Freddie Mercury

Näin unta jossa olin rakastumassa Freddie Mercuryyn.

Hän näytti tältä:



Hän oli kohta kuolemassa AIDSiin, ja ihailin hänen rohkeuttaan olla vahva viiksihomo niin vaikeassa tilanteessa.

Unessa olin kyllä rakastumassa vaikka kuinka moneen ihmiseen. Asuin jonkin hotellin hylätyssä aamiaishuoneessa (kaikki muut huoneet oli varattu), luin haperia Aku Ankkoja vuodelta -84 (muistan yllättyneeni koska ne näyttivät 90-lukulaisilta) ja suunnittelin kirjoittavani tänne siitä kuinka olen rakastumassa kaikkiin. Freddie Mercury lensi yksityiskonetta jolla pääsi jotenkin turvaan. Se oli mukavaa.

Tuli vähän huono omatunto siitä että aavekirjassani Freddie Mercury on pahiksista pahin.

Nyt kun tässä heräsin, käänsin radion päälle ja Radio Helsinki ilmoitti soittavansa seuraavat 6 tuntia putkeen pinnallista jytäpoppia Pride-viikon kunniaksi. Tällä nimenomaisella hetkellä kello on 12.57, joten kulkue on lähdössä luikertelemaan Helsingin läpi n. 3 minuutin kuluttua.

Aloin miettiä yhtä juttua:

Miksi LGBT-liikkeen julkisivu on lähtökohtaisesti meteliä ja purkkaa ja tyhjänpäiväisyyttä, serpentiiniä ja nenä-ääniä ja Lady Gaga? En tajua. Entä jos joku seksuaalisuuteensa heräilevä nuori kaunosielu pelästyy kaikkea pinnallisuutta ja käpertyy salaisuuksiinsa nimenomaan siksi ettei halua identifioitua kaikkeen urpoiluun?

Mä oon vähän katkeroitunut homoille, samasta syystä josta olen katkeroitunut esim. afroamerikkalaisille. Tiedän että on epäreilua ajatella näin, mutta mielestäni homoilla ja afroamerikkalaisilla on VELVOLLISUUS olla vähän viisaampia ja myötätuntoisempia ihmisiä kuin se keskimääräinen itsekeskeinen mahaansa taputteleva kansalainen. Mielestäni on aivan erityisen musertavaa kun homo tai afroamerikkalainen tai afroamerikkalainen homo sylkäisee kadulla kerjäläisen pahvimukiin tai ilmoittaa vastustavansa eläinten oikeuksia – afroamerikkalainen homohan on (ollut) sorrettu osapuoli, hän on ollut se kadulla istuva kerjäläinen tai kenkälaatikkoon tungettu kettu. Hänen pitäisi tajuta vähän paremmin.

Onkin ollut vittumaista huomata että moni sorrettu ajaa moraalista edistystä vain siihen asti että on itse saanut omat oikeutensa.

Ja sitten kun ne oikeudet on saatu, moni jalomielinen radikaali hyppää mielellään sortajien ja pahvimukiin sylkijöiden jengiin.