Äh. En jaksa ajatella tällaista. Todella epäkiinnostava aihepiiri. Tai no tavallaan kiinnostava. Kun nyt tarkemmin ajattelee niitä naisten pisuaareja ja miten niitä käytettäisiin.
Asiaan:
Täysi-ikäisyydestä ei ole mitään hyötyä kun näytät 8-vuotiaalta Justin Bieberiltä.
Voisin pistää käyntiin People for the Ethical Treatment of Justin Bieber -järjestön. PETJB ei kyllä olisi kovin tarttuva lyhenne. Supporters of Justin (SOJ) vois olla parempi. Se äännettäisiin 'saaassh'.
........................
En ole oikeasti tällainen. Tai ehkä olen. En ole varma. En ole varma millainen olen. Olen kuitenkin vasta 12 ja alkanut juuri etsiä itseäni.
Yritän nyt jotenkin selventää tilannetta:
Suhteeni kirjallisuuteen tai mihinkään ei ole niin mustavalkoinen kuin annan ymmärtää. Vaikutan vittumaisemmalta kuin olen. Jos tapaisitte minut, taputtaisitte minua säälivästi päälaelle ja käskisitte menemään nukkumaan.
Kun kirjoitan kirjallisuudesta, pyrin tietoisesti provosoimaan. Kun kirjoitan mistä tahansa, pyrin herättämään vihaa tai rakkautta. Yritän olla vilpitön kaikessa mitä teen, mutta se on välillä vaikeaa koska olen jo puoli vuosikymmentä järjestelmällisesti salannut kaiken olennaisen informaation itsestäni ja pitänyt muut ihmiset käsivarren mitan päässä.
Vilpitön olen ainakin siinä, että mua vituttaa. Mua vituttaa julmuus ja epäoikeudenmukaisuus ja muovisuus, mikä on erityisen vittumaista siksi että elän todennäköisesti maailmanhistorian julminta, epäoikeudenmukaisinta ja muovisinta aikakautta. Mua vituttaa se että hyvät ja aidot ja fiksut tyypit ovat aina alakynnessä. En tule koskaan toipumaan koulussa kehittyneistä traumoistani. En tule koskaan toipumaan siitä, että julmat ja muoviset ihmiset voittivat aina ja saivat hymyjä ja suosiota ja tykkäyksiä samalla kun hyvät ja aidot ja älykkäät ihmiset olivat niitä rumia ja surullisia tyyppejä jotka istuivat yksin portailla ja kuulivat päivästä toiseen olevansa "hiiriä" ja "hinttejä" ja "tissipoikia". En koskaan noussut jaloilleni ja kiipeillyt seinille ja karjunut mitä ajattelin koko tilanteesta, ja siksi puran aggressiotani jälkeenpäin mahdollisesti koko loppuelämäni.
Ehkä tästä samasta syystä mua vituttaa se että Jennifer Lopez ja Petri Nygård soivat joka paikassa 24/7 samalla kun ihmiset joilla oikeasti on aivot ja sydän pitävät omat juttunsa pienessä piirissä vaikka se ei ole mitenkään välttämätöntä. Mua vituttaa, koska musta tuntuu että olen ainoa jonkinlaiset aivot ja jonkinlaisen sielun omistava ihminen joka tavoittelee tosissaan taivaita. Sillä kuinka todennäköistä onnistuminen on ei ole erityisemmin väliä; musta vain olisi lähtökohtaisesti todella turhauttavaa kirjoittaa tähtäämättä niin korkealle kuin mahdollista.
Olen tosissani tässä mitä teen. Ehkä olen liian tosissani, mutta tuntuisi väärältä olla jotenkin muuten. Varmaan suhtautuisin tähän vähemmän mielipuolisesti jos joku tyttö joskus halaisi minua. Mutta toistaiseksi mulla ei ole muuta tekemistä.
Olen tietoinen siitä että mun kirjoituksista saa sellaisen kuvan, että jotenkin väheksyn runoutta tai kokeilevuutta tai leikittelevyyttä tai pienelle kohderyhmälle kirjoittamista. Todellisuudessa asia ei ole näin. Olisi perseestä, jos kaikki kirjoittaisivat konservatiivisella tyylillä nopeatempoisia väkivaltaa ja seksiä viliseviä tarinoita vain jotta mahdollisesti saisivat myytyä jotain.
Sydämessäni arvostan kaikkein eniten aitoutta. Laskelmoiminen ei edes toimi. Olen innoissani kaikesta nuoresta kirjallisuudesta. (Odotan muuten suurella mielenkiinnolla sitä Erkka Filanderin kirjaa. Toivottavasti se on helvetin hyvä ja menestyy helvetin hyvin.)
Samalla kun toinen puoli mussa arvostaa nimenomaan vilpittömyyttä, toinen puoli toivoo, että edes joku kirjoittaisi mainstreamia. Ja pystyisi vieläpä tekemään sen aidosti ja vilpittömästi, tavallaan itsestään.
En väitä tietäväni mitä mainstream tarkoittaa. En väitä tietäväni mikä kiinnostaa ihmisiä. Toivoakseni mulla on jonkinlainen käsitys, mutta saatan mennä tässä asiassa ihan metsään. Luulen paljon ja yllätyn usein. (Esim. Lord of the Rings on järisyttävän suosittu sekä kirja- että elokuvamuodossa, mikä on mulle täysin käsittämätöntä.)
Joka tapauksessa olen toistaiseksi sanonut kaiken mitä mulla on sanottavana kirjallisuudesta yleisesti. Tulen vielä palaamaan tähän aiheeseen, mutta toistaiseksi yritän pitää turpani kiinni. Loppujen lopuksi mun pitäisi viimeinkin keskittyä kirjoittamaan sitä vitun hyvää kirjaa. Käytän aivan liikaa aikaa siitä puhumiseen ja aivan liian vähän sen kirjoittamiseen.
Yritän nyt pidättäytyä tämän sortin trollauksesta vähäksi aikaa. Mulla pitäisi olla tärkeämpiä asioita tehtävänä.
Rakkaudella,
Zac Efron
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen