Ylempänä oleva biisi on elämäni tärkeimpiä biisejä. Miksi? En tiedä miksi. Kaikilla kirjoillani on soundtrackit (lol), ja kaikilla muilla soundtrackeilla on useita kappaleita, mutta Lihan soundtrack koostuu yhdestä ainoasta kappaleesta: Speedway.
All of the rumours keeping me grounded, I never said that they were completely unfounded
When you slam down the hammer, can you see it in your heart?
Can you delve so low?
And when you're standing on my fingers, can you see it in your heart?
And when you try to break my spirit it won't work
because there's nothing left to break
anymore.
All of the rumours keeping me grounded, I never said that they were completely unfounded.
You won't sleep until the earth that wants me
finally has me
Oh you've done it now.
You won't rest until the hearse that becomes me
finally takes me
Oh you've done it now.
You won't smile until my loving mouth
is shut good and proper
FOREVER.
All of the rumours keeping me grounded, I never said that they were completely unfounded
And all those lies
written lies, twisted lies
well, they weren't lies
they weren't lies
they weren't lies
I never said
I could have mentioned your name, I could have dragged you in
Guilt by implication, by association
I've always been true to you
In my own strange way
I've always been true to you
In my own sick way
I'll always stay true to you.
Jonain päivänä seison vielä jollakin lavalla ja laulan Speedwayn itse.
Miksi helvetissä? En tiedä miksi. Mutta niin on tapahduttava. Aion harjoitella vaikka 20 vuotta. Kuka teistä pettää minut?
Huh, en tiedä mitä hölisen, pakko nukkua joskus.
Piinaan siskoani näyttelemällä kaikkein ärsyttävimpiä ja rasittavimpia James Dean -kohtauksia uudelleen täysin epäsopivissa tilanteissa. "You say one thing, he says another, and everybody changes back again!"
Kirjoitin oudon oksennuksenomaisen vuodatuksen Roomasta ja öö, oikeastaan koko elämästäni tänne. Kannattaa lukea tuota blogia, se on erinomainen. Kirjoittaja on ilmiselvästi lahjakas.
Tajusin että Blogger ei ole antanut gallupien toimia pitkään aikaan. Saatana on siis selvästi jälleen vapaalla jalalla. Huoh. Ei sitten. Olisin halunnut tietää kuinka paljon anonyymejä sieluja täällä käy.
Ihmiset minun tilanteessani tavallisestikin pyöriskelevät raivostuttavassa itsekeskeisessä limassa. Kun olet surullinen tai hukassa tai surullinen ja hukassa, muutut usein sietämättömäksi hirviöksi, joka rypee ilakoiden itsessään. Olenko sietämätön? Tiedostan olevani ärsyttävä, teen sen osittain tarkoituksella.
Viime päivinä on tapahtunut monta hyvin omituista asiaa:
Ensinnäkin, minulle lähetettiin postissa liukuvoidetta. Olen otettu, kun jossain ilmeisesti oletetaan että minulla on seksielämä.
Toiseksi: velipuoleni vihaa perhettäni kalkarosmaisesti enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen kun olin about 6, mutta sain tietää että hän haluaa tavata minut. Hän haluaa nimenomaan minut kanssaan kaljalle tai jonnekin. Tämä on surrealistista. Mutta totta kai aion tarttua tilaisuuteen mikäli se todella tarjoutuu.
Teen nykyään asioita joihin pokkani ei riitä. Mene vain niin pitkälle, ettet voi enää kääntyä takaisin ja sitten asiat vain tapahtuvat. Sulje silmäsi ja kävele reunaa kohti niin kauan että löydät itsesi vapaasta pudotuksesta.
Voi helvetti.
Törmäsin ihmiseen, joka oli joskus siskoni ystävä. Outoa miten asetelmat joissa olet ollut menneisyydessä voivat tällaisissa tilanteissa yhtäkkiä herätä eloon. Samalla tilanteeni kirkastui:
Olen liikkunut eteenpäin aivan liian hitaasti.
Haluan jo päästä sinne minne olen ollut matkalla koko ajan. Yläasteella päätin että näyttäisin kaikille näille ihmisille vielä.
Haluan tehdä sen.
Pakko päästä pois tästä.
Siitä taitaa olla jo selvästi yli vuosi kun lupasin näyttää miltä kirjoittamani kirja näyttää käytännössä. Lupasin siis heittää tekstiotteen viideltä sattumanvaraiselta sivulta:
17, 45, 122, 171, 209.
Jostain syystä olen hidas pitämään lupauksiani. Mutta aion pitää tämän.
Ennen kuin voin pitää sen täytyy kuitenkin tehdä pari asiaa.
Kirja nimittäin ajelehtii tällä hetkellä palasissa eri Word-tiedostoina ja irrallisina papereina huoneeni nurkissa. En tiedä mitä tarkalleen ottaen on sivulla 122. Aion koota homman kasaan. Sitten kirjoitan sen loppuun.
Olen jo aika lähellä.
Kirjoitan tämän kirjan loppuun. Kirjoitan sen loppuun ja lähetän sen maailmaan. Joku tulee sanomaan kyllä. Tästä ei voi kieltäytyä.
Haluan kirjoittaa tämän kirjan niin nopeasti loppuun ettei vastaavaa ole huoneeni sisäisessä historiassa nähty. Jotta tämä voisi tapahtua, joidenkin asioiden on jäätävä hetkeksi pois elämästäni.
Sellaisten asioiden kuin Internet.
Siirryn nyt hetkeksi taka-alalle tästä bloggaamishommasta. Historiallinen tehtävä odottaa minua. Keskushermostossani on vain rajallinen määrä perfektionismia ja kunnianhimoa, ja haluan kaataa sen kaiken aavekirjaan.
En aio eristäytyä Internetistä täydellisesti, mutta aion säätää läsnäoloni tässä elementissä minimiin. Varmistaakseni tämän onnistumisen aion kirjoittaa kirjaa vanhalla kirjoituskoneella niin paljon kuin mahdollista. (Kokeilin ja kirjoituskoneella kirjoittaminen on aika uuvuttavaa. Nimenomaan siksi pidän siitä; se tuntuu todelliselta.) Aion myös kirjoittaa käsin (myös käsin? millä ruumiinosilla yleensä kirjoitetaan?) missä tahansa, busseissa, kallioilla, maailmanpyörässä, junassa, laiturilla. En halua koskea tietokoneeseen, se on myrkkyä. Tietokoneella kirjoitan vain homman puhtaaksi.
 |
| Kirjoituskoneella kirjoittaminen näyttää kunnianhimoiselta ja melodramaattiselta runkkaamiselta. |
On niin paljon kaikkea kaunista ja suurta ja tärkeää. En voi tuhlata aikaani tässä syövyttävässä jätealtaassa jota Internetiksi kutsutaan.
(Tässä ei ole mitään järkeä, missään ei ole mitään järkeä)
Katsotaan pystynkö pitämään seuraavan lupauksen: seuraavan kerran kun teen tähän blogiin merkinnän, se sisältää otteet sivuilta 17, 45, 122, 171, 209. Tämä tarkoittaa että minun on siis tehtävä paljon töitä ennen kuin voin yrjötä tänne seuraavan kerran. Sitä ennen en aio sanoa mitään, vaikka sanottavaa tulisi. Saa nähdä miten tämä onnistuu. Pakko onnistua, Saatana!
Aion kuitenkin todennäköisesti vahtia tätä blogia pakonomaisesti puhelimeni avulla. Joten:
1) Kommentoi jotain. Vastaan varmasti. Tämä ei ole pelkkä ehdotus vaan vaatimus. Tarvitsen sitä. Kommentoi jotain. Voisitko kommentoida jotain? Haluaisitko kommentoida jotain? Hei: heitä kommentti, jäbä. Siis ihan milloin tahansa, veli. Vastaan varmasti. Vaikka olisin ollut kuolleena 3 vuosikymmentä, kommentoi jotain niin saat sekä vastauksen että, ETTÄ(!), pusun.
2) Edelleen: olen valmis tulemaan paikalle, jos joku haluaa tavata minut jossain missä tahansa. Pyydä minut jonnekin niin tulen (ellen ole väliaikaisesti ja dramaattisesti eristäytynyt mökkiin järven rannalle kirjoittamaan). Tämä ei ole pelkkä ehdotus vaan vaatimus.
Haluan lähteä ulos ja tehdä jotain ihmisten asioita (tai aaveiden asioita, tai koirien asioita, tai aivan mitä tahansa asioita). Kuka tahansa olet: pidän luultavana että olet kiinnostava, kun nyt kerran olet löytänyt tiesi siihen ja luet tätä. Jos haluat tavata jossain, niin kommentoi tätä kirjoitusta ja kerro vain kuka olet (kaksi mitä tahansa olennaista faktaa sinusta riittää) ja minne haluat minut, niin tulen.
Vielä tämä:
Huomaatko miksi se sopii tähän kirjoitukseen? Huomaatko?
KATSO SE. Se muuttaa elämäsi. Minä, Morrissey ja James Dean olemme tulleet muuttamaan elämäsi. Yritä kestää.
No niin? Okei? Okei? Okei? Astun nyt taaksepäin ja siirryn tekemään historiaa.
Moro.
Oli kyllä niin hyvä tarjous että pakko kommentoida. Luultavasti olisin kommentoinut muutenkin. En kyllä tiedä mitä.
VastaaPoistaKivaa lukea sun kirjoituksia kyllä taas.
Hienoo että sun veli tahtoo tavata sua! En oikeen nyt keksi muuta sanottavaa, mutta ilmottelen taas kun tulen pkseudulle niin etsin sut käsiini. Ilmota toki jos sä olet tulossa Poriin joskus!
Oot mahtava.
Tähän voi sanoa vain kiitos.
PoistaOkei! Kyllä me vielä kohdataan, ennemmin tai myöhemmin, jossain päin Suomea.
Morissey oli mulle hetki sitten vielä ihan nevahöörd mutta ainakin tästä (ja sun kirjotuksista) sain sellasen käsityksen että vissiin ihan hyvä jätkä: http://youtu.be/RdMffjLX5T8
PoistaEn tiiä ootko jo törmänny tähän mutta just to be sure.
Morrissey on kyllä hyvä, mutta myös hankala ja ongelmainen ihminen. Ja samalla yksi ihmisistä jotka ovat vaikuttaneet mieleni kehitykseen kaikkein voimakkaimmin. Jos mä en olis löytänyt Morrisseytä 16-vuotiaana, olisin nyt varmaan normaalimpi ja päämäärättömämpi. Se oli kuin uskoontulo.
PoistaMorrisseyn eläimiin liittyvät kannanotot ovat usein niin karkeita ja hölmöjä että tekevät lähinnä karhunpalveluksen eläimille, mutta ainakin hän kuuluu kaikista Kuuluisista Eläinaktivisteista ehdottomasti omistautuneimpiin. Se on hyvä.
Miten menee?
Mielenkiintosta. Pitää tutustuu kaveriin tarkemmin.
PoistaMulla menee nyt kai ihan kivasti. Välillä. Alan vähän useemmin uskoa et kaikki on viel joskus ihan hyvin. Tai siis että mä oon ihan hyvä viel joskus.
Kiitos kysymästä.Miten sulla? :)
Ps. Lähtökohtasesti menisin mielelläni sun kanssa hulluiksi.
PoistaAloita 'Everyday is like Sunday'lla tai oikeastaan millä tahansa The Smithsin kappaleella.
PoistaOlen jokseenkin varma että kaikki tulee vielä olemaan hyvin. Sekä sulla että mulla. Odotellessa pitää vain oppia hengittämään. Ja nauttimaan siitä, että kaikki on sekaisin.
En tiedä miten mulla menee. Se vaihtelee päivästä toiseen. Outoja asioita tapahtuu. Ehkä opin nauttimaan tästä.
Olet tervetullut lähtemään kanssani hulluuteen. Tälle löytyy varmasti aikaa.
Kaunis biisi! Kiitos vinkistä.
PoistaHih, sun jutuista saa usein kivasti ajateltavaa itelleen. Ton perusteella meillä on aika samat fiilikset.
Kaikesta kai voi oppia nauttimaan, ainakin jos on tarpeeks hullu yrittämään. :)
Aivan.
PoistaJos asiat ovat niin sekaisin, ettei niiden korjaaminen ole välittömästi mahdollista, parasta mitä itselleen voi tehdä on hymyillä ja oppia nauttimaan kaaoksesta.
oon itkenyt monta kouristuksenomaista itkua tuota viimeistä videota katsellen.
VastaaPoistasun sisko on varmaan kiinnostava persoona. voisit pyytää siltä joskus semmoisen vierailijan kynästä -kirjoituksen blogiasi varten! (heh.)
Voisin pyytääkin, mutta olen vannottanut siskoani koskaan etsimästä ja löytämästä tätä blogia. (Jostain syystä en halua kenenkään perheenjäseneni vilkaisevankaan tätä.) Siskoni on joka tapauksessa kiinnostavimpia ja monitasoisimpia persoonia jonka tiedän.
PoistaRäjäytät pääni.
VastaaPoistaAnteeksi.
Poista(Niin ja se pusu siis sisältyi näihin vastauksiin automaattisesti.)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTätä (jälkimmäistä) kuuntelin tänään kun istuin bussissa ja mietin, että jos tosiaan kuolisin nyt, haluaisin kuolla jonkun kanssa. En tiedä kenen kanssa kuolisin, joten kaiketi en voi vielä tehdä niin.
VastaaPoistaMystistä, että ihmisillä on kaukaisia sisaruksia (vaikka omakin veljeni on hyvin kaukainen siitä huolimatta, että näin häntä joka päivä 14-vuotiaaksi asti, ja senkin jälkeen joka viikonloppu ennen kuin muutin pois kotoa ja nykyään näemme ehkä kaksi kertaa vuodessa, emmekä puhu muuten koskaan). Toivottavasti veljesi on hyvä ihminen siitäkin huolimatta, että vihaa perhettäsi. Miksi?
Tahdon, että saat jotain valmiiksi. Aion silti aktiivisesti ikävöidä tätä, koska tällä hetkellä mulla ei ole muuta ikävöitävää.
Arvelen että kuolen yksin, mutta että joku jää suremaan minua. Mutta tällaisiahan ei voi koskaan tietää.
PoistaVelipuoleni on katkeroitunut. En tiedä miksi. Olen aina kuullut vain isäni puolen asiasta. Ja sekin on hyvin epäselvä. Koko juttu on täysi mysteeri.
Saan jotain valmiiksi, ja sitten tulen takaisin.
Ai niin: jos ikävöit minua, niin kommentoi.
PoistaJoku jää varmasti suremaan. Älä silti kuole vielä.
PoistaEhkä velipuolesi lakkaa joskus olemasta katkeroitunut, sillä on tapana syödä ihmistä ja vaikeuttaa olemassaoloa. Elämässäsi on paljon mysteerejä, tai ainakin asioita jotka ovat sitä muille. Se on naurettavan kiinnostaa.
Olen elänyt tänään omituisessa melankoliassa, joka vaihtelee onnesta ja epätoivosta pakahtumisen välillä. Ei ole mitään syytä sille, että tunnen tänään tai koskaan näin ja se on yhtä outoa kuin ikävöidä ihmistä jota ei ole koskaan tavannut. Jos kerron totuuden, on hieman hermostuttavaa ajatella mitä tapahtuu sitten, kun saat jotain valmiiksi.
Kiinnostavaa, naurettavan kiinnostavaa. Kykyni harjoittaa oikeinkirjoitusta tuntuu romahtaneen silminnähden viimeisten vuosien aikana.
PoistaOikeunkirjöitus on täysin turhaa ja syntiä.
PoistaMitä tarkoitat mysteereillä? Haluan tietää!
Miksi se on hermostuttavaa? Haluan tietää!
(Tavallaan tiedän täysin mitä tarkoitat, mutta toisaalta en kuitenkaan tiedä.)
Sulla on tapana tiputella informaationpalasia, jotka herättävät ihmisten mielenkiinnon, mutta joita et sitten tarkenna. Ne voivat toistua teksteissäsi ja kommenteissasi useamman kerran, mutta et oikein koskaan mene niihin syvemmälle. Tällaisia ovat esimerkiksi yläasteaikainen ruotsinopettajasi ja suhteesi Lappiin tai Kallioon. Mulle on myös edelleen hieman mysteeri, miten tämä mitä tapahtui sulle on koskaan voinut tapahtua, miten sen annettiin tapahtua. En enää ajattele, että menisit hukkaan kotonasi, että tämä olisi tuhlausta, mutta mietin vain. Mutta kuten sanoit aiemmin, se on ehkä parasta mitä sinulle on koskaan tapahtunut, joten.
PoistaHermostuttavaa se on siksi, että kun saat jotain valmiiksi, kaikki muuttuu. Olen viimeisen puolen vuoden aikana ehtinyt tottua siihen, että voin helposti pönkittää ajatuksiani ja rikkinäisyyttäni täällä. Kun kirjasi valmistuu, on muutamia mahdollisia kehityssuuntia, mutta jokainen niistä kuitenkin muuttaa kuvion. Jos kirjasi julkaistaan ja se menestyy, ei sulla ole enää aikaa vuodattaa elämääsi tänne, koska siihen varmasti suodaan muitakin keinoja. Toki se olisi ilahduttavaa, ja hienoa, mutta olisit silti jossain muualla.
Jos sitä taas ei julkaista, tai se julkaistaan ja se ei menesty odotetusti, se vie pohjan persoonalta ja tulevaisuudelta jonka olet täällä rakentanut.
Se on hermostuttavaa.
(Tarkoittamiseni ovat kaiketi toisarvoisia, mutta mukavaa, että ainakin melkein tiedät.)
Vastaukset kaikkiin mysteereihin paljastuvat viimeistään omaelämäkerrassa, jonka kirjoitan 35-vuotiaana. Jos siis tiedän vastaukset itse.
PoistaMuutos on hyvä. Muutos on välttämätöntä. Toivon että muutos tapahtuu suunnittelemaani rataa, mutta monenlainen muutos on tervetullutta.
En usko että olen kovin pian hylkäämässä bloggaamista täydellisesti. Mutta en tiedä. Mahdoton tietää. Kaikki riippuu siitä miten asiat seuraavaksi tapahtuvat.
Viime aikoina asiat ovat menneet melko pitkälti niin kuin olen suunnitellut. Mutta saa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. En todellakaan tiedä. Mikäli tämä kirja ei menesty odotetusti, seuraava menestyy. Joka tapauksessa aion tehdä parhaani - rasittavuuteen asti - saadakseni asiat tapahtumaan haluamallani tavalla. En anna kirjaani julkaistavaksi taholle, joka ei ole valmis panostamaan siihen kaikkeaan. Aion vaatia erityiskohtelua, mikä on tietysti raivostuttavaa, mutta perusteltua mikäli kirja todetaan niin hyväksi kuin sen pitäisi olla.
15 vuoden päästä sitten, eiköhän se kulu nopeasti.
Poista(Nykyään vuodet karkailevat)
Olet oikeassa, oikeasti mulla on varmasti ongelmia hyväksyä sitä, että muiden elämät muuttuvat ja minun ei. Yritän työstää tätä. Sekä hyväksynnän, että muutoksen kannalta.
Toivottavasti joku pystyy tarjoamaan sinulle kaipaamasi huomion. Joskus on oltava raivostuttava jos aikoo saavuttaa jotain.
Luoja paratkoon, miksi olit hereillä kello 4.48?
PoistaLuin tämän kommentin kännykästäni junassa melkein heti kun olit lähettänyt sen. Puolenyön jälkeen päätin lähteä "ajelemaan vähän parilla bussilla" ja "palata ajoissa" ja "mennä järkevään aikaan nukkumaan". Kahden jälkeen löysin itseni Tapanilasta ja tajusin että ainutkaan bussi missään ei ajanut enää minnekään.
Kävelin kilometrikaupalla ja päädyin odottamaan Malmin autiolla junalaiturilla junaa 2 tuntia. Se oli mukavaa, koska sain tilaisuuden kirjoittaa kirjaa. Ostin automaatista pienen keltaisen sipsipussin ja appelsiinimehupurkin ja kirjoitin kirjaa 2 tuntia. Homman tosin lopulta pilasi puolialkoholisoitunut jäbä, joka tuli juttelemaan kanssani jotain täysin käsittämätöntä jostain baareista, joista en ollut koskaan kuullut.
Veikkaan että 15 vuotta tulee olemaan hämmästyttävän lyhyt ja äärimmäisen pitkä aika.
Ehkä sun pitää vain päättää että elämäsi muuttuu. En tiedä. Voit aloittaa vaikka tulemalla mun kanssa hautausmaalle syömään sipsejä. Arvelen että se olisi mullistavaa.
Asun epäkäytännöllisen kaukana työpaikastani (en oikeasti, mutta Helsingin bussilinjat ovat mystisiä), ja on yksi elämäni hienouksista että tavallisin hereilläoloaikani on 04-21. Nautin siitä suuresti ja se on tehnyt ihmeitä sosiaaliselle elämälleni.
PoistaHauskaa että se hämmästytti sinua, koska minuakin hämmästytti saada sulta vastaus joskus muulloin kuin aikavälillä 22-05.
Arvostan sun bussiharrastusta kovasti, koska se kuulostaa upealta, mutten käsitä miten kestät sitä. Öisin bussit kulkevat niin järjettömiin aikoihin ja multa menisi hermo heti kun joutuisin ensimmäisen kerran odottamaan paikallani yli 20 minuuttia.
Malmin asema on tosin hyvä paikka tutustua puolialkoholosioituneisiin ihmisiin, joten ihanan epäonnekasta, että päädyit juuri sinne. Kirjoitin joskus miehestä joka käski minun vetää piriä ja elää vähän. Se tapahtui juuri Malmin junalaiturilla jonain pimeänä yönä. En ole toistaiseksi vielä tehnyt kumpaakaan, mutta todella suunnittelen jälkimmäistä. Se olisi aika upeaa.
Sipsien syöminen kanssasi hautausmaalla kuulostaa todella mullistavalta. Se on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen aktiviteetti jo ihan senkin takia, etten ole koskaan käynyt Helsingin hautaismailla. Aioin kysyä onko sulla mitään normaaleja harrastuksia, mutta ehkä se olisi turha ja tyhmä kysymys.
Oikeastaan tykkään nykyään joutua odottelemaan rasittavan pitkiä aikoja. Kun joudun tällaiseen umpikujaan, on pakko kuluttaa aikaa kirjoittamalla kirjaa.
PoistaMitä tulee normaaleihin harrastuksiin: tietääkseni ei. Voisi kyllä olla. Monet normaalit harrastukset ovat ihan houkuttelevia.
Mennäänkö syömään sipsejä Hietaniemen hautausmaalle jonain heinäkuisena yönä? Voidaan käydä myös Hietaniemen uimarannalla. Mutta nimenomaan yöllä. Oon kuullut että päivisin siellä on iloisia ja hyvinvoivia ihmisiä.
Olen kokeillut monia normaaleja harrastuksia, eivätkä ne ole toistaiseksi olleet kovin kummoisia. Lukioaikanani lakkasin yrittämästä ja alkoholista taisi tulla lempiharrastukseni, eikä siitäkään kovin säännöllinen.
PoistaLupaan yrittää. Katoan heinäkuussa reiluksi kahdeksi viikoksi toiseen elämääni, ja olen sieltä huomattavasti heikommin tavoitettavissa hautausmaahengaukseen. Tai siis, siellähän ei ole muuta kuin aikaa, mutta Hietaniemi tuntuu silloin varmasti kaukaiselta paikalta.
Ilahduttavaa ettet halua nähdä iloisia ja hyvinvoivia ihmisiä. En minäkään. Yö sopii. Yritän olla Helsingissä ja uskaltaa ulos asunnostani (et uskoisi miten vaikeaa se on siihen nähden, että poistun täältä kuitenkin päivittäin käydäkseni töissä).
Heinäkuu siis. Yö siis. Hietaniemi siis. Siitä tulee kivaa.
PoistaEnnen kuin katoat kirjoituskoneinesi Arabiaan, tsekkaa sähköpostisi!
VastaaPoistaTerveisin
Emma Watson
Okei! Kiitos.
Poista(Olen otettu että Emma Watson kommentoi blogiani.)
Neljä vuotta sitten toivoin menettäväni tajuntani, jotta saisin hetken paussin. Melkein sama asia kuin hetken vaipuminen hulluuteen. Ja näin pienistä ihmiset löytävät samaistuttavia asioita. Sehän jos mikä on hullua.
VastaaPoistaSinä vaipuva kirjoituksen kadotukseen, tyhjiöön joka täyttyy älykkäistä ja hulluista ajatuksista, palaathan tähän hulluuteen tuntien olon kevyemmäksi? Niinhän me aina toivomme asioiden menevän, tosin vain koska tunnemme, että tänne on palattava.
Toivoisin että voisin päättää mitkä aivojeni alueet milloinkin pidän päällä. Haluaisin sammuttaa tiettyjä ajatuksia ja särkyjä haluamikseni ajanjaksoiksi. Ehkä jollain meditaatiolla voisi päästä tällaiseen hallintaan.
PoistaLupaan palata. Pää yhden tarinan kevyempänä.
Kummallista. Olet ihminen jonka haluisin piirtää, tai jotain, vaikken edes tiedä miltä näytät.
VastaaPoistaHaluaisin tietää miltä näytän ihmiselle, joka ei ole koskaan nähnyt minua.
PoistaPiirrä mut! Haluan nähdä lopputuloksen.
Miten bloggaamattomuus etenee?
VastaaPoistaOudosti.
PoistaAsiat etenevät. Keskityn esteettömästi kirjaani ja joudun kohtaamaan omia pelkojani sen suhteen. Se on hyvä.
Lisäksi istuin Suomenlinnan rantakallioilla parin oikean ihmisen kanssa. En ole varmaan eläissäni ollut yhtä epämääräinen kuin sinä päivänä. Se on hyvä.
Dobry dena Tsekkoslovakiasta!
VastaaPoistaBussis matkal Budapestiin, 17 euroo dösä Prahast Budapestiin Student Agencyl, kandee lähtee kiertelee Keski-eurooppaa bussil, mikään ei maksa mitään, tuoppi 25 - 80 senttiä, bussis on selkänojis telkkarit, katotaan just supermiestä, ollaa varmaa koht Slovakias, slizni!
Jan Smetana
Sen jälkeen Sloveniaan ja Pohjois-Italiaan luomutilalle poimii oliivei % NJYT jäätelö on tsekiks zmrzlina ja miesten vessojen ovis lukee PANI ja MUZI, heinäkuus moikkaa Erkkaan, jos massit riittäää,
VastaaPoistaSiis moikkaa Erkkaa Roomaan* ps kantsii mennä puhuu randomtytöille Kallion kirjastos ja pyytää kaljalle, ne saattaa oikeesti lähtee mukaan :)))
VastaaPoistaMuutetaan Prahaan syksyl tai kevääl
Siistii! Mä lähden tänään Toijalaan. Tai Tampereelle. En tiedä vielä. Elän hurjana ja spontaanisti.
PoistaPalasin 3 viikkoa sitten Roomasta. Helsinki on parempi.
Pitkänmatkanbussit ovat parasta mitä tiedän. En tosin kaipaa telkkaria selkänojiin. Parasta on katsoa ulos ja samalla päänsä sisään. Se on usein parasta mitä tiedän.
Harjoittelen nyt elämään elämää, jossa puhun ihmisille ja ylipäätään elän. Se on kauheaa ja jännittävää.
Have fun. Onks puutarhabileet vielä suunnitelmissa?
Örömynkre szolgal, hogy fogadhatjuj itt Önöket!
VastaaPoistaBudapestissa nyt kääk, kiitos on közäkstan, joo joskus loppukesäst, en tiedä vielä milloin tullaan takas vai tullaanko, mut heinäkuussa oli tarkotus, nähään joka tapaukses, kun tuun zörközän!
Arvoisa Kiguli Pekka,
PoistaVarmasti nähään! Tuo mukanasi paljon huumeita ja seksiä.
Yst. terv. Muumipeikko.