Olen aika harvoin ulkona liikkeellä puolenpäivän aikaan, mutta tänään olin (en ollut nukkunut) ja sellaisesta tulee yleensä olo kuin olisi 40-luvun merimies lähdössä satamaan. En tiedä mitä se on, mutta kaikki on alussa ja tuulet puhaltavat ja maailma kylpee oudossa hehkuvassa valossa. Kävin rautatieasemalla tarjoamassa kaljan, jonka päädyin itse juomaan, ja katsellessani ohi kulkevia ihmisiä ajattelin että ehkä en erotukaan väkijoukoista millään tavalla huomiota kiinnittävänä yksilönä. Toisaalta vähän aikaisemmin kuljin Rautatientorin yli ja tuntui, että kaikki pysäkeillä seisovat ihmiset tuijottivat minua. Sellaisina hetkinä mietin yleensä ensin, että onko minuun takertunut vessapaperia tai jotain, ja seuraavaksi mietin että osunkohan nyt vain johonkin pisteeseen johon tuossa seisovat ihmiset automaattisesti tuijottavat. Myöhemmin tulin kuolemanväsyneenä kotiin ja torkahtelin koko päivän sohvalle ja en vain jaksanut olla surullinen tai ahdistunut. Olin liian väsynyt ja ajatukseton. Se on mukava ja harvinainen tila. Yleensä rintakehässä on jokin kauhu joka polttaa koko ajan.

Vaikuttaa siltä että kaikki häipyvät tältä puolelta maata jonnekin muualle; on helpottavaa kun saa ottaa pienen tauon tästä vaivalloisesta gatsbyelämästä ja ryyppäämisestä ja rentoutua vähän. Nyt on moneen kertaan käynyt ilmi, että jos vain haluaisin, voisin ryhtyä homoksi ja alkaa heti elää iloisemmin. Eräskin juopunut mies Asematunnelissa rakastui silmiini ja annoin hänen nuuhkia kaulaani ja painaa minut vartaloaan vasten ja kertoa kuinka hyvännäköinen olen, koska muut kuin juopuneet miehet eivät koskaan saa päähänsä sanoa minulle sellaista ja tarvitsen jonkun sanomaan että olen kaunis.

Huomenna ostan kaikille perheenjäsenilleni tulostuspaperia joululahjaksi heidän omilla rahoillaan ja voi kyllä kysyä miksi kirjoitan tänne blogiin nyt näin paljon vaikka mulla ei ole mitään sanottavaa.

Lisään tähän vielä tämän:

Ihan vain koska se on niin äärimmäisen(!) IHANAA; sellainen maailma jossa ihmiset ovat rauhallisia ja älykkäitä ja englantilaisia; ei ole surua tai katkeruutta, pelkkää syksyistä melankoliaa, ja ihmiset lukevat paksuja kirjoja ja vievät eksyneitä kissoja eläinsuojeluyhdistykseen.