En kuulu tänne. Vihaan kaikkia näitä ihmisiä sydämeni pohjasta. En jaksa olla olemassa jos heidän on oltava olemassa samaan aikaan. Haluan että he kuolevat hitaasti ja kivuliaasti. Jos he eivät kuole, minun on häivyttävä, koska en jaksa hengittää samaa ilmaa näiden sieluttomien ääliöiden kanssa enää yhtään vitun hetkeä.
Tänään oli sellainen päivä. (Olisi aika yllättävää sanoa tässä vaiheessa: "Tänään ei ollut sellainen päivä.") Piti kerrankin mennä kaupunkiin tekemään yksi asia, joten istuin bussiin. Taivas oli kuolleella tavalla harmaa. Istuin jälleen näkövammaisten paikalle (muualla ei ollut tilaa) ja katsoin miltei räpyttämättä ohi vilistäviä katuja ja niillä liikkuvia ihmisiä ja tunsin olevani helvetissä.
Yleensä sitä suojelee itseään todellisuudelta. Pitää päänsä kiireisenä tissien ja pop-musiikin parissa. Mutta joskus ei vain jaksa, ja silloin kaikki pahimmat pelkosi, kaikki raivosi, kaikki surusi ja epätoivosi iskee sulta ilmat pihalle. Tänään bussissa laskeskelin kaikenlaista. Laskeskelen yleensä jotain koko ajan. Tänään mietin ensin sitä, miksi ihmiset riehaantuivat kun naudanlihaksi luultu liha olikin hevosenlihaa. Entä jos kulttuurissamme olisikin tapana syödä hevoskudosta ja jättää naudat rauhaan? "Ai onko tämä lehmää? Häpeä, senkin barbaari! Lehmät ovat kauniita eläimiä! Niillä on kipuaisti!"Joka tapauksessa aloin tätä kautta laskeskella kuinka suuri lihateollisuuden uhriluku on vuorokaudessa. Vuodessa se on tällä hetkellä noin 60 miljardia. Vuosittainen määrä kasvaa koko ajan, mutta jos tämä sama tahti jatkuisi 20 vuotta, uhriluku olisi näiltä kahdelta vuosikymmeneltä jo 1200 miljardia eli 1,2 biljoonaa. Oletin nyt kuitenkin varmuuden vuoksi alakanttiin että vuosittainen luku olisi n. 55 miljardia ja jaoin sen 365:llä. Sain tuloksen.
Joka päivä salaperäisissä, kameroilta kielletyissä, ympäri maailmaa kätketyissä laitoksissa kuolee liukuhihnoilla reilusti yli 150 000 000 eläintä. (Näitä laitoksia kutsutaan yleensä "teurastamoiksi".) 150 miljoonaa. Joka päivä. Suurin osa näistä on valtaviksi lihaskasoiksi kasvatettuja kivulloisia poikasia. Lapsia. Mikä on sian ja pikkulapsen moraalinen ero? Mikä vittu se on? Ei mikään. Kastraatio ilman puudutusta sattuu kumpaankin ihan yhtä paljon. Pelko ja hätä on kummallekin ihan samanlaista.
Vittu en jaksa elää. Vittu en vain yksinkertaisesti jaksa elää. En vain jaksa. Liian raskasta. Yksikin pieni rääkätty sielu on liikaa. Voi jumalauta, ne ovat kaikki samanlaisia kuin minun pieni koirani. Miten jaksan edes katsoa koiraani ilman että romahdan? Vitun vittu en jaksa tätä. Maailma on vitun painajaista.
Äh. Tämä menee ohi. Tämä menee ohi. Olen kotikutoisella tavalla maanisdepressiivinen. Kohta pilven takaa pilkistää taas aurinko.
Joka tapauksessa tämän takia mua vituttaa aina kun ihmiset kauhistelevat holokaustia. "Tuossa ihmiskunnan historian pahimmassa joukkosurmassa kuoli yli 10 miljoonaa ihmistä." Kyllä. Luvun osalta totta. Mutta lihateollisuus tehtailee samanmoisen rikoksen puolessatoista tunnissa. 15 holokaustia joka. vitun. päivä. Holokaustien sarjatulta. Holokausti siihen, holokausti tuohon. Hällä väliä. Menen kolmeksi tunniksi kylpyyn - kaksi holokaustia. Katson Schindlerin listan - sen loputtua pyyhkäisen silmäkulmia, venyttelen ja katson kelloa: kappas, siinähän vierähtikin jo pari holokaustia!
Vielä enemmän vituttaa kun kansa kauhistelee jotain joukkoampumisia. Se tuntuu niin helvetin tekopyhältä. Välitättekö te muka oikeasti? 20 ihmistä, kärpäsen paskaa.
Ajattelenko oikeasti näin? En tiedä. Ehkä nyt. Mutta en aina. Aina en ole ihmisvihaaja. Eivät ihmiset ole pahoja. He välittävät oikeasti. He itkevät oikeasti. He haluavat oikeasti auttaa. Heidän huolensa ja kauhunsa ei ole teeskenneltyä. Heillä vain ei ole paskankaan vertaa aavistusta, keille he antavat rahojaan joka päivä supermarketissa.
Koska sehän on niin kaunista. Sehän on niin normaalia. Sehän on niin saamarin helppoa. Ainahan niin on tehty! Se on niin kotoisaa. Pakkaukset ovat niin nättejä. "Kotimaista", lukee paketissa. Tulee isoäitikin mieleen.
60 miljardia. 1,2 biljoonaa. 150 miljoonaa. Kasvissyönti on protesti muttei realistinen ratkaisu. Lihaan liittyy niin paljon uskonnollisen irrationaalisia mielleyhtymiä (kotimaista! tervettä! luonnollista! miehekästä! kotoista! normaalia! tulee äiti mieleen!), että on tärähtänyttä edes kuvitella että jokainen maailman idiootti alkaisi syödä seitankebabia. (Seitankebab näyttää ja maistuu 98-prosenttisesti kebabilta, mutta kun se ei oo sama asia.)
Eläinten puolustajistakin liian suuri osa on puolihulluja. Isommassa maailmassa PETA riehuu alasti ympäri mediaa ja valaisee kansaa sellaisilla informatiivisilla lauseilla kuin "Being vegan is sexy". Mitä vittua? Ei mua kiinnosta, onko alastomana vegaanina hilluminen seksikästä. Ketä tuollainen hetkauttaa yhtään? Ryhdyin kasvissyöjäksi, koska näin liikaa. Vitun idiootit. Teidän pitää näyttää liikaa todellisuutta eikä perseitänne.
PETAlaiset haluavat hyvää, mutta he tuntuvat elävän jossain muovisten yksisarvisten purukumimaailmassa. Heistä on tullut ratkaisun sijaan yksi helvetin iso ongelma.
60 miljardia. 1,2 biljoonaa. 150 miljoonaa. Yritän luottaa labralihaan. Toivon että sen kehittäminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti, että se on mahdollisimman kelvollista ja käytännöllistä, että sen yleistyminen sujuu mahdollisimman vaivattomasti. Ja kun se yleistyy, sitä pitää osata tuottaa ihan vitusti. Olen valmis kuolemaan labralihan puolesta. Ottakaa musta ne lihassolut testeihinne. Tehkää niistä kunnon meheviä pihvejä. Syökää minut. Tiedätte syövänne onnellisen eläimen lihaa.
Kesti helvetin kauan ennen kuin ihmiset oppivat, että toisia ihmisiä ei saa kiduttaa ja esineellistää vain koska heillä on eri värinen iho. Siinäpä vasta oli älyllinen ponnistus. En tiedä milloin kaikkein suurin älyllinen ponnistus tehdään. En tiedä milloin ihmiset tajuavat ettei toisia saa kiduttaa ja esineellistää vain siksi että he ovat tyhmempiä ja luustoltaan eri näköisiä.
Joskus se askel otetaan. Joskus se on pakko ottaa. Mitä ihmiset silloin sanovat esi-isiensä tekemisistä? Mitä he kehtaavat sanoa? Puhuvatko he isovanhemmistaan ollenkaan? Pyytävätkö he anteeksi? Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus kirjoitettiin jo. Milloin kirjoitetaan elämän arvon yleismaailmallinen julistus? Jos 10 miljoonaa juutalaisvainojen uhria saa ihmiset huutamaan kauhusta, mitä he ajattelevat kymmenestä biljoonasta? Muistaako kukaan sadan vuoden kuluttua holokaustia? Onko se vain yksi yksityiskohta siinä historian verisessä koneistossa, jota nyt kutsutaan "lihateollisuudeksi"?
10 biljoonaa on paha luku jo sinänsä. Mutta kun kyse vieläpä on lapsista. Ihan kirjaimellisesti siinä mielessä, että suurin osa tuotantoeläimistä on kuollessaankin todella nuoria, usein hädintuskin murrosiässä. Ja lisäksi siinä mielessä, että suuri osa ihmisistä mieltää lapset ja suurisilmäiset elukat jo nykyään samaan porukkaan. (Hehän ovat samaa porukkaa.)
Kymmenen biljoonaa lasta; miten helvetissä kukaan kehtaa kutsua itseään ihmiseksi sitten kun tajuaa mitä me teimme?
En tiedä. Mutta tänään kävelin Helsingin katuja, eivätkä ihmiset näyttäneet muilta kuin tyhjäsilmäisiltä, kuolaavilta, kovaäänisiltä kädellishirviöiltä. Jokin tässä evoluutioketjussa meni vikaan.
 |
| Rehellinen työmies. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen