Olen palannut saaresta, jossa vietin joitain vuorokausia perheeni kanssa. (Vähemmän mystisesti: palattiin mökiltä.) Kaikki meni hyvin, paitsi että yhtenä iltana join liikaa valkoviiniä ja kerroin vanhemmilleni millaista kirjaa kirjoitan ja sain koko jutun kuulostamaan idioottimaiselta. Sanoin heille että nimeni on Olli Brander ja kysyin siskoni mukaan 15-20 kertaa näytänkö edes jonkin verran James Deanilta.
Jos siinä saaressa haluaa löytää ulkohuussin, pitää kävellä pitkä matka syvälle metsään. Keskiyöllä loppukesän pimeydessä polku on käytännössä pilkkopimeä, jostain korkeiden puiden takaa paistaa kuu pahaenteisesti, ja siinä kävellessä taas tajuaa etten todellakaan pelkää eläimiä vaan ihmisiä. Ei tosiaankaan vittuakaan hetkauta ajatus, että jostain könyäisi joku karhu paikalle. En näe sellaisia kauhunäkyjä kaikkein primiitiivisimmillä pelon hetkillä. Karhut ovat pehmeitä, luonnollisia, todellisia, niissä virtaa lämmin veri. Muistan kun vielä 12-vuotiaana olin partiolainen ja porukka meitä 12-vuotiaita oli lähetetty yksin metsään nukkumaan ja kaikki muut mekastivat ja kuiskuttivat siellä teltassa että ei vitsi entäs jos tulee susi tääl liikkuu varmaan karhuja, enkä siinäkään asiassa pystynyt yhtään eläytymään ikäisteni ihmisten sieluihin.
Kun kävelen yksin pimeässä metsässä, alan ajatella ihmishahmoja, jotain metafyysisiä kaasumaisia ihmismäisiä näkyjä. Alan melkein nähdä niitä. Olen aina intuitiivisesti pelännyt sellaisia olentoja. Tai "olentoja". Katsoin kerran jotain ohjelmaa, jossa skitsofreniaa sairastava tyttö kertoi näyistään: hän kertoi näkevänsä huoneessaan joskus pitkiä harmaita miehiä. Pitkiä harmaita miehiä, jotka eivät varsinaisesti ole ihmisiä tai eläviä. Nimenomaan sellaisia minä pelkään.
Mutta ensi keväänä mulla on elämä ja tulevaisuus on siinä ja hell yeah
http://www.youtube.com/watch?v=mdqAotI-KUE
VastaaPoista..teki mieleni laittaa sinulle tämä biisi. en tiedä miksi. ei tähän blogikirjoitukseen tai tämän takia vaan yleisesti. enkä tiedä kuunteletko tälläistä musiikkia tai oletko ehkä kuullut kappaleen mutta silti.
en edelleenkään tiedä miksi. en oikestaan tiedä enää mitään. tai ehkä tiedän, tiedän paljonkin. (en vain jaksa eää selittää kenellekkään mitään, ei sillä ole kai merkitystä.)
ainiin, olen se sama anonyymi joka joskus tunnusti samaistuvansa paljon blogikirjoituksiisi. niin käy edelleen usein. ja tämä on hieno blogi. aivan mahtava. (mutta voi olla etten olekaan ainut joka näin on sanonut?)
mutta niin, jokatapuksessa. olen juuri se anonyymi joka ei sitten enää palannut kertomaan mitään itsestään. en tiedä miksi.
*joka tapauksessa
Poista......kirjoitusvirhe. häpeän itseni jonnekkin maanrakoon kiitos hei.
(nyt aloin toistaa päässäni "joka tapauksessa" ja se kuulostaa niin kummalta)
Hyvä biisi. Oon viime aikoina kuunnellut ton sortin musiikkia vähemmän kuin joskus aikaisemmin. Mutta tilanne muuttuu koko ajan.
PoistaMuistan sun kommentin. Olen ajatellut sitä silloin tällöin, koska tällä hetkellä mulle tärkeintä elämässä on löytää syitä uskoa etten ole ainut _tällainen_, etten ajelehdi yksin jossain mykässä avaruudessa keskellä täyttä älyllistä ja moraalista tyhjiötä. Jos joku voi samaistua muhun, unelmistani voi tulla totta ja elämäni voi jonain päivänä alkaa.
Voit kertoa jotain itsestäsi nyt:
1) Mikä on kengänkokosi?
2) Minkä TOIVOISIT ihannetilanteessa olevan kengänkokosi?
3) Minä vuonna synnyit?
4) Mitä toivot tekeväsi elämässäsi 5 vuoden kuluttua?
5) Mikä on paras biisi maailmassa?
6) Miten päädyit tänne?
7) Millä paikkakunnalla asut?
8) Käytätkö koskaan hattuja?
Niin ja:
Poista9) Mitä kuuluu?
olen aina kovin hidas vastaamaan. aikaansaamaton.
Poistamutta hienoa että muistat minut. tai en tiedä mikä siinä on hienoa, ehkä se saa oloni tuntumaan edes vähäsen merkittävältä..?
ajattelinki kertoa jotain itsestäni. ehkä voisin siis vastata kysymyksiisi.
1) 37
2) tämä on ihan hyvä
3) kehtaako tätäkään nyt paljastaa.. noh, -96.
4) 5 vuoden kuluttua on pitkä aika. en aina osaa nähdä itseäni edes parin kuukauden kuluttua. ajoittain en usko tosiaan jatkavani elämää edes ensi kesään asti. ..tosin silloin olisin jo täysi-ikäinen, ja voisin vapaasti nauttia kaljaa puistossa. tai juoda kalsarikännejä himassa kun on paskaa.
jos elän 5 vuoden päähän niin toivon että asiat ovat sitten paremmin. ehkä tunnelin päässä valo on helvetin kirkas. ehkä reilaan ympäri maailmaa. joskus haaveilen myös suoriutuvani yliopistosta. en tiedä onko se vähän hölmöä, kun en meinaa suoriutua lukiostakaan..
5) tämä on vaikeaa. kuuntelen niin paljon musiikkia.. koulussa, junassa koulumatkoilla, kotona, öisin jos en saa unta. (ja välillä on ihan hyvä kuunnella myös maailmanmenoa. myönnän, myönnän.)
ehkä valitsen Kingston Wallin Shine on me.
siinä on muistoja, yksi tärkeä ihminen, syksyisiä öitä, sen tähtitaivas ja tuoksu, sateesta kiiltävä asfaltin pinta. ehkä kaupungin valoja. siinä on se fiilis.
6) olin muistaakseni katsonut Perks of being a wallflower - elokuvan, joka ei täyttänyt kaikkia odotuksiani. etsin googlesta muiden mielipiteitä. tosin se oli jo joskus keväällä? koska olen roikkunut täällä jo jonkunmonta kuukautta....? ehkä mainitsit vain ettet ole vieläkään katsonut sitä.
7) asun Kymenlaakson keskuksessa, 6 kunnan yhdistymässä, kaupungissa nimeltä Kouvola. (voit vapaasti verrata kuvia Tšernobyliin).
käyn lukiota kuitenkin Lahdessa.
8) kyllä, hatut ovat oikein kivoja. usein tulee käytettyä erilaisia pipoja. ja on minulla yksi olkihattukin.
9) juuri nyt, tällä minuutilla, kuuluu jopa ehkä ihan hyvää. tai tavallista. parvekkeeni ovi on auki ja sisään virtaa viileää ilmaa. väsyttää. tämä päivä on ollut yhtä kuolemaa ja välillä sitten taas iloisia oivalluksia ja hymy haitarinsoittajalta. en tiedä, tavallista kai, tylsää. yritin äsken tulkita untani jossa oli paljon lasinsiruja. kaipaan parasta ystävääni joka lähti taas takaisin Tukholmaan. (muutti peruskoulun jälkeen sinne opiskelemaan) ..niskaan sattuu. havahduin eilen siihen kun kulutin aikaani (kesken taidehistorian tunnin) koulun vessassa istumassa ja miettimässä ovatko ihmiset ihan tosissaa, tosissaan kun he elävät täällä luonnolliseen kuolemaansa asti. viihtyvät täällä???? ..mitä..
(huomasin sinun ajatelleen samaa)
ainiin, ehkä paljastan jotain muutakin vielä jonka luulen sinun arvanneen jo ensimmäisen kysymyksen vastauksesta. tai ehkä aavistit sen jo aiemmin. tai sitten et. ..niin, olen tyttö.
..enkä tiedä onko se lainkaan merkitsevä seikka mutta ajattelin vain kertoa mahdollisimman paljon itsestäni. yleensä en jaksa avata suuta.
hyvää illanjatkoa! :--)
ainiin
Poistayksi mielestäni tärkeä seikka:
rakastan katsella tähtitaivasta.
niin ja toinen: olen myös vegaani. tosin välillä myös aika paska sellanen.
Yritän kovasti kuvitella sinua ja se on hauskaa.
PoistaKalsarikännien vetäminen yksin ja likaisena on jännittävää. Varsinkin kun sitä lähtee tekemään ulos pimeille kaduille syksyllä. Tulee tunne että on jonkin olennaisen äärellä.
Saan harvoin tilaisuuksia kysyä kysymyksiä ja saada vastauksia, joten kysyn vielä lisää:
1) Pysähdytkö koskaan kadulla silittämään esim. jotain vastustamatonta koiranpentua mikäli sellainen kävelee vastaan?
2) Onko taidehistoria kiinnostavaa?
3) Nimeä 3 harrastustasi. (Tämä ei ole varsinaisesti kysymys.)
4) Käytätkö koskaan lippalakkeja? Oletko koskaan käyttänyt propellihattua?
5) Kuinka pitkä olet metrisellä systeemillä ilmaistuna?
6) Mikä oli edellinen todistusnumerosi matematiikasta?
7) Jos sinun pitäisi nimetä yksi tunnettu henkilö joka muistuttaa sinua fyysisesti, kuka se olisi?
8) Mikäli menisit yliopistoon, mitä opiskelisit siellä?
9) Kuka on kaunein kuollut ihminen jonka tiedät?
10) Haluatko lähteä kanssani kävelemään Eiran rantaan ensi keväänä?
En muuten aio päästää sinua vastaamasta näihin.
Poistatoivottavasti et luullut minun häipyneen nyt jonnekkin kun en taas osannut vastata ajoissa...
Poistavoin kuvitella kuinka yrität kuvitella minua ja profiloit minua vastausteni perusteella mutta joo ehkä olen vain katsonut liikaa criminal mindsia...
ja kiitos kalsarikänneilyvinkeistä! kuulostaa ihan lupaavalta. ehkä jaksan elää sinne asti. (den ständiga resan till nästa höst) (en ole kaksikielinen, laulun sanoja vaan)
mutta joo, ehkä voin vielä vastailla sinulle, sekin on ihan mukavaa.
1) toki, eläimet ovat ihania otuksia.
2) on se sinänsä ihan.. historia yleisestikin on hyvin kiinnostavaa, joten kyllähän se taidehistoriakin siinä menee. yleensä tykkään lukea historiaa teollistumisen jälkeiseltä ajalta, ja myös maailmansodat ovat hyvin kiinnostavia. ja tämä nyt ei siihen taidehistoriaan liittynytkään.
3) eipä näköjään olekaan, mutta annan sen anteeksi. en oikeasti harrasta mitään järkevää. harhailua ympäri maita ja mantuja ja asioiden kelailua, criminal mindsin katsomista, jaa kirjoittamista..
4) en... :--(
5) olen n. 1,6 metriä.
6) hmmm peruskoulun päättötodistuksessa se oli 9, ja vaikka siitä onkin vuosi ja 3 kuukautta, sovitaanko ettei lukion matikan numeroista puhuta....
7) joku sanoi joskus mun muistuttavan skinsin Effyä. jos mulla ois vaan semmoset silmämeikit. joita mulla ei kyllä oo kun en hirveesti perusta... enkä minä sitä kyllä kasvonpiirteiltäkään hirveämmin muistuta mutta joku sama olemus meissä kuulemma on(?) (mustat hiukset?)
8) apua, haluiaisin jotain humanistisia tieteitä, koska se on vaan kiinnostavaa. toisaalta myös bio- & ympristötiede vois olla jees. haluan vaikka mitä mutta en ikinä osaa tehdä mitään sen eteen. hävettää.
9) öäh, mietin tätä liian pitkään ja aivot ei vaan toimi. rory gallagher on aika. jollai hämärällä tavalla.
10) mielelläni, jos vain haluat. se kysyy minulta vain hieman uskallusta tarttua tilaisuuteen. ehkä sitä löytyy mutta monesti pelkään sitä ihmisten takia. en tiedä osaanko olla ihmisten kanssa. oikeastaan tiedän osaavani ihan hyvin, joskus en vain jaksa, ja joskus vain panikoin. antisosiaalisuus. niin noh, olen introvertti.
mutta silti kuitenkin, mielelläni.
...en selvästikään osaa vastata lyhyesti. toivon ettei se haittaa koska et sitä pyytänytkään. pitäisi käydä nukkumaan, kun tänään on vaan tullut stressattua ja vittuunnuttua ja ääh
inhottavaa kun kaikki kakkoset koulussa suunnittelee yhteisiä 'vanhojen jatkoja' ja minua ällöttää olla mukana koko jutussa
vaikka en edes tiedä olenko. kai pitäisi olla, kaikkihan menee jatkoille juomaan ja viettämään "hauskaa" vaikkei tanssisikaan. ja minulla ei ole hirveämmin intressejä mennä juomaan
sinne niiden, noh NIIDEN ihmisten sekaan. eikä minun edes tarvitse.
en ole menossa, tiedän. inhottaa silti, edes ajatus.
ja jakaakseni itsekkäästi vielä kuulumisiani, en oikein tiedä miten jatkaa mitään. minulla ei ole B-suunnitelmaa. siis jos jatkan täällä (elävässä elämässä) kovinkin kauan, mikä on suuntani?
en halua tehdä itselleni enää suunnitelmia. en tiedä. nyt olisi sopivin hetki kuolla. niin kuin silloin eränää toukokuisena päivänä. se olisi ollut kaunis päivä.
mutta ei. en tiedä. joskus on toivoa. haluan auttaa. jotakin. jotenkin.
en ehkä onnistu. i'll try.
Mä en koskaan joutunut vanhojen jatkoille. Lähdin kuvioista hyvissä ajoin ennen sitä. Ehdin kyllä olla lukion ykkönen jonkin aikaa.
PoistaMitä tapahtui eräänä toukokuisena päivänä?
Mitä tulee elämäsi suuntaan, mulla on ehdotus: lähdet kanssani keväällä Eiran rantaan (ei siellä ole paljon mitään, paitsi rikkaita ihmisiä ja meri). Sitä ennen sun ei tarvitse tehdä mitään. Chillailet vaan. Ensi keväänä aloitat loistavan maailmanvalloituksesi, joka on tuolloin oleva suunnitelma A. Ensi keväänä et enää halua kuolla.
anteeksi oon kauheen myöhässä taas (hävettää). huomasin maanantaina kyllä että kaipasit mua jo (piristit) mut en oo saanu aikaseks vastausta. en voi sanoo etteikö mulla olis ollu aikaa, mut oon tän viikon lähinnä käyny koulussa ja nukkunu...
Poistaja joo, ite meinasin viime vuonna kans häipyä lukiosta, mut musta tuntu et kaikki vaan suuttuis mulle. (ketkä? miten typerää) ...noh nyt oon kuitenkin vielä siellä, ja vanhoista stressaaminen on ihan paskaa.
ja mitä tapahtui tuona toukokuisena päivänä? ei mitään erityistä kai-
..mutta ehkä koko viikko oli ollut vaan yhtä romahdusta ja yksinäisyyttä ja ikävää ja deadlineja ja sitten en vaan jaksanut. kävelin ulos. kävelin paljain jaloin kylmiä asfaltteja ja keinuin rivitalolähiöiden pihoissa ja kevään vihreys loisti juuri sinä päivänä kunnolla. ilta-aurinko paistoi. oli jotenkin niin helvetin kaunista. hymyilin ja itkin ja vihasin ja rakastin ja mietin vaan että "tänään ois niin kaunis päivä kuolla". se tuntui niin voimakkaalta. samaan aikaan kuin elämä tuntui särkyvältä, hauraalta kuplalta. (tulipas tunnelmakuvaus.. no se on mun laji..)
ja tämä elämälleni suuntaa antava ehdotuksesi on kyllä minusta oikein hyvä. ehkä mun ei tarvitsisi nyt kuin olla vaan. ja eira kuulostaa kivalta paikalta, vaikkei siellä olisikaan kuin rikkaita ja meri. tämä oli loistava suunnitelma. kiitos. ehkä saisin sen toimimaan. ehkä en aseta itselleni mitään paineita sen suhteen.
Kaunis tunnelmakuvaus. Ymmärrän täsmälleen mitä tarkoitat.
PoistaEira on parhaimmillaan illalla ja aamuyöllä. Silloin siellä ei ole ketään. Kerran illalla kyllä näin siellä kiinnostavia hahmoja istuskelemassa rantakivillä merenrajassa polttamassa kynttilöitä. Mutta yleensä siellä ei ole ketään.
Älä aseta itsellesi paineita, niin munkaan ei tarvitse. Olen tosi hyvä antamaan huonoja ensivaikutelmia ja pilaamaan kaiken hyvien ensivaikutelmien jälkeen.
täytyy kyllä myöntää että legendaarinen Audrey Hepburn oli kaunis.
VastaaPoistaja näitä tulee varmasti enemmänkin mieleen sitten kun en ole täällä enää vastaamassa.
Skinsin Effy on muuten todella kaunis.
PoistaJa Audrey Hepburn oli todella hyvä ja kunnioitettava ihminen.
:--)
Poista