lauantai 15. helmikuuta 2014

Nobody loves us

Haluaisin kävellä sydän täynnä ja pää tyhjänä jossain keväisessä aamuyössä jonkun sielukkaan ihmisen kanssa ja laulaa On niin helppoo olla onnellinen


Koska joskus se vaan on niin helppoo.

On ainakin kahdenlaisia ihmisiä:
1) niitä, joille nuoruus on elämän parasta aikaa. He viettävät nuoruutensa villissä, riehakkaassa sumussa.
2) niitä, joille nuoruus on elämän kammottavinta aikaa. He viettävät nuoruutensa surun ja kauhun ja yksinäisyyden ja epäuskon vallassa pää puristettuna kyynärpäidensä väliin.

Vaihtoehto 2. Been there, done that. Tätä juttua olen kokeillut jo täysillä. Musta tuntuu että voisin vähitellen alkaa kokeilla myös vaihtoehtoa 1. Täysillä. Jonkin aikaa. Saisin molemmat kokemukset.

Kaikkein tavallisin, voimakkain ja kahlitsevin pelkuruuden muoto on sosiaalinen pelkuruus. Vahvimmillaan se on n. 13-16-vuotiaana, mutta useimmat ihmiset eivät koskaan pääse siitä kokonaan eroon. Vahdit koko ajan jokaista liikettäsi, jokaista asentoasi, jokaista mielipidettäsi, jokaista mieltymystäsi sen mukaan kuinka uskot muiden apinoiden ottavan sen vastaan. Kaverisi painostavat sinua hyppäämään katolta, ja sitten hyppäät. Tämä muka osoittaa rohkeutesi, vaikka todellisuudessa ei ole mitään pelkurimaisempaa kuin hypätä vain siksi että et kestä ajatusta idiootista haukkumassa sinua nyhveröksi.

Uskon olevani jo aika vapaa tästä.

En tiedä mitä pelkään. Olen varma että pelkään jotain, moniakin asioita, mutta en pysty samastumaan esim. siihen kuinka ihmiset pelkäävät fyysisiä yhteenottoja. En pääse eroon ajatuksesta että tappeleminen ja hakatuksi joutuminen olisi pääasiallisesti kivaa. Varmasti paljon kivempaa kuin internetissä riiteleminen.

Mun käsivarret on täynnä muistiinpanoja.

Nyt kun alan olla näissä kirjoitusjutuissa jo aika pitkällä, olen alkanut miettiä tarkemmin millaisen viestin haluan lähettää. Jos asiat menevät niin kuin olisi tarkoitus, heitän tämän viestin ja osun miljooniin sieluihin. Haluaisin saada aikaan jotain hyvää ja kaunista. Haluaisin tuuppia ihmisestä esiin jotain hyvää ja kaunista.

Haluaisin tuoda takaisin valoon ihmisiä ja musiikkia ja asioita, jotka ovat unohtuneet mutta jotka pitäisi muistaa uudelleen. Haluaisin antaa uuden mahdollisuuden ihmisille ja musiikille ja asioille, joita ei huomattu ensimmäiselläkään kerralla.

Kun nyt mietin kirjojani, niin niistä saattaa välittyä mielikuva että jotenkin kannustan ihmisiä erakoitumiseen ja ihmisvihamielisyyteen. Voi vittu. En halua sitä. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä. Haluan kannustaa ihmisiä löytämään elämäänsä arvoisiaan ihmisiä eikä tyytymään paskaan. Haluan ylipäätään kannustaa ihmisiä kieltäytymään paskasta. Kieltäydy paskasta. Kieltäydy paskiaisista. Valitse jotain parempaa. Valitse minut.

Mut miten rakkaus tai maailman synty selittyy... Tieteellisestihän nää on ihan helppoja kysymyksiä. Ainakin rakkaus.

4 kommenttia:

  1. taas niin loistavaa tekstiä etten ehkä kestä. vauvauvau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Kiitos. Välillä tuntuu että vuodan tänne enimmäkseen jotain veristä sotkua. (Ja seuraavana päivänä se verinen sotku näyttää neroudelta)

      Poista
  2. ensimmäinen lause kuulostaa niin vitun hyvältä. haluaisin itsekin tehdä niin.
    ja sitten noista vaihtoehtoista. vaihtoehto 2, been there, done that.
    voin siis samaistua. olen kelaillut tässä myös että voisi tosissaan yrittää koittaa vaihtoehto 1. kaltaista elämäntyyliä. ehkä se helpottaisi.

    tää oli taas hienoa tekstiä! kiitän olemassaolostasi ja siitä että sä kirjoitat näitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos haluut laulaa "On niin helppoo olla onnellinen" keväisessä aamuyössä meitsin kanssa, niin tervetuloa matkaan.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen