30 hours and I hit the rode

Ihmiskunnan sietäminen on todella vaikeaa. Ihmiskunnan sietäminen on todella. vaikeaa. En jaksaisi enää yrittää. Minne tahansa katson, silmiin osuu jotain mitä en moraalisena, älyllisenä tai selkärankaisena olentona voi hyväksyä.

Pitäisi löytää taas se kyky huitaista kaikki paska sivuun ja keskittyä vain siihen hyvään ja kauniiseen, niihin erikoisiin, tallottuihin, ajatteleviin, sivuun sysättyihin, hyviin, vihaisiin, kauniisiin, viisaisiin, kapinallisiin, palaviin, palaviin, palaviin sieluihin jotka elävät tämän vitun ihmiskunnan seassa tai laitamilla. Pitäisi keskittyä etsimään heitä. Pitäisi luottaa heihin. Meihin. Pitäisi luottaa siihen että me voitetaan vielä. Siitähän tässä mun kirjoittamisessakin on kyse. Tarkoitus on nousta täältä pimeästä ja tavoittaa heidät. Tarkoitus on ojentaa käsi ja tarttua käsiin (kohta). Tarkoitus on yhdistyä

Oon viime päivinä kuunnellut koko ajan Roy Orbisonin I drove all night -kappaletta. Toissapäivänä mun päässä vaan alkoi pyöriä joku epämääräisen hieno kappale no more lieee-ees... En tiennyt mikä se oli mutta halusin tietää. Kysyin äidiltä onko Roy Orbisonilla tuollaista kappaletta. Hänen mielestään se kuulosti tutulta. Hänkin halusi tietää mikä kappale se oli. Sitten vietimme puoli tuntia kelaillen kappale kappaleelta ensin Roy Orbisonin ja sitten Elviksen levyjä, mutta no more liesia ei ollut olemassa.

Sitten löysin sen biisin. En jaksa selittää miten. Se olikin 'I drove all night' eikä 'no more lies'.

Haluan kirjoittaa kirjan joka on yhtä yksinkertaisen, monimutkaisen, yleisinhimillisen, palavan täydellinen kuin tämä biisi:

Mandi 4. kesäkuuta 2013 0.56
oletpa hurmaava!

Q 4. kesäkuuta 2013 8.24
Olenko? Todellako? Kiitos! Miksi?

Mandi 6. kesäkuuta 2013 0.37
en tiedä! ehkä koska puolustat teinityttöjä internetissä. tai koska sivupalkissasi on morrissey-gif. tai koska puhut niin sykähdyttävist jutuist.

tai sit ihan muuten vaan

Q 6. kesäkuuta 2013 2.25
Vau, mahtavaa että joku viimein kehuu mua tästä sekopäisestä taistelustani hyvän puolesta. Sitä tapahtuu liian harvoin, vaikka omasta mielestäni mua pitäis sanoa hurmaavaksi joka päivä. Koska olen. On väärin että maailma juhlii turhanpäiväisiä kiusaajia, ja minä makaan huoneeni lattialla ja tukehdun kaiken vääryyden alle eikä kukaan tiedä olemassaolostani.

Ilman Morrisseytä en olisi nyt tässä. Tai ehkä olisin tässä; ehkä saattaisin istua täällä huoneessani avoimen ikkunan ääressä, mutta tekisin ihan eri juttuja. Esim. itsemurhayrityksiä.

Mitä tarkoitat sykähdyttävillä jutuilla?

Joka tapauksessa kirjoitin googlehakuun "miki liukkonen" ja löysin sun blogin. Jossain kirjoitit että diggaat Morrisseystä. Se on äärimmäisen tärkeää. Hienoa että olet siinä