Vitut otsikoista

Heräsin eilen hyvissä ajoin kello 12 ehtiäkseni ajoissa vanhan kouluni pihalle. Ilmeisesti myöhästyin. Ei abirekkoja missään, pelkkiä karkkipapereita maassa eikä ketään lähistöllä. Menin sisään koulurakennukseen. Vahtimestari katsoi epäluuloisesti, kun lähdin juoksemaan portaita ylös. Kiipesin kerroksesta seuraavaan ja luin seinillä olevia ilmoituksia ja kurkin sisään luokkiin. Kaikkialla aavemaisen tyhjää.

Sitten häivyin ja lähdin vaan kävelemään jonnekin. Päädyin ajelemaan bussilla Hakaniemeen. Sieltä ajoin 66A:n päätepysäkille Paloheinän mäen juurelle. Menin sisään johonkin kahvilaan. Siellä istui hiihtämästä tulleita mummoja ja pappoja ja pari kiinalaista turistia. Tiskin takana seisoi nuori nyrpeä nainen. Katsoin valikoimaa:
Berliininmunkki
- maidoton
- laktoositon
2,20 e
Ajattelin että good enough, ostin berliininmunkin ja istuin tyhjään pöytään. Söin berliininmunkkia ja kuuntelin kun mummot ja papat puhuivat jotain. Kiinalaiset turistit eivät puhuneet mitään. Nuori nyrpeä nainen käveli edestakaisin tiskin takana. Oven ulkopuolella oli joukko jotain ulkoliikuntapäivää viettäviä koululaisia. Ne heittelivät lumipalloja kahvilan ovea kohti. Halusin lähteä, mutten tiennyt kannattiko. Ajattelin että jos joku heittää mua lumipallolla, niin syön kaikki ne kakarat.
Kakarat lopettivat ja lähdin ulos ja kävelin jonnekin.



Tänään katselin ikkunasta kun keski-ikäiset naiset sauvakävelivät talon ohi ja mietin että ehkä kannattaisi vaan pitää turpa kiinni. En yhtään pidä siitä mitä viimeksi kirjoittelin. Olin vilpitön, mutta en tiedä onko se tämän jutun tarkoitus. Tavallaan tuntuu että tämä "blogi" pitäisi omistaa sille mitä osaan parhaiten eli pelleilylle.

Makasin sohvalla ja tungin pääni t-paitani sisään. Siellä tuoksui kylpylältä, jossa kävin joskus 9-vuotiaana. Ajattelin että voisin jäädä sinne. Jäin t-paidan sisään.

En tiedä vihaanko ihmisiä. Miellyttäviäkin ihmisiä on niin paljon. Eilen katselin kun nuori äiti hyppyytti lastaan jalkojensa päällä. Hänen silmissään oli jotain todellista. Jotain pyhää. Katsoin muualle kun en viitsinyt alkaa kyynelehtiä.
Ehkäpä toistaiseksi mulle riittää että kohtelet eläimiä ja pieniä lapsia kauniisti kun kohtaat niitä. En tiedä osaanko tehdä itse niin, mutta ainakin teoriassa kannatan sellaista.

Koko kasvissyöntijuttukin on niin hankala. Oikeastaan tärkeintä ei ole kasvissyönti, vaan se että myönnät että nykytilanteessa on jotain helvetin pahasti pielessä. Ongelmat alkavat siitä kun alat höpöttää "kasvien tunteista" sen sijaan että myöntäisit vastuusi. Jos kaikki kieltäytyvät tiedostamasta tilannetta ja käyttäytyvät kuin ääliöt ja pelkurit, kukaan ei koskaan korjaa asioita. Mulle riittää ihan hyvin, että teet niin kuin Anna Abreu ja myönnät että vaikka et ole kasvissyöjä, niin teoriassa pitäisi. Sekin on vastuun ottamista. Tykkään Anna Abreusta.

Hhghghh. Millä perusteella oikeasti pidän joistakin ihmisistä? En tiedä. Eilenkin bussipysäkin ohi kulki oudosti äännellen eräs paikallinen hullu. Niin kauan kuin muistan, hän on kulkenut kaupunginosan katuja pitkässä takissaan ja tehnyt outoja ääniä. Kerrotaan, että sudet kasvattivat hänet metsässä. Eilen katsoin hänen jälkeensä ja ajattelin Ota minut mukaan. Myöhemmin bussissa oli neljä hyvin pukeutunutta nuorta intialaista naista. He lähtivät bussista etuoven kautta, koska he olivat turisteja. Katsoin heidänkin peräänsä ja ajattelin: Oletteko hinduja? Mitä teette täällä? Haluatteko ottaa minut mukaan?

..............
..............................
................
..

Loppujen lopuksi en osaa olla oksentamatta epämiellyttäviäkin juttuja näihin tekstikenttiin. On tosiasia, että jotkut päivistäni ovat lyhyitä kausia helvetissä. En voi luvata, ettenkö kirjoittaisi jotain myös niinä päivinä. Jälki saattaa olla ihan perseestä, mutta ne päivät ovat muutenkin ihan perseestä. Silloin en voi muuta kuin takoa näppäimistöä ja toivottaa lukijalle tervetuloa helvettiin





Olen katsonut niin paljon Simpsoneita että olen kiintynyt niihin hahmoihin jo enemmän kuin perheeseeni (ainakin melkein). Vaikeuksia kyllä tuottaa edelleen Bart Simpson, kun se on sellainen saatanan sosiopaatti ja hahmona oudon yksiulotteinen. Tykkään Moesta.
En tiedä vihaanko Pauliina Siniaueria enää. Ehkä sekin on ihan ookoo. En tiedä, kaikki on sekavaa.