Kakkavallankumous on nyt sitten täällä

EDIT 13.2. Kirjoitin "Kakka ei luonnollista" vaikka tarkoitin "Kakka on luonnollista". Toivottavasti todellinen kantani tuli nyt kuitenkin selväksi: kakka on luonnollista.


Jossain kyltissä luki "Kasvitieteellinen puutarha". Luin Kuvitteellinen puutarha. Joitain päiviä sitten luin "Kiinan kommunistisen puolueen" Kiinan kummitusten puolueeksi. Kuvitteellinen puutarha. Kiinan Kummitusten Puolue. Kuulostaa niin jylhältä että noita on pakko käyttää jossain. (Jos joku haluaa käyttää niitä, niin ottakaa vaan, mulla on jo liikaa ideoita.)

Kaunistan tätä merkintää vähän hienolla biisillä (ignore the annoying accent):

Muistutan Josiah Lemingiä ulkoisesti jonkin verran. Mutta näytän pahemmalta ja vihaisemmalta ja mulla on hienompi nenä.


Ja sitten asiaan:

Tänään tapahtui kummia. Ajelin hyväntuulisena bussi numero 68:ssa näkövammaisten paikalla (en kyllä valitettavasti ole näkövammainen). Jossain Arabian rajalla bussi pysähtyi liikennevaloihin. Tuijotin hajamielisenä jalkakäytävälle jonnekin autotien toiselle puolelle, kun yhtäkkiä tajusin että katseeni tarkennuspisteessä oli ihmisen paljas perse. Voiko tämä olla totta? Tapahtuuko tämä oikeasti? En nähnyt ihmisestä juuri muuta kuin selän ja perseen. Tämä ihminen oli laskenut rennosti housunsa ja nyt hän kumartui hieman eteenpäin, pyllisti vähän ja sitten jalkakäytävälle putoili vaikuttavassa kaaressa valtavia paskaLOHKAREITA. Sitä tavaraa tuli epäinhimilliset määrät ihan ilman ponnistelua. Paska vain putosi valtavina ruskeina lohkareina ja laskeutui kasaksi jalkakäytävälle. Tuijotin järkyttyneenä. Se näytti hevosen lannalta. Suolensa tyhjennettyään henkilö veti takaa ruskeat alushousunsa ylös ja sitten nuhjuiset verkkarit, vilkaisi liikenteen suuntaan ja lähti sitten köpöttelemään rauhallisesti eteenpäin kangaskassi kädessä. Kyseessä oli joku viiskuuskymppinen pultsari, jolla oli harmaa villi parta. Millainen hänen psyykensä oikein oli?

Bussi jatkoi matkaa ja olin niin järkyttynyt että ajelinkin seuraavaksi saman tien kotiin. Todellisuuskäsitykseni oli särjetty. Käännyin katsomaan muita bussin matkustajia, mutta he vain puhuivat keskenään jotain normaalia ja käyttäytyivät kuin kaikki olisi niin kuin ennen. Ainoastaan pari penkkiriviä taaempana istuva romaninainen näytti samalla tavalla järkyttyneeltä kuin minä. Meillä on nyt yhteinen trauma.

Kokemus oli pysäyttävä. Siitäkin huolimatta ottaisin tuon onnettoman spurgun mieluummin parhaaksi ystäväkseni kuin Wille Rydmanin.

No voi helvetti nyt toi kuva rumentaa koko merkinnän.



Saikohan kakkamies innoitusta Ylioppilaslehden toimittajilta? Kaksi nuorta naistoimittajaa matkusti bussilla Turkuun ja paskoi housuun. Asiasta nousi Valtava Kohu ja Pöyristys ja pikku artikkelia pidettiin suorastaan Länsimaisen Moraalin Viimeisenä Lepopaikkana, mutta mä olen vilpittömästi sitä mieltä että helvetin mahtava tempaus. Ensinnäkin a) kakka ei oo niin vakava asia, b) jos jokin yksittäinen palanen kakkajournalismia ei miellytä sinua, sinun ei ole mikään pakko syventyä siihen, c) mielenrauhan menettäminen kakan ja hölmön journalismin takia on itsekin hölmöyttä ja jos todella sekoat tuollaisten asioiden takia, teet sen tahallasi purkaaksesi jotain omia henkilökohtaisia ongelmiasi, d) musta on erittäin ookoo että nuoret sivistyneet ihmiset käyttäytyvät nuoresti, villisti ja sivistymättömästi; sehän on usein koko jutun pointti, e) kakka on luonnollista, vieraantuneet huumorintajuttomat punastelijat.

Kakasta pöyristyminen on ymmärrettävää vain kun se lentää aivan yllättäen silmiesi eteen, mutta jos todella itse ahmit läpi artikkelin housuun kakkaamisesta ja sitten teeskentelet järkyttynyttä, niin vittu sähän olet kaksoismoralistinen kakkafetisisti. Niin kuin kaikki muutkin ihmiset. Myönnä se senkin hienosteleva pelkuri.




(PS: Kun selostin siskolleni bussista näkemiäni asioita, hän painoi kasvonsa käsiinsä ja sanoi täristen että koko ajan häntä pommitetaan kakkauutisilla ja maailmanloppu on tulossa ja että miksei häntä jätetä rauhaan.)