Lähiradion herätyskello. Studiossa Saara, Aku ja Jere!

[Edit: Jälkikäteen ajateltuna raivoni johtui luultavasti noin 90-prosenttisesti siitä faktasta että uneen vaipumiseni brutaalisti keskeytettiin.]

Voi vittu.

Valvottuani pari vuorokautta putkeen päätin mennä sosiaalisesti soveliaaseen aikaan nukkumaan.

Asetuin siis lojumaan sängylleni. Aah. Viimein unta. Mutta voi vittu: käänsin radion päälle.

Jostain syystä päällä on taajuus 100,3 eli Lähiradio. Samuli Putron biisi loppuu ja tilalle tulee RAIVOSTUTTAVA NUOREN NAISEN ÄÄNI. Siis aivan helvetin ärsyttävä, tärkeilevä, sydäntä ja kaikkea inhimillistä älykkyyttä raiskaava bimboääni, joka hihitellen lukee uutisotsikoita.

Okei. Tämä on mielestäni vielä ihanaa ja sympaattista. Usein ärsyttävät äänet kätkevät taakseen jotain kiinnostavaa. Hymyilen itsekseni armollisen heltyneenä.

Alkaa Musen biisi.

Musen biisi loppuu.

Ääni palaa taas. Hän alkaa puhua Johanna Tukiaisesta. Koska Johanna Tukiainen on Suomen virallinen koulukiusattu (jos olet epävarma, pelkuri tai idiootti, voit aina nostaa itseäsi ylemmäs lyttäämällä Tuksun maahan ja asettumalla seisomaan hänen päälleen), tiedän heti mitä on tulossa.

Ääni alkaa epävarmana mutta tyytyväisenä lukea jotain kirjettä, jonka Johanna Tukiainen on lähettänyt. Ääni numero 2, nuori miesääni liittyy puheeseen. Hänenkin kiusaamisviettinsä on ilmiselvästi mennyt päälle. Hän liittyy nautinnollisesti ivaamaan Johanna Tukiaista alimpaan helvettiin siitä rikoksesta, että tämä ylipäätään on olemassa.

Kiusaamisorgia jatkuu jonkin aikaa. Kohta ääni numero 2 ikään kuin havahtuu siihen mitä on tekemässä: "Tai siis... Tai siis eihän siinä oo mitään hauskaa että Johanna Tukiaisen sisko on kuollut." Ääni numero 1:kin hämmentyy hetkeksi.

Puhe on ollut myös Johanna Tukiaisen koirasta, joten ääni numero 1 palaa aiheeseen: "No mut kylhän se kämpästä toiseen siirteleminen on niinku stressaavaa sille koiralle... Tai siis, hih, kyl koiratki tuntee stressii!"

Tähän asti melko hiljaa pysynyt ääni numero 3, rauhallisempi nuori miesääni, kommentoi: "Kaikki eläimet tuntee stressiä."

Ääni numero 1 vastaa: "No ei joku ameeba! Ei kalat! Ei kanat!"

Ääni numero 3: "Ai kanat ei vai tunne stressiä -"

Ääni numero 1: "No siis, sehän on tutkittu et kanan muisti on niinku 15 sekuntii. Ja kalan muisti on niinku 12 sekuntii. Se on niinku tutkittu. Et ei ne voi silleen tuntee stressii."

Tässä kohtaa PÄÄNI RÄJÄHTI.

Okei, katala pikku hirviö, minä kerron sinulle mitä on tutkittu:

Keskimääräisen kalan muisti kattaa ainakin 5 kuukautta. Saattaa kattaa jopa vuosia, mutta asiaa ei ilmeisesti ole tutkittu pidemmällä aikavälillä. Myytti kalan lyhyestä muistista todella on nimenomaan myytti. Älä usko kaikkea mitä aivokuolleet frendisi kuolaavaat naamallesi.

Keskimääräisen kanan muisti kattaa vuosia. Mahdollisesti yksilön koko elämän. Kanan muistiin tallentuvat tarkasti yhteisön sosiaaliset rakenteet, yksilöiden erot, tärkeät paikat, auringon asennot taivaalla, lukumäärät, säännöt ja niin edelleen. Kanat yllättävät tutkijat käytännöllisesti katsoen jokaisessa niiden henkistä kapasiteettia mittaavassa kokeessa; tuoreimman arvion mukaan keskimääräinen kana on älykkäämpi kuin pieni ihmislapsi.

Some science for you.

Ääni numero 3 alkaa puhua tehotuotettujen kanojen oloista.

Ääni numero 1 (muistaakseni ääni numero 2:n komppaamana?) protestoi: "No joo, siis, ehkä jotain fyysistä stressii mut ei mitään sellasta ku ihmiset." Nimenomaan sellaista kuin ihmiset. Stressi on alkeellisimpia selkärankaisten reaktioita. Sen voi olettaa olevan yhteistä meille kaikille. Jopa sulle.

Kiitti vitusti. Siihen meni tämäkin yö ja kirkas huomisaamu, jota mun oli tarkoitus kuluttaa ajellen orgastisesti busseilla ympäri kaupunkia ja näyttäen levänneeltä ja seksikkäältä. (Alan kyllä todella saavuttaa James Dean -lookia näiden silmäpussien kanssa.)

Avaan tietokoneen kirjoittaakseni tämän kirjoituksen. Otan selvää mikä ohjelma on kyseessä. Ohjelma on uusinta. Sen nimi on: Herätyskello.

Nimenomaan.

(Palautetta Ääni Numero 3:lle: Älä hengaa noiden kaa, löydät parempii.
Palautetta Ääni Numero 1:lle: Älä ota liekehtivää raivoani liian henkilökohtaisesti. Raivoni liekehtii usein sangen merkillisistä asioista. Luultavasti sulla oli vaan huono aamu. Ja mulla huono yö.)