Messiaskompleksi II

Johnny 22. kesäkuuta 2013 14.18

Sä oot kyllä ihan vitun kujalla. No, semmosta se kai joskus on. Ja sit toi messiaskompleksi ei kyl varmaan ainakaan helpota sitä.

Meidän naapurissa asui ennen Johnny-niminen koira.

Se oli pieni ja näytti ketulta ja sen näki aina kävelemässä yhden vanhan kiltin duunarimiehen kanssa. Johnny oli arka ja joskus vihainen, enkä mä koskaan saanut tietää että mistä se oli tullut, mutta vanha kiltti duunarimies oli adoptoinut sen enemmän tai vähemmän synkistä oloista. Silloin kun Johnny ei näyttänyt helvetin pelokkaalta, se seisoi kuin patsas ja tuijotti jähmettyneenä suoraan eteenpäin.

Kuukaudet kuluivat ja hiljalleen Johnny alkoi löytää elämäniloa ja rohkeutta. Se jopa leikki ja alkoi kävellä vanhan kiltin duunarimiehen edellä innokkaasti eteenpäin niin kuin maailmassa olisi yhtäkkiä alkanut olla jotain näkemisen ja haistamisen arvoista.

Sitten Johnny katosi. Myös vanha kiltti duunarimies katosi, kunnes eräänä aamupäivänä äitini tapasi hänet kadulla roskakatoksen vieressä ilman koiraa. Miehellä oli diagnosoitu parantumaton keuhkosyöpä, jonka hän oli saanut työskenneltyään vuosikymmenet metallipölyn keskellä tai jotain, ja hän oli joutunut luopumaan koirasta. Äiti kertoi että mies itki sinä aamupäivänä sen roskakatoksen vieressä.

Nyt vanhaa duunarimiestä ei oo näkynyt pitkään aikaan. Pelkään, että Johnny on lopetettu tai että se on joutunut takaisin johonkin epämääräiseen adoptiopyöritykseen. En tiedä onko vanha duunarimies kuollut. Jos on, niin se on vääryyttä ja vitun syvältä. Juuri tämän takia musta tuntuu siltä kun kaikki hyvä olisi hukkumassa: valkohampaiset, sieluttomat mainosmiehet, nimeään tekevät rosvopoliitikot ja muut kusipäät käyttävät elämänsä talloen kaiken pienen ja heikon, haavoittuneen ja aikaa vaativan, ja kuolevat rahavuorien ja juhlavan surun keskellä 96-vuotiaina, mutta kiltit vanhat duunarimiehet, jotka elävät elämänsä kaikessa hiljaisuudessa duunaroiden metallipölyn keskellä ja pelastaen pieniä ketun näköisiä koiria, kuolevat ennenaikaisesti ja täysin väärään aikaan JOHONKIN HELVETIN KEUHKOSYÖPÄÄN.

En tiedä mitä Johnnylle ja vanhalle kiltille duunarimiehelle lopulta tapahtui. Mutta toivon heille kaikkea hyvää ja yritän uskoa että oikeudenmukaisuuden Jumala on olemassa.

Jos heistä ei mitään muuta jälkeä jäänyt tähän maailmaan, niin minä muistan heidät siihen asti että sydämeni lakkaa lyömästä. Ja lupaan tehdä parhaani, ettei maailma unohtaisi sellaisia kuin he. Lupaan tehdä parhaani, että arat ketunnäköiset koirat ja kiltit hiljaiset miehet voittaisivat lopussa.