitä köyhien maiden lasten surkeille oloille. (Koska köyhien maiden lapsista välittäminen tai sen teeskenteleminen on jo kulttuurinen itsestäänselvyys.) Jos empatiasi alkaa kohdassa jossa sosiaalisen statuksen kartuttaminen tulee mahdolliseksi ja loppuu heti kun kyseessä on joku, josta välittäminen ei ole sosiaalisesti välttämätöntä, empatiasi ei ole totta. Pelaat omaan pussiisi.



Saattaa olla, että Arman Alizad on vain lahjakas vaikuttamaan ikävältä ihmiseltä. Ehkä hänessä on valoa, jota en (vielä) näe. Ehkä hän todistaa että olen väärässä. Ehkä näen hänen vielä nousevan puolustamaan häkkikettuja. Mikään ei ole niin kaunista ja helpottavaa kuin tajuta että vihasit toista ihmistä aivan turhaan.

Anna tulla, Arman. Todista minulle millainen erehtynyt ääliö olin.