Silloin kun Internet on poissa näkyvistä, en voi uskoa että oikeasti kirjoitan näitä juttuja.
Mulla ei ole tän kanssa mitään tekemistä.
Todella voimakas itsestäirtaantumiskokemus.
Ehkä pitäis vaan alkaa elää. Viimeisen puolen vuoden olen 4-5 kertaa yrittänyt. Olen yrittänyt elää sen tiedon mukaan että eläminen tarkoittaa alkoholia, heilumista ja tuntemattomia ihmisiä. Mutta a) alkoholi on pahaa ja tulee oksennuksena ulos, b) kun yritän heilua kaduilla ja tanssilattioilla, se näyttää helvetin surulliselta, ja c) ainoat tuntemattomat ihmiskontaktit ovat olleet persettäni hipelöinyt keski-ikäinen nainen ja lopulta päädyn vain istumaan ilmeettömänä nurkkapöydässä kunnes sisko vie mut kotiin.
Mä olin lojaalein lapsi koko ala-asteella. En koskaan pettänyt ystäviäni. Tragikoomisesti jäin yksin.
Yhtä poikaa kiusattiin joka päivä, joka hetki läpi koko ala-asteen. Kerran istuin kavereideni kanssa koulun ruokalassa ja se tyyppi istui meidän pöytään. Kaikki vaihtoivat pöytää ja huusivat hyi. Paitsi minä, ja sitten ne pikku paskiaiset huusivat mulle että miksi vitussa en vaihda pöytää.
Joku kysyi siltä että miksi se istui meidän pöytään. "Ei ole kavereita", se vastasi todella hiljaa ja tuijotti ruokaansa, mutta kukaan ei tuntunut kuulevan mitä se sanoi. Tajusin yhtäkkiä millaista rohkeutta siihen istuminen oli vaatinut. Rohkeutta jollaista ei ollut kenelläkään niistä kusipäistä.
Pysyin paikallani, mutta mulla on hämärä muistikuva että aivan lopuksi minäkin siirryin toiseen pöytään. Miksi, miksi, MIKSI en pysynyt siinä loppuun asti?
Vai pysyinkö? En muista.
...................................................
Tää vaikuttaa surulliselta merkinnältä, mutta oikeasti en ole mitenkään surullinen vaan täysin neutraali. En tunne mitään erityistä. Paitsi sellaista epämääräistä kauhun ja kiireen ja vihan tunnetta mikä painaa aina takaraivossa.
Vihaan aikaa. Lasken koko ajan päässäni, kuinka paljon aikaa mulla on jäljellä. Mulla on sietämätön kiire pois tästä nimenomaisesta ajasta ja paikasta mutta etenen todella hitaasti mihinkään suuntaan.
Nyt on vuosi 2013. Tänä vuonna täytän 19. Kohta 29. Sitten 39. Hyvin pian 72. Ihmiset, jotka viime vuonna täyttivät 23, täyttävät tänä vuonna 24. Vuonna -88 syntyneet ovat tänä vuonna 25-vuotiaita, vaikka vastahan -87 tarkoitti 25-vuotiasta ja -86 26-vuotiasta. Vuonna -77 syntyneet täyttävät tänä vuonna 36 vaikka olivat vasta äsken 30-vuotiaita. Vuonna -83 syntyneet täyttävät 30, vuonna -73 syntyneet 40 vuotta. Morrissey on kohta 54 vaikka oli vasta äsken 23.
Kaikki pitää taas laskea uudestaan, ja ennen kuin totuus ehtii painua näihin aivoihin aika tappaa meidät kaikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen