Mielipidekirjoitus jne.

Tämän projektin on syytä kadota kunnollisten silmien näköetäisyydeltä jo lähitulevaisuudessa. Mutta ei vielä.

Ensin haluaisin sanoa jotain. Minulla on paljon sanottavaa. En tiedä mitä. Sanon jotain:

En jaksa kiinnostua näistä missikisoista, joita "presidentinvaaleiksi" kutsutaan. Onko niillä mitään todellista merkitystä mihinkään todelliseen? On silti kiinnostavaa, että ehdokkaina on kaksi (2) kasvissyöjää. Ehkä maailma muuttuu? Joka tapauksessa vähintään toinen näistä lihaa syömättömistä on... epäilyttävä. Pekka Haavisto tuomitsee kansalaistottelemattomuuden joko siksi, että on hölmö, tai siksi, että yrittää epätoivoisesti, epärealistisesti ja epärehellisesti kalastella paatuneiden maajussien ääniä.

Ihminen, joka asettaa lain moraalin edelle, säännöt hyvyyden edelle, keinotekoisen oikeuden sydämen oikeuden edelle, tyhjän ja abstraktin elävien olentojen edelle, on joko tyhmä tai paha tai jostain syystä kokee tarpeelliseksi esittää tyhmää ja pahaa.

Sitten muita uutisia.

Tietokoneessani on tiedosto, jonka nimi on "manifesti". Olen siis kuin Anders Behring Breivik, mutta siinä missä hän halusi tuhota, minä haluan käydä tuhoa vastaan. Hetkinen: enkö juuri edellisessä kirjoituksessa väitä olevani tuhoaja?

Ristiriitoja. Todellisuudessa pidän myös keskustelusta. Mutta internetissä käytäviä keskusteluja harvoin voi sanoa keskusteluiksi, koska näissä "keskusteluissa" on kyse huutamisesta, lynkkaamisesta ja vastapuolen tuhoamisesta. Kukaan ei halua kuunnella, oppia, kävellä viisautta kohti. En halua osallistua siihen. En halua olla niin kuin he. Heidän kaltaisekseen tuleminen on niin helppoa, koska aivojemme syvimmissä kudoksissa olemme kaikki enemmän tai vähemmän raukkamaisia idiootteja.

Surullista muuten että ihmiset haluavat uskoa Breivikin olevan "hullu", skitsofreenikko. Hänhän on psykopaatti, ei siis nyky-yhteiskunnan mittapuilla hullu. Se mitä hyväntahtoiset asiantuntijat luulevat "paranoidisuudeksi" on todellisuudessa radikaalin siiven maahanmuuttokriittisyyttä. Breivik ei elä itse rakentamassaan fantasiamaailmassa, vaan maailmassa, jonka kymmenentuhatta breivikiä on omissa verkostoissaan rakentanut, ilman mitään mielenterveyshäiriöiden apua. Tätä ei luonnollisesti voi oivaltaa, jos ei ole koskaan eksynyt "islamin vastaisen taistelun" ytimeen.

Sitten säähän.

En ymmärrä nuoria miehiä. En pidä nuorista miehistä. En todellakaan tunne mitään yhteenkuuluvuutta nuorten miesten kanssa. Kun joukko näitä olentoja tulee samaan bussiin kanssani, siirryn mahdollisimman kauas. Kun ne avaavat suunsa, ne kuulostavat idiooteilta. Kun ne kävelevät, jokainen askel on valhetta. En missään tapauksessa ole nuori mies.

Eri asia ovat tietysti nuoret ihmisyksilöt, jotka biologia on tuominnut urospuolisiksi mutta jotka ovat mieluummin ihmisiä kuin Nuoria Miehiä. En pidä Naisista enkä Miehistä mutta arvostan ihmisiä.

Morrissey, Morrissey, Morrissey. Tiedän, että tämä on naurettavaa, surullista, huolestuttavaa, mutta Morrissey - en aio hävetä tai peitellä tai vähätellä pakkomiellettäni. Kuka jaksaa lukea tätä?

Muutama yö sitten halasin Morrisseytä puolen tunnin ajan. Se ei ollut 80-luvun Morrissey vaan läski nyky-Morrissey. Rutistin häntä pienessä huoneessa ja hän minua. Se oli taivaallista. Se oli hyvin vähän mitään seksuaalista. Oli kuin olisin halannut koiraani. Painaumat jäivät ihooni seuraavaksi päiväksi. Se, että kirjoitukseni ovat saaneet tähän mennessä yhden (1) kommentin, totisesti kertoo että juttuni ovat ajatuksia herättäviä ja kiinnostavia ja keräävät suuren yleisön.

Mutta eikö hulluus ole ainut oikea tapa rakastaa?

Yök. Pitäisi lopettaa ennen kuin on liian myöhäistä. Mutten viitsi.

No, mitä urheilun puolella tapahtuu?

Olen väsynyt ihmisiin, joilla on olevinaan kaikesta mielipide. KUKAAN EI VOI OLLA JOKA ASIASTA JOTAIN MIELTÄ. Se on mahdotonta. Miksi kommentoida nettipiratismin vääryyttä tai oikeutusta, jos asiasta ei ole vahvaa, pitkään mietittyä, luotettavalle tiedolle ja aidolle tunteelle rakennettua mielipidettä? Minä en ajattele ko. aiheesta juuri mitään. En siis kommentoi sitä. Tietysti voisin jostain omahyväisistä syistä repäistä tähän jonkin radikaalin ja omalaatuisen näkemyksen, mutta miksi?

Jotakuinkin kaikki keskustelupalstojen kommentoijat tietenkin kommentoivat jokaista vastaantulevaa aihetta vailla mitään syvempää tietoa asiasta, luovat näkökantansa tyhjästä samalla kun heidän sormensa lyövät näppäimistöön. Sallittakoon se heille, koska he eivät voi muutakaan; hehän ovat olevinaan "kansaa", siis parantumattomia idiootteja.

Ennen kaikkea olen pohjattoman kyllästynyt koulutettuihin muka-intellektuelleihin, jotka kuivakan nokkelasti kommentoivat mitä tahansa. Jotain tärkeää heiltä puuttuu. Nimittäin sydän. He eivät tiedä, millaista on olla palavasti jonkun puolella ja jotakin vastaan, joten he luulevat, että ajattelussa on kysymys pelkästä poseeraamisesta, oman itsen luomisesta, muille esiintymisestä. He eivät tiedä asioista tarpeeksi, mutta se ei ole este. Asia ei herätä heissä mitään tunteita, mutta sekään ei, valitettavasti, ole este.

Nyt-liitteen kolumnistina hetken toiminut Valtteri Väkevä kirjoitti seuraavaa: "Olen kirjoittanut nyt kahdeksan 'Mitä ajattelin tänään' -kolumnia, joissa olen väittänyt olevani jotakin mieltä jostakin asiasta. Yleensä tuo mielipide on kuitenkin ollut vain karkea kärjistys, jota olen väittänyt koko totuudeksi. Monesta asiasta olisin voinut olla myös aivan päinvastaista mieltä." Hän ei siis tosiasiassa tuntenut taistelevansa kenenkään tai edes minkään puolesta, mutta "osallistui silti keskusteluun". MIKSI?

Saatanallisin esimerkki tästä ilmiöstä on tietysti Ylen ohjelma Epäkorrektia, Tuomas Enbuske!

Tässä jaksojen aiheita:

Ulkonäkö on sisäistä kauneutta tärkeämpää!
 

Miehet ja naiset eivät sovi samoihin töihin!

Korkeakulttuuri on parempaa kuin populaarikulttuuri!

 

Hyvinvointivaltio ei toimi!
 

Terveysintoilu on sairasta!
 

Emme osaa tehdä mitään itse! 
 

Lukeminen ei aina kannata!
 

Älkää rakastako eläimiä kuoliaaksi!
 

Mainokset valehtelevat meille!
 

Ihmisellä on oikeus päättää kuolemastaan!
 

Me emme osaa käyttäytyä!
 

Mielipiteillä ei ole väliä!
 

Matkailu kaventaa!
 

Se, mitä meille Suomesta kerrotaan, ei pidä paikkaansa!
 

Entä jos salaliittoteoriat ovatkin totta!


Näistä asioista ja monesta muustakin asiasta Tuomas Enbuske sitten on olevinaan jotain mieltä. Niin varmaan.

Oman ohjelmani ensimmäinen jakso onkin pureutuva seuraavaan aiheeseen:

Ilman sydäntä et voi tietää, millaista on todella olla jostakin asiasta jotakin mieltä!


Sillä tämä on mielipiteeni.