Matematiikka

Ihmiset hyökkäävät Päivi Räsäsen kimppuun koska Päivi Räsäsen kimppuun nyt vain kuuluu hyökätä. Jos Päivi Räsänen olisi sanonut että laki menee moraalin ja omantunnon edelle, olisin huolissani. Lait nyt voivat olla mitä tahansa, hyvä että ihmisellä on vakaumus maailmassa jossa suurin osa ihmisistä on melko sattumanvaraisia sen suhteen mikä on oikein ja mikä väärin.

Entinen luokkatoverini näyttää aloittelevan uraa huipputason matemaatikkona. Yläasteella sain melkein yhtä hyviä numeroita matikasta kuin hän (yläasteen päättötodistus: matematiikka 10), sillä erotuksella että hänelle matematiikka oli intohimo ja mulle esimerkki helvetillisestä tylsyydestä. Matematiikan paras ja huonoin puoli on se, ettei se ota kantaa mihinkään, se on täysin suoraviivaista, neutraalia ja itsestään selvää. Siitä puuttuu epätäydellisyys ja inhimillisyys ja kiihottavuus, ja siksi se ei kiinnosta minua. (Matemaatikkojen historia on tietysti eri asia. Moni kuuluisa matemaatikko on ollut inhimillinen ja kiinnostava. Eivät kyllä kaikki.) Ehkä matematiikka on usein nimenomaan pakopaikka niille jotka tajuavat liikaa ja haluavat siksi paeta maailman pahuutta.

Matemaattisesta lahjakkuudesta on kyl kieltämättä apua lähes kaikissa oppiaineissa. En tiedä olenko maininnut tästä aiemmin, mutta olin aikoinaan todella hyvä ranskassa. Vihasin sitä niin kuin kaikkia muitakin oppiaineita ja äänsin sitä idioottimaisesti mutta opin kieliopin tehokkaasti. Monet kielet ovat epäsäännöllistä matematiikkaa. Pitää vain rakennella sanarakennelmia johdonmukaisesti. Mutta muistaa poikkeukset.

Kaikkein parhaiten maailmassa selviää olemalla rationaalinen mutta tunnekylmä. Toisin sanoen psykopaatti. Jos sulla on toimivien aivojen lisäksi toimiva sydän, alat aika pian tajuta että asiat tässä maailmassa ovat aivan helvetin pahasti pielessä.

Olen silti mieluummin hyvä ja onneton kuin paha ja ontosti tyytyväinen. Onni ilman myötätuntoa on sisällötöntä tyhjyyttä.