Moi!

Muutin kaiken nyt niin tylsäksi kuin mahdollista:

kvister.blogspot.com -> ollibrander.blogspot.com

Q -> Olli B

WANDERLUST -> Moi! Jää hetkeksi. (En tiedä onko tässä järkeä. Ei tarvitse olla.)

Olen kai nyt kävellyt tällä Brander-tiellä niin pitkälle ettei takaisin ole enää kääntymistä.

Ilmoitus

Vaihdan blogin osoitteen. 'Kvister' ei tarkoita mitään. Se ei jää mieleen, koska se ei tarkoita mitään.

Ajattelin jossain vaiheessa että ottaisin sukunimekseni yhden sukumme sukunimistä ja lyhentäisin sen muotoon Qvist, mutta en aiokaan tehdä sitä, joten kvister ei tarkoita enää mitään. Q ei tarkoita enää mitään.

Vaihdan myös tätä nimimerkkiä.

En vielä tiedä että mitä tulee tilalle, mutta varoitin nyt etukäteen. Nyt teillä on aikaa selvitä shokista.

Jos joku keksii uuden osoitteen, niin saa ehdottaa.

Yksi maailma loppuu

Kiitos teille joiden kanssa istuin mudassa sillan alla!

En tiedä teistä, mutta mulle tää ilta oli jotenkin epätodellinen. Kuin olisi hengaillut maailmanlopun jälkeisessä maisemassa. En ole ennen ollut sielläpäin tällaisella säällä.

Kiitos jokaiselle joka ilmestyi paikalle. Aioin pyytää anteeksi omituisuuttani, mutta en pyydäkään, koska siinä ei ole mitään anteeksi pyydettävää. Olette kaikki päätä särkevän kiinnostavia. En tiedä. Tavataan uudestaan. kvister@hotmail.com

Tää tuntuu joltain likaiselta treffi-ilmoitukselta.

Joka tapauksessa tavataan uudestaan. Haluan tavata ihmisiä. Haluan nähdä maailman siitä näkökulmasta. Haluan mennä syvemmälle. En tiedä. Olen hämmentynyt siitä miten tutuilta ihmiset voivat tuntua.

Tää on hyvä biisi.

Monta vuotta sitä kasvattaa yksin sisällään tiettyä energiaa. En tiedä miksi sitä kutsutaan, mutta lopulta se kasvaa niin suureksi ja hallitsemattomaksi, että se on yksinkertaisesti pakko törmäyttää johonkin. Se on pakko iskeä jonkun toisen hengitykseen. On lähdettävä ulos ja kohdattava joku toinen. Hän antaa epämääräiselle energiallesi hahmon ja merkityksen ja rajat. 

Tätäkö elämä on? Lähteekö se kohta vaikeutumaan?

Paloheinä kello 21!

Eli asioita tapahtuu huomenna (tai siis tänään, siis sunnuntaina) Helsingin Paloheinässä kello 21 eteenpäin. Tarkoitus olisi nousta mäelle. Se on hyvä paikka. Mikäli sataa, niin kastutaan. (Mikäli sinulla on esimerkiksi jokin krooninen sairaus, jonka takia kastuminen johtaa kohdallasi kuolemaan, niin älä sure, ratkaisu varmasti löytyy.)

Miten paikalle pääsee:

Nouse bussiin 66 (poispäin keskustasta). Aja päätepysäkille. Vieressä nousee Paloheinän mäki. Itse vaanin ja odottelen tod.näk. uhkaavasti päätepysäkin lähistöllä. (Toivottavasti päätepysäkki on suunnilleen siinä missä sen pitäisi olla. Siellä on tällä hetkellä jonkinlaisia tietöitä, jotka sekoittavat aluetta vähän.)

Jos mietit uskallatko tulla:

Tule. Yksinkertaisesti. En voi puhua muiden puolesta, mutta itse ainakin olen äärimmäisen epäpelottava ihminen. Pelkoa päin on sitä paitsi terveellistä kävellä aina välillä.

Ei haittaa yhtään, jos et ole vielä ilmoittautunut mukaan. Ei tarvitse ilmoittautua. Voit vain ilmestyä paikalle. Jos kuitenkin haluat ilmoittaa itsestäsi etukäteen, ilmoittaudu kommenteissa tai tänne: kvister@hotmail.com

Jutun konsepti on Löyhä Piknik. Kyse on Hyvin Vakavasta Ja Dramaattisesta Teehetkestä. Syötävää/juotavaa ei ole pakko tuoda, mutta jos haluat, tuo! Syödä/juoda ei ole pakko, mutta jos haluat, feel free!

Feel free. Koko jutun pointti.

Edelleen: sinulta ei odoteta mitään. Tule vain omana itsenäsi. Tiedän että Oma Itsesi on jotain ihastuttavan idioottimaista. Haluan tavata sinut. Haluan tavata ihmisiä. Haluan nähdä millaisia ihmiset ovat. Epätäydellisyydet ja outoudet ovat kultaa. Minulla on paljon kultaa.

Nähdään kello 21.

Sinä

Lupasin kirjoittaa tähän blogiin seuraavan merkinnän vasta sitten kun kirjani on pisteessä Z. Se ei ihan vielä ole pisteessä Z (melkein, melkein), mutta olosuhteiden pakosta... salli tämä. Sovitaan ettei tätä lasketa. (Tiedän että tämä on huijausta. Suurissa asioissa olen luotettava. Toisinaan.)

Asia on nimittäin niin, että elämäni on sillä mallilla, että:

Sunnuntaina tapahtuu jännittäviä asioita, ja haluan että tulet mukaan.

Tule sunnuntaina Paloheinän mäen laelle. Suunnitelma on toistaiseksi näin yksinkertainen. Joukko meitä kadotettuja sieluja (lol) kokoontuu sinne. En tiedä mitä teemme siellä, mutta se on hyvä paikka.

Jos siis luet tätä ja olet yksin tai hukassa tai yksin ja hukassa, tule mukaan. Ei haittaa vaikket tietäisi keitä hittoja olet lähdössä tapaamaan. Ei kukaan meistä tiedä. Tapasin lauantaina kaksi (2) paikalle tulossa olevaa ihmistä, ja suurin osa heistä ei ole murhaajia. Älä pelkää.

Tai pelkää, mutta tule kuitenkin.

Tämä on tilaisuus. Jos yhdestä tai useammasta meistä tulee myöhemmin supertähtiä tai historiallisia merkkihenkilöitä, voit loppuelämäsi ajan katsoa tätä sunnuntaita ja ajatella että se oli suurimpia päiviä elämässäsi.

Sinulta ei vaadita muuta kuin sitä ettet yritä puhua normaaleista asioista. Voit olla täysi katastrofi, mikäli huvittaa. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäsi, kun voit kohdata ihmisiä, joita et ennestään tunne, ja jättää normaalin ihmisen esittämisen täydellisesti väliin. Sinun ei tarvitse vaikuttaa normaalilta ihmiseltä. (Luet tätä, joten tiedän ettet ole normaali.) Et saa vaikuttaa normaalilta ihmiseltä. Kaoottisuus, nolous, rumuus, vammaisuus, mykkyys, syrjäytyneisyys, hulluus ja outous on hyvä.

Tule.

Olet tervetullut.

(Mahdollisten ajankohdanmuutosten tmv. takia olisi hyvä jos ilmoittautuisit etukäteen tämän merkinnän kommentteihin tai tänne:

kvister@blogspot.com <--- Odotan tuolla)

Okei?

Okei?

Okei.

In my own strange way I've always been true to you

Aaaahhh, haluaisin vain tulla hulluksi. Mennä hulluksi joksikin aikaa ja palata levänneenä takaisin. Merkittävin neron identiteettiäni uhkaava ongelma on mielisairauden puutteeni. Hyi! Haluan mennä sekaisin. Auttakaa minua siinä. Tarvitsen apua! Miten tullaan hulluksi? Voiko joku teistä myydä minulle huumeita? Teenkö nyt jotain laitonta?



Ylempänä oleva biisi on elämäni tärkeimpiä biisejä. Miksi? En tiedä miksi. Kaikilla kirjoillani on soundtrackit (lol), ja kaikilla muilla soundtrackeilla on useita kappaleita, mutta Lihan soundtrack koostuu yhdestä ainoasta kappaleesta: Speedway.

All of the rumours keeping me grounded, I never said that they were completely unfounded
When you slam down the hammer, can you see it in your heart?
Can you delve so low?
And when you're standing on my fingers, can you see it in your heart?
And when you try to break my spirit it won't work
because there's nothing left to break
anymore.
All of the rumours keeping me grounded, I never said that they were completely unfounded.
You won't sleep until the earth that wants me
finally has me
Oh you've done it now.
You won't rest until the hearse that becomes me
finally takes me
Oh you've done it now.
You won't smile until my loving mouth
is shut good and proper
FOREVER.
All of the rumours keeping me grounded, I never said that they were completely unfounded
And all those lies
written lies, twisted lies
well, they weren't lies
they weren't lies
they weren't lies
I never said
I could have mentioned your name, I could have dragged you in
Guilt by implication, by association
I've always been true to you
In my own strange way
I've always been true to you
In my own sick way
I'll always stay true to you.

Jonain päivänä seison vielä jollakin lavalla ja laulan Speedwayn itse.

Miksi helvetissä? En tiedä miksi. Mutta niin on tapahduttava. Aion harjoitella vaikka 20 vuotta. Kuka teistä pettää minut?

Huh, en tiedä mitä hölisen, pakko nukkua joskus.



Piinaan siskoani näyttelemällä kaikkein ärsyttävimpiä ja rasittavimpia James Dean -kohtauksia uudelleen täysin epäsopivissa tilanteissa. "You say one thing, he says another, and everybody changes back again!"

Kirjoitin oudon oksennuksenomaisen vuodatuksen Roomasta ja öö, oikeastaan koko elämästäni tänne. Kannattaa lukea tuota blogia, se on erinomainen. Kirjoittaja on ilmiselvästi lahjakas.

Tajusin että Blogger ei ole antanut gallupien toimia pitkään aikaan. Saatana on siis selvästi jälleen vapaalla jalalla. Huoh. Ei sitten. Olisin halunnut tietää kuinka paljon anonyymejä sieluja täällä käy.

Ihmiset minun tilanteessani tavallisestikin pyöriskelevät raivostuttavassa itsekeskeisessä limassa. Kun olet surullinen tai hukassa tai surullinen ja hukassa, muutut usein sietämättömäksi hirviöksi, joka rypee ilakoiden itsessään. Olenko sietämätön? Tiedostan olevani ärsyttävä, teen sen osittain tarkoituksella.



Viime päivinä on tapahtunut monta hyvin omituista asiaa:

Ensinnäkin, minulle lähetettiin postissa liukuvoidetta. Olen otettu, kun jossain ilmeisesti oletetaan että minulla on seksielämä.

Toiseksi: velipuoleni vihaa perhettäni kalkarosmaisesti enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen kun olin about 6, mutta sain tietää että hän haluaa tavata minut. Hän haluaa nimenomaan minut kanssaan kaljalle tai jonnekin. Tämä on surrealistista. Mutta totta kai aion tarttua tilaisuuteen mikäli se todella tarjoutuu.

Teen nykyään asioita joihin pokkani ei riitä. Mene vain niin pitkälle, ettet voi enää kääntyä takaisin ja sitten asiat vain tapahtuvat. Sulje silmäsi ja kävele reunaa kohti niin kauan että löydät itsesi vapaasta pudotuksesta.



Voi helvetti.

Törmäsin ihmiseen, joka oli joskus siskoni ystävä. Outoa miten asetelmat joissa olet ollut menneisyydessä voivat tällaisissa tilanteissa yhtäkkiä herätä eloon. Samalla tilanteeni kirkastui:

Olen liikkunut eteenpäin aivan liian hitaasti.

Haluan jo päästä sinne minne olen ollut matkalla koko ajan. Yläasteella päätin että näyttäisin kaikille näille ihmisille vielä.

Haluan tehdä sen.

Pakko päästä pois tästä.

Siitä taitaa olla jo selvästi yli vuosi kun lupasin näyttää miltä kirjoittamani kirja näyttää käytännössä. Lupasin siis heittää tekstiotteen viideltä sattumanvaraiselta sivulta:

17, 45, 122, 171, 209.

Jostain syystä olen hidas pitämään lupauksiani. Mutta aion pitää tämän.

Ennen kuin voin pitää sen täytyy kuitenkin tehdä pari asiaa.

Kirja nimittäin ajelehtii tällä hetkellä palasissa eri Word-tiedostoina ja irrallisina papereina huoneeni nurkissa. En tiedä mitä tarkalleen ottaen on sivulla 122. Aion koota homman kasaan. Sitten kirjoitan sen loppuun.

Olen jo aika lähellä.

Kirjoitan tämän kirjan loppuun. Kirjoitan sen loppuun ja lähetän sen maailmaan. Joku tulee sanomaan kyllä. Tästä ei voi kieltäytyä.

Haluan kirjoittaa tämän kirjan niin nopeasti loppuun ettei vastaavaa ole huoneeni sisäisessä historiassa nähty. Jotta tämä voisi tapahtua, joidenkin asioiden on jäätävä hetkeksi pois elämästäni.

Sellaisten asioiden kuin Internet.

Siirryn nyt hetkeksi taka-alalle tästä bloggaamishommasta. Historiallinen tehtävä odottaa minua. Keskushermostossani on vain rajallinen määrä perfektionismia ja kunnianhimoa, ja haluan kaataa sen kaiken aavekirjaan.

En aio eristäytyä Internetistä täydellisesti, mutta aion säätää läsnäoloni tässä elementissä minimiin. Varmistaakseni tämän onnistumisen aion kirjoittaa kirjaa vanhalla kirjoituskoneella niin paljon kuin mahdollista. (Kokeilin ja kirjoituskoneella kirjoittaminen on aika uuvuttavaa. Nimenomaan siksi pidän siitä; se tuntuu todelliselta.) Aion myös kirjoittaa käsin (myös käsin? millä ruumiinosilla yleensä kirjoitetaan?) missä tahansa, busseissa, kallioilla, maailmanpyörässä, junassa, laiturilla. En halua koskea tietokoneeseen, se on myrkkyä. Tietokoneella kirjoitan vain homman puhtaaksi.

Kirjoituskoneella kirjoittaminen näyttää kunnianhimoiselta ja melodramaattiselta runkkaamiselta.

On niin paljon kaikkea kaunista ja suurta ja tärkeää. En voi tuhlata aikaani tässä syövyttävässä jätealtaassa jota Internetiksi kutsutaan.



(Tässä ei ole mitään järkeä, missään ei ole mitään järkeä)

Katsotaan pystynkö pitämään seuraavan lupauksen: seuraavan kerran kun teen tähän blogiin merkinnän, se sisältää otteet sivuilta 17, 45, 122, 171, 209. Tämä tarkoittaa että minun on siis tehtävä paljon töitä ennen kuin voin yrjötä tänne seuraavan kerran. Sitä ennen en aio sanoa mitään, vaikka sanottavaa tulisi. Saa nähdä miten tämä onnistuu. Pakko onnistua, Saatana!

Aion kuitenkin todennäköisesti vahtia tätä blogia pakonomaisesti puhelimeni avulla. Joten:

1) Kommentoi jotain. Vastaan varmasti. Tämä ei ole pelkkä ehdotus vaan vaatimus. Tarvitsen sitä. Kommentoi jotain. Voisitko kommentoida jotain? Haluaisitko kommentoida jotain? Hei: heitä kommentti, jäbä. Siis ihan milloin tahansa, veli. Vastaan varmasti. Vaikka olisin ollut kuolleena 3 vuosikymmentä, kommentoi jotain niin saat sekä vastauksen että, ETTÄ(!), pusun.

2) Edelleen: olen valmis tulemaan paikalle, jos joku haluaa tavata minut jossain missä tahansa. Pyydä minut jonnekin niin tulen (ellen ole väliaikaisesti ja dramaattisesti eristäytynyt mökkiin järven rannalle kirjoittamaan). Tämä ei ole pelkkä ehdotus vaan vaatimus.

Haluan lähteä ulos ja tehdä jotain ihmisten asioita (tai aaveiden asioita, tai koirien asioita, tai aivan mitä tahansa asioita). Kuka tahansa olet: pidän luultavana että olet kiinnostava, kun nyt kerran olet löytänyt tiesi siihen ja luet tätä. Jos haluat tavata jossain, niin kommentoi tätä kirjoitusta ja kerro vain kuka olet (kaksi mitä tahansa olennaista faktaa sinusta riittää) ja minne haluat minut, niin tulen.

Vielä tämä:



Huomaatko miksi se sopii tähän kirjoitukseen? Huomaatko?

KATSO SE. Se muuttaa elämäsi. Minä, Morrissey ja James Dean olemme tulleet muuttamaan elämäsi. Yritä kestää.

No niin? Okei? Okei? Okei? Astun nyt taaksepäin ja siirryn tekemään historiaa.



Moro.

Tyhjän äänestämisestä

[Pakollinen Vakava Kannanotto:]

Pidän Joonas Konstigista. Hän tuntuu vanhalta tutulta. Sitä paitsi hän suhtautuu kirjoittamiseen kunnianhimoisesti, eli ilmeisesti meitä on ainakin kaksi tässä maassa.

Toisaalta Joonas on jäänyt sellaiseen seminoloon, mustavalkoiseen paasaamisvaiheeseen, jossa itsekin vielä olin kun 17-vuotiaana morrisseynä kirjoitin vastauksen hänen "Lihan ilot" -tekstiinsä. (Jostain syystä meitsin vastine luettiin silloin yhdessä ainoassa päivässä yli tuhat kertaa. Mitä helvettiä? Mistä helvetistä kaikki ne ihmiset tulivat? Blogissani oli siihen mennessä vierailtu ehkä 42 kertaa.

Luojan kiitos tämä kuitenkin tapahtui, koska ilman sitä tekstiä kukaan ei välttämättä lukisi tätä blogia vieläkään, enkä minä välttämättä kirjoittaisi tätä, ja olisin edelleen valovuosien päässä tulevaisuudestani. Itse kirjoitusta en ole vilkaissut ainakaan pariin vuoteen. Syksyllä 2011 olin jonkinlainen väsyneen raivon syövyttämä, fokuksensa hukannut toivoton mytty enkä mielelläni palaa niihin tunnelmiin.) 

Oikeastaan vain vanhojen aikojen muistoksi reagoin nyt Joonas K.:n uusimpaan tekstiin aiheesta. (Hän kirjoittaa aiheesta aika paljon. Mielestäni ruokafanatismissa on jotain ahdistavaa. Ihmiset valitsevat jonkin tuhannesta Ainoasta Oikeasta Ruokavaliosta ja alkavat sitten hengittää sille. Itse en näe syytä rajoittaa ruokavaliotani muista kuin oikeudenmukaisuuteen liittyvistä syistä. Muuten syön yksinkertaisesti sitä mikä on hyvää. Tämä näyttää toimivan erinomaisesti, koska tietääkseni olen edelleen hengissä.)

Otsikko: "Kasvissyöjät äänestävät tyhjää, kun eettisestä lihantuotannosta päätetään".

Huomasin tämän tekstin, koska siihen on ilmeisesti reagoitu laiskalla raivolla. Itse en näe syytä reagoida laiskalla raivolla, koska kirjoituksessa on ihan hyviä pointteja. Konstigin viesti tiivistettynä:

Kasvissyöjät ovat naiiveja, kun ajattelevat lihateollisuutta boikotoimalla parantavansa eläinten asemaa. Todellisuudessa rahaa pitäisi antaa eläinteollisuuden "eettisille" muodoille. On nimittäin "realistisempaa" yrittää parantaa tuotantoeläinten asemaa kuin pyrkiä yhteiskuntaan, jossa eläinten hyväksikäyttö on lakkautettu.

Siis: älä vaadi orjuutta lakkautettavaksi, vaan hanki itsellesi orja ja kohtele häntä kiltimmin kuin muut.

Ihan hyvä ohje, jos orjuuden lakkauttamista pitää lähtökohtaisesti mahdottomana. Moni pitikin vain muutama historiallinen silmänräpäys sitten.

(Lisämausteena Konstig on ottanut tekstiin "Ihminen nyt kuitenkin on sekasyöjä" -argumentin. En tiedä miksi se on olennaista. Totta kai ihminen on sekasyöjä. Tämä tarkoittaa, että ihminen voi käyttää ravintona kasveja ja eläimiä tai sitten vain kasveja ja pärjätä kummassakin tapauksessa niin vallan mainiosti. Tämä on biologinen fakta. Piste. Jos Joonasta vielä epäilyttää, niin suosittelen häntä etsimään esimerkiksi tämän kuihtuneen vegaanin puhelinnumeron ja haastamaan Frankin kädenvääntökisaan:

Arvelen tosin, että Frank on liian kiireinen. Mutta ainahan sitä voi yrittää. According to Joonas 'the Jonas Brother' Konstig:

"Vegetaristeille yleinen loogisen ajattelun non sequitur -virhe on tämä:

jossain kohdellaan eläimiä surkeasti,

ergo,

ihminen on herbivori, kasvinsyöjä."

Aijaa? Kuka vegetaristi tarkalleen ottaen väittää ihmisen olevan herbivori, kasvinsyöjä?

Haluan nimiä! Tällaiset vegetaristithan ovat todellisia hölmöläisiä. Ihmiset syövät lihaa eivätkä kaadu elottomina maahan näin tehtyään, joten daa, homma on aika selvä. Toki ihmisellä on enimmäkseen kasvinsyöjän anatomia, mutta esi-isämme kehittivät kyvyn kuumentaa lihaa käyttääkseen sitä ravintona. -> Olemme sekasyöjiä. = Kykenemme syömään lihaa mutta pakko ei ole.

Syyt kasvissyöntiin eivät olekaan anatomisia vaan eettisiä.)

Kaiken kaikkiaan "Kasvissyöjät äänestävät tyhjää, kun eettisestä lihantuotannosta päätetään" on ihan fiksu ja koherentti teksti. Se saa kuitenkin vain 8-:n, sillä tekstin lähtökohdat ovat tietyiltä osin pielessä:

1)

Konstigin mukaan kasvissyöjien pitäisi ryhtyä tukemaan "eettistä lihantuotantoa". Se olisi kivaa, mutta valitettavasti eettistä lihantuotantoa ei (toistaiseksi) ole olemassa. Jos eläimen näkökulmasta ajatellaan (ja niin tässä tietääkseni olisi tarkoitus), kaikki liha- ja kalastusteollisuuden muodot ovat tällä hetkellä perseestä.

Konstig sanoo suosivansa "mahdollisuuksien mukaan luomutuotettua lihaa sekä poroa, riistaa, nautaa ja lammasta ennemmin kuin kellariin lukittuja sikoja ja broilereita". Ihan kivaa, mutta jos eläimen näkökulmasta ajatellaan (ja niin tässä tietääkseni olisi tarkoitus), löytyy porojen, nautojen, lampaiden ja villien eläinten hyötykäytöstä nopeasti konkreettisia eettisiä ongelmia. "Luomu"tuotannolla esimerkiksi ei ole juuri hittoakaan tekemistä eläinten hyvinvoinnin kanssa. Eroa normaaliin tehotuotantoon on lähinnä rehun kaltaisissa yksityiskohdissa.

Jos siirrytään Eläinten Suojelusta alueelle Eläinten Oikeudet, on yllä mainittujen eläinten kohtelu vielä ilmiselvemmin väärin. Itse pidän ihmislapseen vertautuvilla psyykkisillä kyvyillä varustettujen eläinten synnyttämistä ja kasvattamista murrosikään vain niiden kudosten käyttämiseksi lähtökohtaisesesti ongelmallisena.

Mitä tulee riistaan: metsästyksen eettisyyspisteet nousisivat, jos kitumista tapahtuisi vähemmän ja kivutonta kuolemista enemmän. Mutta vaikka luonnoneläimen tappaminen onnistuisi nopeasti ja kivutta (ja kiusallinen haavoittumis- ja karkuunpääsemisriski laskisi olemattomiin), en koe oikeudekseni marssia omassa ympäristössään elävän eläimen kotiin ja omaksi huvikseni keskeyttää sen elämää. Jos olisi pakko, niin varmaan sitten. Mutta kun ei tarvitse ja eläin suurella todennäköisyydellä haluaa jatkaa elämäänsä, niin mielestäni tämä on selvää: live and let live. Kaikki modernissa yhteiskunnassa tapahtuva metsästys on huvimetsästystä, enkä kykene oikeuttamaan sitä.

Kaiken kaikkiaan: pahimpaan tehotuotantoon verrattuna miltei mikä tahansa on eettistä. Mutta jos lakkaat vertaamasta asioita vasten pahinta helvettiä, alat nähdä ongelmia.

2)

Ilmeisesti Konstig pitää realistisena vaihtoehtona sitä, että ihmiset joukkoliikkeenä alkavat syytää rahojaan suuntaan, joka lopulta johtaa maailmaan jossa nykyinen helvetti on korvattu superluomuilla paratiisinäkymillä. Jos vain ostamme nätisti lopetettuja eläimiä, voimme lopulta päästä pisteeseen, jossa vaurastuva, yhä enemmän ja enemmän lihaa janoava ihmiskunta jatkaa lihan ahmimista, mutta kaikki sadat miljardit tuotantoeläimet elävät elämänsä tilavilla niityillä ja idyllisissä altaissa ja rauhoittavan musiikin ja hyvän meiningin täyttämissä peace & love -karsinoissa.

Sori, ei onnistu. Tila loppuu. Vaikka tapahtuisi ihme ja löydettäisiin keino kasvattaa tuotantoeläimiä eettisesti, voitaisiin nämä eettiset olot tarjota vain melko marginaaliselle osalle tuotantoeläimistä. Tuotantoeläimiä tuotetaan nimittäin kirjaimellisesti satoja miljardeja. Lopulta triljoonia. Jos niitä tuotetaan, niitä on pakko tuottaa ahtaasti, jos me ihmisapinat haluamme itsekin asua jossain emmekä astua ulko-ovesta lähtiessämme kananpaskaan. On väistämätöntä, että näin suuren eläinmäärän kasvattamiseen liittyy aina hallitsematon määrä kärsimystä.

Sorry to burst your bubble.

3)

Konstig on joka tapauksessa aivan oikeassa siinä, että ihmiset tuskin yhtäkkiä lakkaavat syömästä lihaa ja ryhtyvät kasvissyöjiksi. On ajanhaaskausta haaveilla maailmasta, jossa koko ihmiskunta syö seitanpihvejä. Not gonna happen. Ei tarvitse tapahtua.

Syyt tähän eivät ole niinkään biologisia kuin kulttuurisia. Lihalla on uskomattoman tärkeä asema sosiaalisen statuksen ja kansallisen yhteishengen symbolina. Se on irrationaalista ja typerää, mutta ihmiset ovat irrationaalisia ja typeriä. Hyväksytään mitä emme voi muuttaa.

Ihmiset eivät kuitenkaan ole pahoja. "Lihaa syövistä ihmisistä suurin osa ei isommin välitä eläinten kohtelusta" ei pidä paikkaansa. Ihmiset välittävät asioista paljonkin, mutta tämä turhan harvoin realisoituu toiminnaksi.

Hyväksytään siis, että ihmiset eivät tule lopettamaan lihansyöntiä.

On siis todella löydettävä keino tuottaa lihaa eettisesti.

Ongelma: eettinen lihantuotanto ei tule olemaan mahdollista niin kauan kuin hommaan sisältyy eläinten tuottaminen ja vahingoittaminen. Ratkaisu:

Vielä tämä ei ole vaihtoehto. Mutta parin vuosikymmenen kuluttua voi hyvinkin olla, ja siinä vaiheessa alan mielelläni täyttää ostoskärryäni kukkuroilleen lihaa ja muita 'eläin'tuotteita. Siinä vaiheessa kun eettinen lihantuotanto on viimein todellisuutta, lupaan tehdä alusta alkaen parhaani saadakseni hintaa alas. Lupaan ahmia lihaa vaikka niin paljon että verisuoneni räjähtävät. Tässä vaiheessa lupaan raivostua, jos muut eläinten ystävät jatkavat tyhjän äänestämistä.

Mutta kunnes tämä tulee mahdolliseksi aion jatkaa statementin tekemistä. Rikollisista ehdokkaista vähimmän rikollisen valitseminen olisi perseestä.

Aion siis jatkaa tyhjän äänestämistä. Vielä jonkin aikaa.