Kävin muuten Heurekassa. Siellä on tällä hetkellä aitoja ihmisruumiita esillä. "Body Worlds". Kuolleet ihmiset ovat (todennäköisesti ennen kuolemaansa) antaneet luvan tehdä ruumiistaan taideteoksia esiteltäväksi tiedenäyttelyssä.
Näyttelytilaan kävellessäni kiinnitin huomiota kieltoon, jonka mukaan "näyttelyesineisiin ei saa koskea". Valitettavasti olen niin lapsellinen, että koskin kuitenkin. Koskin joidenkuiden ihmisten ruumiita. Muun muassa tämän muistaakseni:
Useimpien kudokset heiluivat kun hipaisin niitä. Outoa. Useimmilla kasvonpiirteet olivat edelleen näkyvissä. He näyttivät eläviltä. On outoa ajatella, keitä nämä ihmiset ovat olleet, mitä heille on tapahtunut, kuinka vanhoina he ovat kuolleet. Useimmat ruumiit on laitettu tekemään nuorekkaita asioita, mutta ehkä näistä ruumiista onkin kuorittu vanhan ihmisen hauras iho päältä? Kuka tietää?
Ympäri näyttelyä oli erilaisia syvällisiä mietelauseita seinillä. Näyttelytilat olivat hämäriä, ruumiit ja elimet oli valaistu. Oudoin oli kuollut nainen, jonka sisällä oli kuollut syntymätön vauva:
Milloin nainen ja vauva kuolivat? Minä vuonna? Kuinka vanha lapsi olisi nyt, jos olisi saanut elää? Millainen hän olisi? Olisiko hänestä voinut tulla ystäväni?
Useimmilla kuolleilla miehillä oli jotenkin oudon pitkät penikset. Kuin hevosilla.
Koko konsepti on aika outo. Jutun keksijä, tohtori Gunther von Hagens, on selvästi jonkinlainen hullu. Mutta aika jännittävällä tavalla. On varmaan aika erikoista elämää viettää työpäivät kammiossa pilkkomassa ja vääntelemässä kuolleita ruumiita. Mutta kyllä se varmasti inhimillisempää ja mukavampaa hommaa on kuin jossain teurastamossa työskentely. Ei tarvitse tappaa ketään ja vainajat ovat siinä omasta tahdostaan.
Näyttelytilassa kävellessäni olin neutraali ja rauhallinen, mutta myöhemmin flashbackit näyttelystä ovat olleet vähän painajaismaisia. Jotain epätodellista siinä oli.
Kiehtovaa.
Haluan seksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen