Yöllä radiosta

En ymmärrä miten kukaan voi kirjoittaa Bloggeriin ylipäätään mitään ilman alustavaa HTML-osaamista. Nää kuvat ja fontit menee aina ihan perseelleen ja hyppii ympäriinsä ja 60 % ajasta menee noiden paskaongelmien jäljittämiseen.

Kommentti Human contact -tekstiin:

Anonyymi 22. helmikuuta 2013 11.28

Sieg hail. Sun blogi on ihan älytön ja sen lukemisen saattaa lopettaa viikoiksi ku tulee pelkkää Ron Weasleytä ja paskanjauhantaa, mut tässä oli nyt oikeesti jotain. Helvetillisesti kärsivät tehotuotantoeläimet on tietty vaan yksi ilmenemismuoto samasta ongelmasta, (=yleinen välinpitämättömyys sitä kohtaan, että eläminen ylipäätään edellyttää väkivaltaa, eikä nyt pelkästään siinä mielessä, että me rikkaat länkkärit riistetään jtn kehitysmaalaisia about kaikella mitä tehdään, vaan myös siinä, että kaikkein cityhippihumanistis-eettisinkin elämäntapa sulkee asioita ulkopuolelleen ja on siten metafyysisellä tasolla väärin kuten kaikki muukin ilmentynyt - vrt. "hyvä ihminen ei synny tähän maailmaan" - mille ei vaan voi mitään ja mikä pitää tiedostaa ja kohdata myötätunnolla, mitä jengi taas ei turhan usein tuu tehneeksi ku on liian kiire piereskellä ja vetää hookoon sinistä) ja vaikka oonkin vege, en suhtaudu ASIAAN SINÄNSÄ kovin vakavasti, koska pidän kasvissyöntiä pelkkänä statementina tai "symbolina", jota VOI sanoa täysin abstraktiksi, idelalistiseksi ja käytännön kannalta merkityksettömäksi; mutta juttu oli siis siinä, että tän merkinnän myötä mä alan vihdoin uskoa, ettei toi sun tehotuotantohuutelu ole mikään läppä, vaan (kenties?) että sä projisoit siihen koko yksinäisyytesi ja luuseriuden tunteesi ja ylipäätään sen saman ongelman, joka on kaikilla ja joka ainoana tekee ihmisistä ihmisiä. Vai kuinka?

Suo anteeksi tää epäselvyys ja keep on rocking.

t. joku random tyyppi



Guten tag. Hieno kommentti. Parhaita kommentteja ovat kommentit jotka tuntuvat joltain.

Mulle moderni lihateollisuus on oikeastaan samaa pahuutta kuin se että hintelältä nörtiltä vedetään housut alas koko luokan edessä. Oli kyse sitten vasikoiden paiskomisesta ahtaisiin rekkoihin tai nörden potkimisesta tai lasten pakottamisesta töihin kenkätehtaisiin tai pudonneen linnunpoikasen tallomisesta, kyse on lopulta aina samoista psykologisista mekanismeista. Ihmisjoukko on aina samanlainen. Aina on niitä jotka heittäytyvät julmuuteen ja hyötyvät ja nauttivat siitä. Ja aina enemmistö on niitä jotka katselevat sivusta eivätkä tee mitään. Enemmistö on aina pelkureita, jotka piiloutuvat kasvottoman massan suomaan turvaan; kukaan ei kuitenkaan kysele, miksi ostit broilerinsuikaleita tai mikset estänyt kiusaajia, kun kaikki muutkin käänsivät katseensa pois.

Kasvissyönnissä on kyse samasta asiasta kuin siinä että menee maahan potkitun nörtin luo, nostaa tämän ylös ja näyttää potkijoille keskisormea. Kyse on rohkeudesta ja rohkeus on nimenomaan statement. Kiusaaminen tuskin lakkaa ja tehotuottajat jatkavat tehotuotantoaan, mutta jos sitä statementia ei tehdä, ei mitään toivoa ole.

Potkitun puolustaminen on ennen muuta rohkaiseva katse potkittujen suuntaan, merkki siitä että tässä maailmassa jylläävät myös muut kuin pimeät voimat. (Jostain syystä niillä muilla voimilla on kyky voittaa aina lopuksi. Niin mä ainakin haluan uskoa. Ehkä pimeimmissäkin sieluissa on aina vähän valoa. Haluaako sikafarmari oikeasti olla sikafarmari? Haluaako koulukiusaaja olla koulukiusaaja? Hekin ovat vain omaan helvettiinsä ajautuneita ihmisiä.)

Loppujen lopuksi asia on hyvin yksinkertainen. Pitää vain päättää haluaako olla Voldemort, ihminen joka palvoo häntä tai ihminen joka ei uskalla sanoa hänen nimeään vai haluaako olla Harry Potter. Tai Ron Weasley. Tai Luna Lovekiva. En tajua ihmisiä jotka eivät epätoivoisesti halua olla valon puolella.

En osaa analysoida motiivejani tämän tarkemmin. Jossain vaiheessa vain aloin tajuta, että asiat ovat helvetin pahasti pielessä, ja sitten tein tietoisen päätöksen tehdä parhaani asioiden muuttamiseksi. Siitä eteenpäin moraali on primitiivistä. Ei vaadi ponnistelua tietää mikä on oikein. Kuolisin silppuriin heitettävien kananpoikien puolesta.

Kaikki muu minussa saattaa olla pelleilyä, mutta tämä ei ole.