Vad är klockan?

Hyvä levy.

Aamu nousee. Lopetan tämän "bloggaamisen" nyt.

En siis lopullisesti, mutta joksikin aikaa.

Tai siis ainakin yritän.

Syy 1: Tästä on alkanut tulla vähän liian monimutkaista. Koko juttu on kuin unessa elämistä, ja unissanikin kirjoitan tätä blogia. Kun valveilla kirjoitan tänne jotain, olen jälkeenpäin yleensä enemmän tai vähemmän hämmentynyt. Tästä on tullut jatke mun alitajunnalle, ja se on huolestuttavaa.

Ja sitten 2; se päällimmäinen syy:

Tähän menee liikaa aikaa. Tää ei varsinaisesti ole mitään ajanhaaskausta, koska pidän tätä yhtenä Teoksistani, mutta tuntuu että tätä teosta on nyt tullut työstettyä ihan riittävän intensiivisesti jo jonkin aikaa. Tauon jälkeen voin palata ja aloittaa tässä jutussa uuden luvun, joka on toivottavasti vähän toiminnallisempi kuin tämä ensimmäinen. (Ensimmäinen luku: Elämä kuolleena. Toinen luku: Astuminen aurinkoon. Kolmas luku: [Unknown])

Tauon jälkeen osaan toivottavasti myös valottaa paremmin tulevaisuuttani. Jos olen poissa riittävän kauan, saattaa jopa olla, että mulla tauon jälkeen on tulevaisuus.

Joka tapauksessa pystyn silloin varmaan myös laittamaan tänne näytteitä Oikeista Projekteistani. Siis sillä oletuksella että olen silloin onnistunut kirjoittamaan jotain mistä tuntea todellista ylpeyttä.

Niihin Oikeisiin Projekteihin tää päätös lopulta tiivistyy. Mulla todella on tekemistä, jonka työstäminen on työtä mun tulevaisuuden eteen paljon enemmän kuin tää blogin kirjoittelu. Tarkoitan tällä nyt niitä kirjoja joita olen yrittänyt kirjoittaa. Ja koska päätin aloittaa Aavekirjalla, tarkoitan ennen muuta Aavekirjaa. Haluan ottaa tehovaihteen Aavekirjan kirjoittamiseen. Haluan kirjoittaa ihan vitun kovalla vauhdilla jotain ihan vitun oikeaa ja kaunista.

Kauniilla en tarkoita nättejä lauseita. Nätit lauseet ovat ihan jees, mutta ennen kaikkea haluan kirjoittaa lauseita, joista välittyy elämä ja kuolema ja viha ja rakkaus ja KAIKKI. Haluan kirjoittaa yhden helvetin ihmeellisen todellisuuden Word-tiedostoksi ja ajaa sen jonkin kustantamon muureista läpi. Ja siitä alkaa luku 2 tai luku 3.

Jotta pääsisin tällaiseen intensiivikirjoittamisen tilaan, en voi enää käyttää aikaa miettimällä mitä kirjoittaisin näihin blogeihin. Tai no en kyllä koskaan mieti sellaista, vaan pikemminkin mulla on tapana saada hyviä ideoita ja heittää ne tänne toistensa päälle lillumaan. En voi jatkaa sellaista enää. Haluan laittaa kaiken Kirjaani, ajatella vain Kirjaani ja aloitella elämää ehkä siinä sivussa.

Eli joka tapauksessa, heippa toistaiseksi. Ellei jollakulla ole jotain vastaan sanottavaa (jos on, haluan kuollakseni kuulla), häivyn nyt ja palaan sitten kun koen saaneeni jotain todellista aikaan. Saatan palata 6 kuukauden, 6 viikon, 6 päivän tai vaikka 6 tunnin kuluttua, riippuen siitä miltä elämä tämän jutun ulkopuolella näyttää.

Toivon, että täältä poissa pysytellessäni
1) saan viimein hankittua ajokortin
2) saan tehtyä pari automatkaa
3) pääsen siivoamaan hautausmaita tms
4) saan asiat sellaiseen järjestykseen, että palattuani uskaltaudun kohtaamaan ihmisiä
5) tähän paikkaan ilmestyy uusia kommentteja ja ennen muuta uusia lukijoita, siis todisteita olemassaolostani; olisi hienoa jos tapahtuisi jonkinlainen mullistus ja yhtäkkiä kaikki kauniit älykkäät eksyneet sielut – joita olen aina epätoivoisesti etsimässä – löytäisivät tiensä tänne ja sitten voitaisiin olla yksin yhdessä. Se olisi todella, todella, todella hienoa.

Poissa oleminen ei tule olemaan helppoa. En tiedä, pystynkö pidättäytymään juoksemasta takaisin heti kun tulee jotain sanottavaa. Se tulee vaatimaan mielenlujuutta.

Mutta sujui tää juttu miten tahansa: toivon että joku on odottamassa kun tulen takaisin.

Meitsi ottaa kellonsa ja lähtee