Elämä on todella vaikeaa ja monimutkaista tällä hetkellä.
Sydämeni on särkynyt siitä mitä on ollut, siitä mitä on nyt ja siitä mitä on tulossa. Sydämeni on särkynyt pimeistä, väkivaltaisista asioista ja pimeistä, väkivaltaisista ihmisistä. Sydämeni on särkynyt hyvistä, kauniista asioista ja hyvistä, kauniista ihmisistä, koko maailmasta, kaikesta.
Joo. Olen ehkä tehnyt virheitä. En tiedä. Olen aika hukassa tällä hetkellä. Voi vittu.
Btw: Sivun katselut eilen: 384. Kiitos, liittolaiseni. Arvostan tätä.
Istuimme Aleksanterin patsaan hiekkatasanteella, X, Y, MINÄ, O JA T, kun Jeesus kuoli portailla abstraktisen kuoleman --- todellisuus oli näet keskittänyt portaille vain varjon siitä, mitä hiekalla tapahtui. Siellä X, juotuaan pullon, huusi ilmoille sekavia ja vihaisia lauseita, lauseita, joissa hän ilmoitti mm. VIHAAVANSA ITSEÄÄN. MINÄ kysyin, keitä me olemme, päästin outoja ääniä, joille nauroimme ilottoman hysteerisesti, tori tyhjeni, me jäimme, varjot, paskaa, sinne, ja minä olin Katupoika, ja me olimme Jeesus, ja joukko paskannettuja varjokuva-apostoli-idiootteja: tajusin, että tämä ei voi vittu jatkua näin, tämä on epätoivoa, minä en ole Jeesus, minä en ole Jeesus ja päässäni vallitsee suuri
VastaaPoistaepäjärjestys
Mutta yöllä uneksin olevani valtavalla nopeudella kohti tuntematonta määränpäätä kiitävässä junassa. Olin myös paikassa, jossa elämäni ihmiset, minä mukaan lukien, huokuvat toisiaan kohtaan kummallista, ennennäkemätöntä lämpöä, joka ei ollut tästä elämästä, ei tästä maailmasta, vaan joidenkin toisten lainalaisuuksien maaperältä. Jokin valtava kivi oli vierähtänyt pois kaiken yltä.
Minä heräsin ja kaikki oli poissa.
Heräänkö huomenna? Unesta? Kuolleista? Unien kuolleet miehet, mitä tämä on? Mikä on merkitys? Helsingin on peittänyt sakea sumu. Merkitseekö SE jotain? Merkitseekö mikään mitään? Keitä me huomenna olemme? Keitä me koskaan olemme? Kuka sinä olet?
Kuka minä olen?
Jatka kirjoittamista.
Poista