Minä olen syntinen II

Niko Holopainen: "En tiä.. Naurattaa te kaikki hihhulit.. Syökää niitä rehujanne rauhassa. Mä syön ainakin vitusti lihaa!!!"

Yksi tavoistani heittää aikaa hukkaan on klikkailla Facebook-profiilista toiseen ja ottaa selvää ihmisistä joita en tunne. Se on uuvuttava ja älytön harrastus, mutta sillä tavalla on mahdollista saada jonkinlainen käsitys muusta ihmiskunnasta. Mistä he pitävät, mitä he ajattelevat. Tähänastiset löydökseni osoittavat, että merkittävä enemmistö ihmisistä on huomattavasti tylsempiä kuin minä, mutta tällä strategialla olen onnistunut löytämään myös monia aidosti kiinnostavia sieluja. Tuntuu hyvältä tietää, että he ovat olemassa.

Joka tapauksessa ajattelin lopettaa tämän harrastuksen, sillä a) se vie kallista aikaa, b) turhan usein tällä hommalla onnistuu hankkimaan psyykelleen lähinnä vitutusta.

_____________________


Eräänä iltana surffasin taas ihmisestä toiseen. (Aion nyt mainita nimiä. Haluan että mainitsemani henkilöt jonain päivänä googlaavat itsensä ja pysähtyvät kirjoittamaan minulle järjellisen selityksen.)

Ensin osun henkilöön nimeltä Lauri Heino (Tampere). Tykkäämisiä: Koiraa ei saa palauttaa kiduttajalle. Sitten: If meat is murder I'm a serial killer! (If you love meat and don't care about what other people think about what you eat join now!)

Muutama minuutti (!) myöhemmin (ilmeisesti Saatana on kanssani) osun henkilöön nimeltä Petri Säteri (Pusula). Tykkäämisiä: Koiraa ei saa palauttaa kiduttajalle. Sitten: For all you vegetarians, every Animal you don't eat, I am going to eat 5. (I didn't fight my way to the top of the food chain to be a vegetarian!)

Moi Lauri. Moi Petri.

Masennatte minua paljon. En tiedä miksi; se on melko irrationaalista. Joka tapauksessa olette kirjaimellisesti aktivoineet aivojeni kipukeskuksen. Tämä velvoittakoon teidät avaamaan logiikkaanne.

Miksi koiraa ei saa palauttaa kiduttajalle? Miksi sikoja saa tai täytyy pitää kiduttajalla? Mikä on se moraalisesti merkittävä ero koiran ja sian välillä, joka mielissänne vetää valovuosien levyisen kuilun koiran ansaitseman kohtelun ja sian ansaitseman kohtelun välille?

Miksi lihan tehotuotanto on niin hyväksyttävää, että sen tukemisesta on paitsi tehtävä Ylpeyden aihe myös aktiivisesti vastustettava niitä, jotka sitä boikotoivat? Onko lihan tehotuotanto näin hyväksyttävää siksi, että tehotuottaja saa siitä rahaa eli hyötyä? Miksei koiranpentujen tehtailu sitten ole hyväksyttävää? Se on käytännössä sama asia mutta pienemmässä mittakaavassa, ja siitä varmasti saa rahaa.

Mikä tää teidän logiikka tässä niinku on?

Lauri? Petri? Odotan vastauksianne iloiten jo etukäteen! Olen varma, että panoksenne keskusteluun on oleva syvästi älyllinen ja oivaltava!

_____________________


Ilmiö on laajalle levinnyt.

Moderni lihateollisuus on ylivoimaisesti suurin yksittäinen kärsimyksen aiheuttaja maailmassa tällä hetkellä. Se kohtelee eläimiä, planeettaa ja ihmiseläimiä lähes epätodellisen huonosti. Kenenkään ei pitäisi tukea sitä. Toivon mukaan myyntiin saadaan jo lähivuosina labralihaa ja sillä pelastetaan maailma, mutta sitä ennen joka ikisen kansalaisen pitäisi boikotoida teholihateollisuutta. Se on eettisesti, ekologisesti ja humanitäärisesti barbaarista bisnestä.

Suurin osa (länsimaisista) ihmisistä kuitenkin tukee lihateollisuutta rahallisesti. Usein joka päivä.

Samalla tietoja lihateollisuuden pimeästä ytimestä alkaa tihkua kiihtyvään tahtiin yhä laajempaan tietoisuuteen.

Kuluttaja huomaa siis ostavansa kaupasta eläintuotteita samalla kun tietää niiden alkuperän joksikin syvästi arveluttavaksi.

Miten kuluttaja ratkaisee tämän ristiriidan?

> RATKAISU 1: Selkärankaisin ratkaisu. Kuluttaja ryhtyy boikotoimaan lihateollisuutta.
> RATKAISU 2: Toiseksi selkärankaisin ratkaisu. Kuluttaja jatkaa eläintuotteiden ostamista, muttei edes yritä oikeuttaa toimintaansa. Kuluttaja tunnustaa toimivansa parhaan tietonsa vastaisesti ja myöntää olevansa laiska paskaläjä.
> RATKAISU 3: Ylivoimaisesti yleisin ratkaisu. Kuluttaja jatkaa eläintuotteiden ostamista ja keksii toiminnalleen syvällisiä ja abstrakteja, korkealentoisen filosofisia syitä; ostamalla tehotuotettua lihaa hän siis esimerkiksi suojelee porkkanoita kärsimykseltä. Hän ei halua myöntää olevansa laiska paskaläjä, sillä tämän tehdäkseen hänen olisi rikottava identiteettiinsä kuuluva mielikuva itsestään oikeasti hyvänä ihmisenä.

Ja siksi minä joudun päivittäin lukemaan Oikeutta eläimille -yhdistyksen Facebook-seinältä seuraavanlaista paskaa:

Mitja Wikholm: "Noeimut ihan tosissaan miettikää asiaa näin: kaikki muutkin lihansyöjät tappavat eläimiä ravinnokseen, miksi meidän ruokaketjun huipulla olevien pitäisi tyytyä rehuihin?"

Henri Vairinen: "Menkää hipit mettään haukkumaan vaikka kettuja.
Nekin syövät toisia eläimiä."

(Typerintä on että Mitja ja Henri elättelevät itsestään mielikuvaa jonkinlaisina suurina saalistajina, kun supermarketissa heittävät painajaismaisesti rääkättyä teholihaa ostoskärryyn.
Toiseksi typerintä on ajatus luonnollinen = oikein. Kaikki yhteiskunnallinen kehitys perustuu nimenomaan kaikkein vastenmielisimmästä inhimillisestä kuonasta pois oppimiseen. Tuskin Mitja tai Henrikään haluaisivat orjuutta, heimosotia tai kansanmurhia takaisin osaksi jokapäiväistä elämää. Tervetuloa yhteiskuntaan!)
('Mitja' on muuten aika hieno nimi. Käytän sitä jossain.)

Camilla Timoska: "Maidonjuontihan on esimerkiksi lasten ja nuorten luuston kasvun ja proteiinin saannin kannalta tärkeää, jos tällä sivustolla ruvetaan siihen, että maidon juonti ja lihan syöntikin on eläinmurhaa (mitä se ei todellakaan ole) niin pakko kohta oikeasti painaa tuosta 'unlike' painikkeesta, koska siinä nyt ei oikeesti ole enää järkee. Sen ymmärrän kun ollaan turkistarhausta/huonoja eläintarhoja/ pentutehtaita/ pieniä delfinaarioita yms vastaan, mutta että nyt lähtee silmä tikuiksi jo maidonjuonti ja lihansyötikin. Pää leviää näitä kuvia katsoessa, kun kuitenkin maito ja liha ovat tärkeitä osia varsinkin lasten ja nuorten ravinnossa kasvun ja kehityksen kannalta, eikä niitä mitkään pillerit korvaisi. En nyt sano että nuo ei olis aikuisillekin tärkeitä. Joten pyydän, järki käteen!"

Niina Susanna Eskelinen: "Mä en nää lihan syönnissä mitään pahaa, päinvastoin, sillä se eläin tapetaan joka tapauksessa syödään sitä tai ei."

Kaisa Leinonen: "Pitäskö eri kulttuurit sekottaa tähän mukaan? Hei kaikkeen ei voi vaikuttaa. Pidän eläimistä, ruokana että perheen jäsenenä. Olen ratsastanut hevosella ja olen syönyt hevosta. Mikä vika? Ei ihminen tässä kohtaa kehitystä olis jos erieläimiä ei ois suuhunsa pistäny." 

Entä jos sen sijaan että poimii defensive omnivore bingosta ensimmäisen sopivan argumentin...

...sanoisikin "Sori, olen tekopyhä paskaläjä ostaessani tuotteita, joiden tuotantotapaa en koskaan hyväksyisi. Aion jatkaa samaan malliin enkä ole tästä mitenkään ylpeä."

Se on niin helppoo. Mä syön silloin tällöin mm. maitotuotteita, vaikka tiedän millaista pimeää paskaa niiden takana on. Ostan suklaalevyn, vaikka tiedän että sen takana on lapsiorjuutta. Ostan takin, jonka ovat parsineet kokoon köyhät sorretut työläiset. Kaikki tämä todistaa, että olen laiska paska, joka toimii korkeamman tietämyksensä vastaisesti. Jos haluaisin, keksisin varmasti huikeita tekosyitä, mutten halua. Minulla on taipumusta inhimilliseen selkärangattomuuteen ja itsekeskeiseen idioottimaisuuteen. Ei pitäisi olla, mutta toistaiseksi on, ja olen pahoillani siitä että jotkut joutuvat kärsimään takiani.

Helppoa.

Suureksi helpotuksekseni huomaan, että rehellinen, anteeksi pyytelevä paskaläjyys on nouseva trendi. Olen törmännyt siihen viime aikoina enemmän kuin koskaan aikaisemmin, siellä täällä Kuningaskuluttajasta Ylilautaan. Siinä on sellasta rehtiä, tervettä "Voi jumalauta että vihaan itseäni" -asennetta. Tätä lisää!

(Minä olen syntinen I.)