Olen aina ymmärtänyt syvästi ihmisiä, jotka tappavat itsensä. Siitä tulee lämmin olo; hetki jona tajuat ettet ole yksin on parasta mitä voit koskaan kokea. On vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka viihtyvät tässä maailmassa. Toivon että voin jonain päivänä olla yksi heistä, mutta toistaiseksi on vaikea olla ajattelematta että heissä on jotain pahasti vialla. Lempidokumenttini on dokumentti nimeltä Boy Interrupted (suom. "Pojan hauras mieli"). Se kertoo Evan Scott Perrystä, joka syntyi vuonna 1990 ja tappoi itsensä 15 vuotta myöhemmin hyppäämällä ikkunasta. Dokumentin ovat tehneet Evanin elokuvantekijävanhemmat. Ilmeisesti bipolaarisuutensa takia Evan ei koskaan oppinut olemaan kärsimättä elämästä painajaismaisesti, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi hänestä kehittyi poikkeuksellisen älykäs ja luova jo about 5-vuotiaana.
Tykkään katsoa sitä dokumenttia. Se on TV-tallenteiden joukossa. Äitini ei tykkää kun katson sitä, joten katson sitä vain joskus kenenkään tietämättä.
En aio tappaa itseäni. Tappaisin itseni, jos tämän tunnelin päässä ei näkyisi valoa.
Koko mun elämä viimeiset 5 vuotta on ollut sitä että etsin ihmisiä jotka voisivat ymmärtää minua ja joita voisin ymmärtää, koska yleensä musta tuntuu että olen vain niin helvetin yksin päälle painuvan taivaan ja jääkylmän maan välissä.
Etsin epätoivoisesti ihmisiä joiden olemassaolon tietäen voisin olla varma, etten ole yksin. Etsin ketä tahansa sytyttämään valon pimeään. Mutta vaikka aina silloin tällöin löydän heitä, en halua mennä heidän lähelleen koska olen helvetinmoinen raunio ja jonkinlaisessa rakennusvaiheessa. Kaikki haluni elää liittyy nyt siihen tietoon, että tulevaisuus on jotain paljon parempaa. Että löydän ihmisiä, joissa on hyvyyttä, viisautta ja älyä. Ylipäätään kiinnostavia ihmisiä. Että saan kirjoja julki ja voin alkaa elää sitä elämää mitä haluankin elää, tehdä niitä hommia joita haluankin tehdä ja tehdä sitä historiaa jota haluankin tehdä.
------------------ Tästä alkaa kirjoituksen epävakaampi osuus. Jos et jaksa epävakaita maailmantuskajuttujani, do not read. -------------------
Syy sille, että aloin nyt kirjoitella näin apokalyptisissä merkeissä oli Stara.fi-viihdesivustolla julkaistu video otsikolla "Tämä kuusiminuuttinen video jättää sanattomaksi - sanomatta sanaakaan". (En tällä kertaa suosittele tutustumaan tarkemmin.)
Tai oikeastaan kyse ei ole videosta vaan kommenttiketjusta sen alla. Itse video on ainakin allekirjoittaneelle jo varsin tuttua kuvaa eläinten tehotuotannosta. Mikä pysäytti hengitykseni joksikin aikaa olivat videon alapuolelta löytyvät jäljet siitä, mitä ihmisyys voi rumimmillaan ja armottomimmillaan olla.
Ensin hyvät uutiset: videota on suositeltu Facebookissa 6,5 tuhatta kertaa. Aina kun on kyse eläinten kaltoinkohtelusta tai ylipäätään mistä tahansa, tietty vakiomäärä ääliöitä on aina välttämättömyys. Se että 6,5 tuhannesta Facebook-jaosta seuraa ~10-20 psykopaattia leikkivää tomppelia on aika hyvin. Ääliöiden lukumäärän puolesta ei ehkä olekaan syytä huolestua, mutta silti, silti, ihmislajin pimeys on aina rumaa ja ankeaa ja surullista katsottavaa oli mittakaava miten pieni tahansa.
Okei. Sen lisäksi että videon alla on asiaankuuluvalla järkytyksellä kirjoitettuja tai muuten aihetta asiallisesti pohtivia kommentteja, sieltä löytyy myös tällaista:
Sukelluksen ihmiskunnan surullisimpiin puoliin aloittavat Linda Helminen, Ossi Inkinen ja Hannu Hurtig:
Joku kauhistui eläinten kaltoinkohtelua niin kuin ihmisen kuuluisikin, mihin erittelevää älyä ja rationaalisuutta hehkuen vastaavat Joni Obradovic ja Sakke Kangassalo:
Ilkka Talvitie:
Sitten Kalle Kickelström & Mikko Liminka:
Kaikkein surullisinta on, että vaikka kyseiset yksilöt tosiaan olivat elossa, ne eivät saaneet elää päivääkään niin kuin sian, naudan tai kanan kuuluisi. Jokainen uusi päivä: Helvetin esihuone.
Martin Artem Malmi:
Ja sitten jotain aidosti huolestuttavaa:
Äitien tekemää ruokaa indeed.
Jani Vesslin ja 'aika nerokkaan tehokkaat ruuan_tuotanto_välineet':
Se että toistan asianosaisten nimet tässä merkinnässä on pervoa ja outoa, mutta sillä on olennainen funktio.
Okei, vielä kerran:
Joni Obradovic. Sakke Kangassalo. Jani Vesslin. Emmi Koskimies. Linda Helminen. Ossi Inkinen. Hannu Hurtig. Veikko Ojalehto. Tapio llmakangas. Mikael Kanerva. Ilkka Talvitie. Kalle Kickelström (jos tää on oikea nimi, niin vilpittömät onnittelut). Mikko Liminka. Martin Artem Malmi. Kristian Hämäläinen.
Terve ja hauska tutustua, jos olet oman nimesi googlaamalla päätynyt tähän omituiseen blogimerkintään. Arvelinkin, että olet samanlainen niljakas matonen kuin minä ja googletat aina silloin tällöin omaa nimeäsi.
Kirjoitin tämän jutun, jotta et koskaan voisi paeta sitä millainen tomppeli olit elokuussa 2013, vaan että jonain päivänä joutuisit kohtaamaan sen. Aikaa kyllä on, sillä pidän henkilökohtaisesti huolen, että tämä merkintä ei katoa minnekään. Näet sen viimeistään siinä mahdollisessa tilanteessa, että minun blogistani on tullut vilkkaammin liikennöity paikka ja tämä nimenomainen merkintä on 1. tai 2. tai 3. hakutulos nimelläsi.
Viimeistään sen löytää lapsenlapsenlapsesi, joka kenties elää maailmassa jossa tehoeläinteollisuus ei ole enää muuta kuin pimeää historiaa.
Haluan sanoa sulle kaksi asiaa:
1) Nimesi on luultavasti kirjattu tähän blogimerkintään, koska aamuyöllä 18.8.2013 näin kommentin, jonka olit kirjoittanut aiheesta eläinten tehotuotanto. Kyseinen kommentti oli mielestäni enemmän tai vähemmän vastenmielinen ja osoitti todennäköisesti enemmän tai vähemmän seuraavia luonteenpiirteitä: Typeryys. Kylmyys. Itsekeskeisyys. Kyvyttömyys myötätuntoon. Silmitön julmuus. Ja ennen kaikkea: pelkuruus. Oletan, että kirjoitit kommenttisi ennen muuta siksi että olit tilanteen huumassa. Vähän niin kuin mahdollisesti teit myös koulun pihalla. Näit muiden olevan julmia ja päätit itsekin olla julma. Juuri viimeksi tänään mietin, mitä koulun pienintä rillipäänördeä irtopisteiden toivossa kiusaaville raukoille olisi pitänyt sanoa; ehkä jotain tällaista:
Huomaan, että haluat sopia joukkoon ja saada toiset nauramaan, mutta tämä ei ole oikea keino. Sun ei tarvitse talloa kaikkea hyvää itsessäsi saadaksesi hyväksyntää, ja jos pitää, niin sillä hyväksynnällä ei ole mitään arvoa. Se on pelkureiden ja idioottien hyväksyntää. Kokeile jotain muuta ja pyydä jotain enemmän. Onnea matkaan; tässä vaiheessa olet oppinut vain huomaamaan kun muut ovat julmia ja tekemään perässä.
Ja tämä tekee sinusta silmissäni munattoman pelkurin, jollaisten takia kaikki pahat asiat maailmassa saavat tapahtua. Ihmisen, jolta ovat kadoksissa kaikki ihmisyyden kauneimmat ominaisuudet. Oletan, että ajattelit tunteettomuudella osoittavasi muille sosiaalisille apinoille, että olet kova jätkä (tai kova mimmi, jota kovat jätkät voivat pitää vertaisenaan). Se, että kuvittelit tällaisella surullisella idiotismilla saavuttavasi jonkinlaisen miehuuden, saa minut lähinnä ajattelemaan, että jumalauta että sä olet hukassa, että jumalauta että olen onnellinen että olen vapaa niistä kahleista joiden kanssa elät, että jumalauta! että mussa on 150 kertaa enemmän miestä kuin sussa koskaan ikinä.
Näin ei välttämättä ole. Osoita että olen väärässä. Pointti on tässä: osoita, että olet jotain enemmän.
2) Valikoiduit tämän merkinnän nimien joukkoon, koska siitä huolimatta että onnistuit pudottamaan minut hetkelliseen suruun, raivoon ja epätoivoon, uskon että jos sinä ja minä oikeasti tavattaisiin jollain rauhallisella huoltoasemalla ja voitaisiin kasvotusten jutella asioista, osoittautuisit varsin mukavaksi ja inhimilliseksi ihmiseksi. Jopa minä saattaisin vaikuttaa ihan kivalta. Jakaisin tietoa eläinten tehotuotannosta ja sinä osaisit ottaa sen asiaankuuluvalla tavalla vastaan, tai sitten voitaisiin jutella esim. jalkapallosta (josta on kyllä tiedä yhtään mitään).
Internetissä on se hassu puoli, että se mahdollistaa elämisen aineettomana kummituksena. Stara.fi on jotain hyvin erilaista kuin ihmisen kohtaaminen rauhallisella huoltoasemalla. Voi sanoa mitä paskaa tahansa kenelle tahansa, koska seurauksia ei ole.
No, tässä on seuraus. Kun joskus kohdataan, tavalla tai toisella, osoita mulle että olet kunnioitukseni arvoinen. Osoita, että olet ihminen etkä sellainen julma kusipää, jota yhtenä elokuisena päivänä päätit hetken aikaa leikkiä.
Sitten keventävää tanssia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen