On lempeitä ihmisiä, jotka vaikuttavat julmilta, ja lempeitä ihmisiä, jotka vaikuttavatkin lempeiltä.
Minä olen lempeä ihminen, joka vaikuttaa julmalta. Tai en ehkä vaikuta julmalta vaan pikemminkin tylyltä ja epäkiinnostuneelta. En ole tyly ja epäkiinnostunut. Mitä tärkeämmältä kanssani jutteleva ihminen minusta tuntuu, sitä huonommin kohtelen häntä. Haluaisin sanoa kaikenlaisia isoja, uskaliaita, tunteikkaita asioita, mutta päädyn vaan pelleilemään lapsellisesti ja pakenemaan paikalta ikuisiksi ajoiksi. Ja siksi mun menneisyys on täynnä ihmisiä, jotka jäivät vain seisomaan hämmentyneinä ja odottivat aikansa ja lähtivät sitten..............
..........................................
................
 |
| Paavo Lipponen nuorena. En nyt tähän mitään muutakaan keksinyt. |
Pitää
1. hankkia ajokortti
2. löytää rytmi kirjoittamiselle
3. kirjoittaa
4. innostua tästä jutusta
(Nämä ovat Ensimmäinen Askel)
Oon seurannut tässä sun blogias jo jonkin aikaa, ja itse asiassa juuri tän blogin kautta muodostunut kuva sun persoonasta, motiiveista ja tavoitteista on saanut mut paljon kiinnostuneemmaksi noista sun keskeneräisistä projekteista kuin monesta jutusta mitä tuonne kirjakauppojen paraatipaikoille on nostettu esille. Eikä kyse ole nyt mistään hypestä tai testaamisesta, jostain "can you walk the walk" -paskasta, vaan lähinnä siitä, että oot kirjoittanu tänne niin usein (ja usein todella hyvin) siitä mitä kirjoitat, että väkisinkin kiinnostais lukea sitä mitä kirjoitat.
VastaaPoista