Siskoni kävi kehittämässä vanhalla filmikameralla kuvattuja kuvia. Tänään sitten katselin kuvia 2-3 vuoden takaa. Olen jo tottunut kuvittelemaan, että vuosi 2010 oli elämäni onnellisinta aikaa (yläaste loppui, kirjoitin ensimmäisen kirjani ja kuvittelin valloittavani maailman yms.), mutta niissä kuvissa näytän kyllä poikkeuksetta vitun onnettomalta ja tyytymättömältä. Mukana oli myös muutama kuva joululta 2012. Niissä näytän edelleen onnettomalta, mutta jotenkin tyylikkäämmällä tavalla. Ehkä, todennäköisesti, elämäni onnellisimmat vuodet ovat vielä vahvasti edessäpäin.
Tänään kuin seisoin pysäkillä bussia odottamassa, humaltunut, leopardikuvioihin pukeutunut keski-ikäinen nainen hoiperteli luokseni: "Hei anteeks, mut tiedätsä onks täällä missään bussipysäkkejä?" Osoitin tolppaa takanani: "Tässä." Nainen esitteli itsensä sanotaan nyt vaikka Riitaksi (ja kertoi myöhemmin olevansa 52). Jotain puhuttuaan hän pysähtyi äkkiä ja katsoi minua tarkasti: "Sähän oot ihan pieni vielä. Sä oot teini-ikäinen." "Joo." "Kuinka vanha sä oot?" "19." Hän tuijotti minua hetken ja huudahti sitten: "EN! USKO!" Hymyilin, ja kohta Riitta jatkoi: "Jos mä oisin saanut veikata, niin mä oisin kyllä sanonut vaikka 13. Saatsä ostaa tupakkaa kaupasta?" "Joo. Mut en osta." Kysyin minne hän oli menossa. Riitta kertoi. Sanoin että hän seisoi kadun väärällä puolella, mihin hän vastasi: "ET! OO! TOSISSAS!", kätteli minua ja lähti horjumaan autotien yli. Ennen kuin hän katosi kokonaan näkyvistä, näin hänen heilauttavan kättään nuorelle somalimiehelle, joka heilautti kättään luontevasti takaisin.
Sitten juttu, mitä olen ihmetellyt usein: mihin perustuu blogien virallisten lukijoiden määrä? Olen nähnyt varmaan satoja täysin mitäänsanomattomien teinityttöjen (tai toisinaan teinipoikien) täysin mitäänsanomattomia blogeja, joissa he kertovat onton elämänsä mitäänsanomattomista tapahtumista lukijoiksi listautuneille 300 ihmiselle. Siis MIKSI? Miksi heillä on niin paljon lukijoita? He ovat kaikki aivan identtisiä keskenään. Kaikkien päivitykset ovat tyyliä
Huhhuh, tulipa taas ostettua vaatteita! Kierrettiin Kaisan ja Siirin kanssa 4 tuntia ympäri keskustaa, ja nyt jalat on ihan LOPPU!! :D Lopulta pysähdyttiin kahville Starbucksiin ja syötiin baagelit, tuli "pikkasen" paha olo haha =)
Ja sitten 15 kuvaa baageleista ja pöydällä olevista kuulakärkikynistä ja kahvimukeista ja lattialla seisovista saappaista ja vaatekaupan peilissä poseeraavista aivan keskimääräisen näköisistä teinitytöistä. MIKSI TÄMÄ ON KIINNOSTAVAA? Miksi 300 identtistä ihmistä haluaa seurata 100-prosenttisesti itsensä kaltaisten ihmisten täysin epäkiinnostavia, keskimääräisiä arkipäivän tapahtumia?
Kiinnostaako heitä vain lukea omaa elämäänsä monistettuna useiksi eri kappaleiksi? Vai onko kyse jostain turvallisuuden tunteesta? Näissä blogeissa harvemmin ajatellaan tai valitetaan mitään oikeasti tärkeitä ongelmia tai koetaan mitään syviä inhimillisiä murheita. Korkeintaan jotain ärsyttävää koestressiä haha =) tai muuta ohimenevän mitätöntä. Ehkä näiden blogien ilmentämä mitäänsanomaton pumpulimaailma on kollektiivinen valhe ja illuusio, josta kaikki nämä ihmiset haaveilevat ja jonka uskottua olemassaoloa he vahvistavat kirjoittamalla siitä loputtomasti ja lukemalla muiden rajattomia selostuksia aiheesta?
Vai ovatko kaikki ne lukijat vain blogien kirjoittajien kavereita?
Jos baageleista kirjoittamalla ja kahvimukeja valokuvaamalla saa 300 lukijaa, niin miksi minulla ei ole kolmeatuhatta lukijaa? Kyllä mun jutuissa nyt realistisesti ajatellen vähintään 10 kertaa enemmän sisältöä on kuin noissa paikoissa. Ellei tuhat kertaa.
Tai ehkä blogini vaikuttaa ohikulkijalle yleensä jotenkin synkältä, marginaaliselta ja aggressiiviselta. Tai käsittämättömältä. Tai huolestuttavalta. Tai epämääräiseltä. Emt.
Voisin nimetä tän uudestaan tyyliin 13-V. JÄTKÄN ELÄMÄÄ MAAILMAN MYRSKYISSÄ HAHA =) niin ehkä tää ois sit helpommin lähestyttävä.
Mitä vitun väliä oikeasti jollain lukijamäärällä on? Lukee jos lukee.
VastaaPoistaJa kiitos muuten kun ryhdyit blogini viralliseksi lukijaksi!
Tää lukijamääräjuttu on tärkeä ihan yleisen maailmankaikkeudellisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Uskon, että Tuomiopäivänä oikeus vielä tapahtuu ja tyhmien blogien lukijat anelevat anteeksiantoa jalkojeni juuressa.
PoistaJa joo, olin pitkään epävirallinen lukija. Käyn siellä aika usein. Odotan jatkoa.