All my life I've been waiting

Kätevä keino ajaa minut hulluksi: älä reagoi mitenkään siihen mitä kirjoittelen täällä. Näin tuntemukseni siitä, etten ole sataprosenttisesti olemassa, voimistuu; alan kuvitella olevani irrallinen maailmasta ja leijailla ympäri kaupunkia kuin epätoivoinen läpinäkyvä aave.

Tiskasin valtavan kasan astioita ja lauloin kovaa Anastacian Left outside alonea:

Onpa muuten ruma lyriikkavideo.

Pääni on alkanut taas täyttyä todella hyvistä (ja todella huonoista) ideoista. Aion piakkoin lähteä Barentsinmerelle. Tarkoituksena olisi kirjoittaa tää vainajajuttu valmiiksi ennen kuin palaan takaisin. Ehkä voisin myös postata tänne jotain palasia siitä paskasta mitä oon saanut aikaiseksi. (<-- not to be taken literally) Jos paskani vielä kiinnostaa jotakuta, niin let me know.

Niin, ja olen myös aikeissa tehdä rikoksen. En tunne tästä mitään sisäistä konfliktia, koska kyseinen rikos ei voi aiheuttaa henkistä, fyysistä eikä edes taloudellista vahinkoa kenellekään. Paitsi ehkä jotain pientä fyysistä itselleni. Mutta hyödyt ovat huomattavat riskeihin verrattuna.