Istuin metrossa matkalla ei-mistään ei-minnekään. Tyttö, joka muistutti keksimistäni ihmisistä kauneinta, katsoi minua pitkään ennen kuin jäi asemalle. Katseellaan kyseinen henkilö, ilmeisesti, uskomatonta kyllä, kertoi pitävänsä minua fyysisesti kiinnostavana. Kauhistuin. En voinut uskoa sitä. En yrittänyt edes näyttää James Deaniltä niin kuin tavallisesti. Pakenin metrosta heti seuraavalla pysähdyksellä ja seisoin hetken pakkasessa ja podin huonoa omaatuntoa, kun olin sillä tavalla huijannut kunnollista ihmistä. Olen katastrofi. Enkö viestitäkään sitä joka sekunti ympäristölleni?
Miksi pidän tätä blogia? Onko tämä blogi?
Kaunis adjektiivi tämä "joka muistutti keksimistäni ihmisistä kauneinta". Pidin.
VastaaPoista