Olen aivan helvetin väsynyt. Aivan uskomattoman väsynyt. En jaksa enää elää tällä tavalla. Olen pyörittänyt tätä täsmälleen samaa kuviota nyt suunnilleen vuoden. Mun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni. Pitää taistella, muttei kuluttavalla vaan parantavalla tavalla. Pitää hoitaa velvollisuuksia eikä vain ajatella niitä ja tehdä lupauksia. En ole unohtanut velvollisuuksiani vaikka olenkin vain maannut lattialla ja toljottanut kattoon.
Aion hiljalleen alkaa hoitaa hommia uudella tavalla. Pitää päästä irti tietyistä kahleista, kuten pakkomielteistä kirjoittaa aivan kaikki ylös, muistaa asiat joilla ei ole merkitystä, tarttua jokaiseen ajatukseen ja murehtia aina samoja asioita. On vain hyvä päästää irti tietyistä ajatuksista. Jos unohdat mitä olit sanomassa, hyvä! Älä sano mitään vaan hengitä ulos. Älä kirjoita blogia koko ajan. Älä takerru pieniin pahoihin asioihin, keskity suuriin hyviin. Tänäänkin vain havahduin kolkkoon ahdistuksen tilaani ja tajusin että kaikkihan on hyvin. Kaikkihan on ihan riittävän hyvin. Ulkoiset kahlitsevat tekijätkin alkavat vähitellen hellittää otettaan. Tuntuu hyvältä hengittää. Pitää alkaa hengittää ulos jotain vähän parempaa ja raikkaampaa, liikkua määrätietoisemmin oikeaan suuntaan, kohti maailmaa, ihmisiä ja tulevaisuutta. Siinä on onni. Tulevaisuus on hyvä ja kaunis.
Taidan mennä nukkumaan!
Mitä sä teit ennen tätä mainitsemaasi kulunutta vuotta sitten?
VastaaPoistaHyvä kysymys. Oikeastaan tein suunnilleen samoja asioita. Mutta tätä kulunutta vuotta edeltävä vuosi oli siinä mielessä erilainen, että tein silloin vielä vähemmän kuin nyt, makasin vain sohvalla ja olin surullinen ja ahdistunut enkä uskaltanut kirjoittaa mitään. Ennen sitä vuotta oli vuosia, joina tapahtui enemmän asioita, mutta sekin oli aika surullista.
Poista