Välimerkintä

Jos mielesi joskus tekee arvostella jotakuta, niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä.

The Great Gatsby alkaa noin. En mitenkään erityisesti pidä siitä kirjasta, mutta se on ajankohtainen syistä joista en ole vastuussa. Olen huomannut, että ihmiset ovat kovia varastamaan ajatuksia. Itse en tee sitä oikeastaan koskaan, koska minulla on ajatuksia jo valmiiksi paljon.

Usein voin aika pitkälle ymmärtää, miksi joku toinen voi huonosti. Yleensä ihmiset antavat riittävästi vihjeitä omista tragedioistaan ja haavoistaan ja menetyksistään. Hirveä koti, henkinen tai fyysinen hyväksikäyttö, koulukiusaaminen, lähtö uskonnollisesta yhteisöstä, jonkun rakkaan menetys, mielialahäiriö, syömishäiriö. Sitten on ihmisiä, jotka sanovat voivansa huonosti mutta joiden pahoinvoinnista en oikein saa kiinni. Se ei tarkoita, etteikö heidän pahoinvointinsa olisi totta. He voivat salailla omia ongelmiaan, tai heidän pahoinvointinsa voi olla jotakin niin abstraktia ettei sille edes voi nimetä mitään tiettyä syytä. Arvelen, että olen aika monelle sellainen ihminen. Sanon kyllä voivani tosi huonosti, mutta jätän toiset aina niin etäälle että asiaa on vaikea tunnetasolla ymmärtää. Se häiritsee vähän, mutta ei tarpeeksi.

Jos voit puhua ääneen kaikkein pahimmasta vammastasi, niin sitten se vamma ei varmaan ole kovin kipeä enää.

Aamuyöllä pari yötä sitten sain jonkinlaisen hermoromahduksen. Hakkasin käsivarttani nyrkillä niin pitkään kuin pystyin ennen kuin kipu kävi sietämättömäksi. Sitten lähdin ulos ja kävelin pitkän kierroksen kaduilla, joilla kaikki tapahtui silloin kun olin lapsi. Olin vakuuttunut, että elämä on niin kauheaa että hengittäminen on pelkkää sietämistä. Halusin ulos täältä. Mutta ei se että lähdet ulos täältä tarkoita että saat jotenkin hengähtää. Se ei tarkoita mitään. Et voi hengähtää, jos sinua ei ole olemassa. Etsi rauha ja onni tästä maailmasta. Löydä joku, joka voi auttaa. Jos et löydä ketään muuta, niin tule minun luokseni. Lupaan yrittää.

Olemassa oleminen on kumma ilmiö. Ajattele: aika pian sinua ei yksinkertaisesti ole enää olemassa. "Ei mitään" on aivan eri paikka kuin se jossa olet nyt.

Vitut. Turhaa elää tuolle oivallukselle. Mitä väliä. Elä nyt, saatana. Elä.

Olen tajunnut, että kirjastani tulee kirja hyvännäköisyydestä.

Se on yllättävää. Samalla se on väistämätöntä. Jonkun on pakko kirjoittaa tästä, ja se tehtävä lankeaa nyt kai minulle, niin kuin kaikki tehtävät jotka vain yksinkertaisesti lankeavat ihmisille. Kuka edes tietoisesti päättää mikä on heidän elämänsä tarkoitus?

Jos luet tätä, olet todennäköisesti ihminen. Se, että olet ihminen, taas tarkoittaa lähes sataprosenttisella todennäköisyydellä, että sinulla on jokin epävarmuus. Vihaat jotakin fyysistä ominaisuuttasi. Mietit, kelpaatko. Mietit estääkö tämä asia sinua kelpaamasta.

Kelpaat. Voin vakuuttaa, että kelpaat. Et ole liian läski, liian lyhyt, liian outo tai liian rampa. Olet vain läski. Olet vain lyhyt. Olet vain outo. Olet vain rampa. Nämä ovat neutraaleja ominaisuuksia. Tiedän että tämä on vaikeaa, tämä on todella, todella vaikeaa, mutta: kiinnitä huomiota sanaan "liian" ja anna sen vähitellen, hitaasti mutta varmasti, hävitä. Jos kuvittelet ominaisuuden x tarkoittavan ettet kelpaa, annat jonkun muun kuiskailla korviisi. Yhtä hyvin voit itse ottaa vallan ja tehdä tästä oman juttusi. Vahvuutesi on siinä, kuinka suhtaudut omaan epätäydellisyyteesi. Kyky rakastaa itseään vasten kaikkia todennäköisyyksiä on, voi vittu, sata, tuhat, miljoona kertaa vaikuttavampaa kuin täydellinen naama, seksikäs perse ja hyvät vatsalihakset.

Istuin vähän aikaa sitten bussissa, kun kyytiin nousi poika, joka oli oikeastaan kaikkien ihanteiden vastainen. Silti hän oli helvetin hyvännäköinen. Huomasin ajattelevani, ettei hän voi olla oikeasti, oikeasti, oikeasti hyvännäköinen; hänhän on pieni ja läski eli ruma.

Sitten ajattelin että hetkinen. Eihän minun intuitiivinen, rehellinen kokemukseni hänestä ollut, että hän on ruma. Kokemukseni oli vain että hän on "ihanteiden vastainen". Ja sehän ei tarkoita mitään. Hän on ihanteiden vastainen ja ehdottomasti hyvännäköinen.

Ihmiset opetetaan uskomaan "ihanteisiin" ja mittaamaan itseään ja muita niiden mukaan. Mitä epävarmempi ihminen, sitä totisemmin hän ottaa nuo ihanteet. Mitä epävarmempi ihminen, sitä totisemmin hän lähtee pelleilyyn mukaan. Älä lähde siihen mukaan. Se on vitsi, jota ei ole syytä ottaa tosissaan. "Hyvännäköisyys" on hirvittävä järjetön paha voima, jonka takia joka ikinen nuori ihminen läntisessä maailmassa kuvittelee olevansa liian huono. Se on vallankäyttöä, jossa ei ole voittajia, siis muita kuin ne jotka tekevät kivullasi ja epävarmuudellasi rahaa.

Piti kirjoittaa vain pari lausetta. No joo, ihan sama. Olen yhä päivän edellä aikataulustani, joten saan kirjoittaa blogimerkintöjä. Outoa: kirjoitan oikeasti kirjaa niin nopeasti kuin oli tarkoitus.

Jos joku, kuka tahansa, siis kuka tahansa, kuka. tahansa, esimerkiksi joku jota en ole koskaan tavannut, haluaa lähteä kanssani laulamaan karaokea, niin ilmoittaudu ja lähdetään. Tule mukaan, haluan valtavasti lähteä.