Voisiko joku sanoa mulle jotain kaunista tai kiinnostavaa, tai oikeastaan helvetti mitä tahansa, ihan vain jotain paskaa joka antaisi syyn uskoa vielä johonkin?
Siis aivan mitä tahansa.
Olen vaarassa vajota todella syvälle. Pinnalla pysyminen on jatkuva taistelu, ja joskus on todella vaikea nähdä eteenpäin ja uskoa että täältä pääsee vielä ylös.
On niin helvetisti surullisia asioita. Olen jatkuvasti aivan vitun surullinen.
Jos on jotain mitä joku on halunnut sanoa mulle pidemmän tai vähemmän aikaa, niin pliis, nyt on tilaisuus. Sylje vaikka naamalleni tai kerro anonyyminä että olen perseestä, mikä tahansa on parempaa kuin hiljaisuus. Sano mitä tahansa, sen ei tarvitse liittyä mihinkään mitä olen nyt kirjoittanut, mitä tahansa.
Koska loppujen lopuksi olen kujalla ja tarvitsen jotain. Suuntaviittoja tai jotain, aivan sama, en tiedä, mitä tahansa. Kerro vaikka mitä mun pitäisi tehdä. En tiedä.
Snadit näytteet olis vieläki kivoja. Siis noista manuskripteistäs.
VastaaPoistaJoo. Odottelinkin että joku nostaisi aiheen uudestaan pinnalle.
PoistaOngelma on että oon vähän epävarma siitä että mistä kohtaa repisin niitä näytteitä; varmaan realistisin kuva tulisi jos irrottaisin järjestelmällisesti lyhyen pätkän 20 sivun välein? Siis jotain screenshottiin mahtuvia välähdyksiä. Perhaps, perhaps.
Saanko kysyä, miksi juuri screenshotteja?
PoistaEhkä siksi että se näyttää hienolta; Word-tiedostosta otettu screenshot on esteettisesti miellyttävä.
PoistaEn tosin oo vielä varma niistä screenshoteista. On tietysti muitakin vaihtoehtoja.
Ehkä laitan koko kirjan tänne.
Tai laittaisin jos se ei olisi älytöntä.
anna sammua. luovuta. mä makasin puol vuotta sitten sängyllä yksin mun asunnossa lopullisesti musertuneena ja surullisena ja rukoilin vaan apua. sit tulee valo, yhtäkkiä. se on niin outoa, et valoa tulee sit kun ei enää jaksa yhtään. niin kauan kun ihminen jaksaa edes ihan pikkusen niin se tappelee ja sotii, itsemurhakin on vielä sotaan osallistumista. mut sit kun totaalisesti antaa olla, niin jonkin ajan kuluttua yhtäkkiä nauraa. tsemppiä, ystäväinen.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaOon huomannut saman. Yleensä valo on jotain mitä on mahdoton tietoisesti etsiä ja löytää. Sen valon etsiminen itsessäänkin on surullista ja vie helvetisti voimia. Ehkä onkin paras vaan olla pelkäämättä pohjaa ja antaa itsensä pudota. Siinä vaiheessa kun tuntuu että kaikki on menetetty ihan minimaalisinkin välähdys valoa riittää valaisemaan koko huoneen.