Laakso on maailman parhaita bändejä. Taidan joskus laittaa niitä biisejä YouTubeen että voin linkata niitä tähän. MY GODS. Tehkää mitä tahansa että pääsisitte käsiksi kappaleeseen My Gods.
Toukokuu 2012:
Kello on 5.55 aamulla.
Mitä jos nyt vain ottaisin iPodin ja rahaa ja lähtisin ovesta ulos ja kävelisin bussipysäkille? Ajaisin bussilla Steissille ja nousisin ensimmäiseen lähtevään kaukojunaan. Mikään ei estä.
Ouluun esim. ja sieltä jotenkin eteenpäin?
Helsinki → Oulu
Meno
torstai
28.02.2013
| Lähtö | Tulo | Vaihtoja | Kesto | ||
| 06:06 Pendolino › Pendolino | 12:30 | 1 | 06:24 | ||
| 06:30 Pendolino | 12:30 | - | 06:00 | ||
| 07:30 InterCity | 14:08 | - | 06:38 | ||
No mikä ettei. ("Mikä ettei" kuulostaa ärsyttävältä.) Barentsinmeri?
Saa tulla mukaan jos huvittaa. Tavataan Rautatieaseman portailla kymmentä yli 7. Ja jos satut tietämään Marilyn Monroen puhelinnumeron, niin kutsu hänetkin mukaan ja sitten lähdetään aavejunalla taivaaseen
Nyt olen tässä. Tämä on pitkä ja tekstintäyteinen vuosi.
VastaaPoistaLuin monta kirjoitusta, joihin olisin halunnut kommentoida kaikenlaista.
En tietenkään kommentoinut, koska luoja, en pääsisi koskaan nykyisyyteen jos kirjoittaisin kaikki typerät ajatukseni erikseen. Lisäksi ilmeisesti julkaisukynnykseni on korkeampi, jos teksti on vanha. Pitäisi olla jotain oikeaa asiaa, jos aikoo sanoa ylipäätään mitään.
Oivalsin myös, että on riskialtista tehdä johtopäätöksiä, kun on vielä satoja kirjoituksia lukematta. Kaikki tänään lukemani oli hyvin opettavaista, susta tuli myös ehkä enemmän ihminen. (Koska ihminen joka arvostaa Harry Potteria niin paljon kuin sä, on aivan varmasti ihminen.) Alat itse asiassa olla mitä suurimmissa määrin ihminen.
En tiedä johtuiko tämä siitä, että muistelen edelleen eilistä liikuttavaa kohtaamistani koiraelokuvan kanssa, vai siitä että oli oikeasti syytä tunteiluun, mutta yhdessä vaiheessa itkin vähän. Jos kaikki ihmiset itkisivät yhtä paljon ja yhtä ulkoisista asioista kuin minä, maailma olisi varmasti paljon parempi ja ainakin märempi paikka.
Nauroin myös. Onneksi olen yksin. Musta on alkanut tuntua, etten erota lukemiani tai uneksimiani asioita todellisuudesta. Toissapäivänä olin yhtäkkiä aivan varma, että olen joskus nähnyt jonkun pelastavan kastematoja bussin alta. Lisäksi tänään kirjastossa kirjani yli juoksi pieni musta ötökkä, vaikkei kyllä juossut. Ei voi luottaa edes näkemäänsä.
Tämä olisi oikeastaan pitänyt kysyä jo vuoden 2012 jälkeen, mutta mikä sai sut oivaltamaan, ettei taivasta ole?
Ajattelin, että pääsisin tänään jonnekin toukokuun paikkeille. Ilmeisesti en, täytyy nukkua että voi huomenna taas !elää!
Ps. Välillä meinaan ottaa sut vakavasti ja tulla vähän surulliseksi monista asioista, mutta sitten lopetat tekstin sanaan tissit ja kyseenalaistan oman kriittisen lukutaitoni.
Mua myös vähän huolestuttaa tämä kontrolloimaton kommenttikenttiin avautumiseni, se on välttämätöntä.
Luin tämän(kin) kommentin jo pari päivää sitten ja silloin olisin osannut sanoa siihen paljonkin, mutta jostain tieteelle tuntemattomasta syystä en silloin sanonut mitään ja nyt en enää osaa sanoa kuin:
PoistaKiitos. Tiedän hyvin mitä tarkoitat. Ehkä paremmin kuin arvaisit.
Mitä tulee taivaaseen... En tiedä. Kun olin 12 tai 13, ajatus taivaasta yksinkertaisesti törmäsi lujaa tieteelliseen maailmankuvaan (jota en ollut tietoisesti omaksunut) ja romahti kivuliaasti alas.
Kirjoittaessani tuon(kin) kommentin useita päiviä sitten siinä oli enemmän järkeä. Olisi ollut antoisaa lukea ajatuksesi, mutta kiitoskin on hyvä.
PoistaTuntuu pahalta luopua taivaasta.
Ajatukseni eivät olisi olleet kovin laadukkaita. Älä siis huoli, et menettänyt mitään.
PoistaEt kai luovu taivaasta?
Älä luovu taivaasta! Ilman taivasta on paljon pimeämpää. Taivasta kohti tulee määrätietoisesti liikkua.
Avasin äsken verhot ja ikkunani edessä seisovat männyt olivat valkoisia. Ei tällaisena hetkenä voi luopua taivaasta.
PoistaMietin koska löysin ja sitten hylkäsin Jumalan. En osaa tarkkaan määritellä jälkimmäiseen johtanutta tapahtumakulkua, mutten siitäkään huolimatta uskalla ajatella, että tämän kaiken jälkeen vain lakkaisi olemasta.
Sitä paitsi jos koirani eivät ole taivaassa, missä ne ovat?
Itse olen oudon immuuni kuolemaan liittyvälle pelolle. Muiden kuolema voi olla surullista, mutta ajatus omasta kuolemastani ei kirpaise ollenkaan.
PoistaOutoa.
Muistan rukoilleeni lapsena joka ilta, että kuolemani olisi kivuton. Se ei ollut ainut asia, jota rukouksissani pyysin, mutta tämän muistan hyvin selkeästi.
PoistaEn ole varma pelkäänkö kuolla.