Olen tällä hetkellä emotionaalisesti epävakaa. En tiedä mikä on syytä ja mikä seurausta, mutta on selvää että mun Emotionaalinen Epävakaus dokumentoituu turhan hyvin tähän blogiin. Kärsin kotikutoisesta maanis-depressiivisyydestä.
Voisin selkeyttää päätäni puhumalla psykiatriaihmisille, mutta se epäonnistuu järjestelmällisesti. He vain naureskelevat vitseilleni ja sitten lähden tasapainoisesti hymyillen ovesta ulos ja kaikki jäi kertomatta.
Pitäisi ottaa taukoa tästä. Tää blogi tunkee painajaisiini. Viime yönä näin unta jossa kirjabloggaajayhteisö löysi tämän paikan ja täytti kaikki paikat kommenteillaan. Yritin paniikinomaisesti selittää että he ovat väärässä paikassa, mutta lukijoideni joukkoon tulvi yhä lisää "Annikan kirjahylly" -ihmisiä.
Mulla on ns. oikeita projekteja. Argh.
Olen parempi ja mukavampi kirjoittajana kuin aktivistina. Pitäisi ihan oikeasti nyt vaan kirjoittaa siitä Marilyn Monroen nussimisesta ja rauhoittua vähäksi aikaa. Maailmassa riittää kyllä aihetta pakokauhuun, mutta joskus on vaan parempi pysytellä maailmasta sopivalla etäisyydellä.
(Istuin tänään keittiön pöydän ääressä ja tuijotin kauhistunein silmin lusikoita. Äiti istui viereeni, muistutti etten ole edes 19 ja ehdotti että lakkaisin yrittämästä olla "jonkinlainen Messias".)
Kirjoitin Googleen 'misantropia' ja löysin tuon kuvan ^. Teos on Misantrooppi vuodelta 1568. Naureskelin sille emotionaalisesti epävakaasti. Mikä pointti tuossa oikein on? Onko toi häkkyrässä virnuileva hahmo jonkinlainen trolli? Kumpi noista on se misantrooppi? Mikä tässä menee multa ohi?
Mä näin viimeyönä unta, että Janne juoksi ilmottamaan mulle, että sä oot vihdoin päättänyt astua esiin ja että meidän pitäisi nähdä ja koska mä myös unessa olin nukkumassa kun ilosanoma tuli niin olin heti samantien valmis nousemaan sängystä ja lähtemään ulos keskellä yötä. Luulin jostain syystä vielä aamulla, että olit valmis ymmärtämään, että ne hyvät syyt ja asiat jotka sun pitää hoitaa ei oikeasti olekkaan sellaisia syitä kun olet kokoajan kuvitellut. Mitä jos ne asiat voidaankin hoitaa vasta kun murtaudut ulos niistä rakenteista joihin olet itsesi asettanut. Sillä kaikessa tossa mitä teet on silti se rutiininmaku, joka tulee siitä että elää liian pitkään tietyllä tavalla odottaen sen tuovan jonkin tuloksen mitä se ei välttämättä edes voi tuoda.
VastaaPoistaJa sanon tämän rakkaudella.
"Mitä jos ne asiat voidaankin hoitaa vasta kun murtaudut ulos niistä rakenteista joihin olet itsesi asettanut." Joo, oon miettinyt tota. Mutta ainakin tässä vaiheessa tuntuu vaan parhaalta pysytellä tässä vitun välitilassa ja odotella. En välttämättä jatka tätä piilottelua enää pitkään enkä edes väitä että lähtökohtaisestikaan osaisin perustella tätä järkevästi. Saa nyt nähdä.
PoistaMä näin viime tai toissa yönä unta, jossa kävelin jossain kadulla ja tajusin yhtäkkiä että te olitte jotenkin tunnistaneet mut. Lähin juoksemaan, te tulitte perässä ja jonkin ajan kuluttua pysähdyin ja istuin jollekin portaalle ja painoin naaman käsiin. Saavutitte mut ja aloitte repiä mun käsiä naamalta, ja yhtäkkiä siinä oli enemmänkin porukkaa ja joku sanoi: "Hei älä viitti nyt!" ja yritti lempeästi maanitella mua lopettamaan sen pelleilyn. Pysyin siinä sikiöasennossa kunnes joku heilautti mulle hupun päähän ja sanoi että "no ei sitten" ja sit katsoin mun sormien välistä miten lähditte pois. Suunnilleen näin se meni.