Ylempänä oleva biisi on elämäni tärkeimpiä biisejä. Miksi? En tiedä miksi. Kaikilla kirjoillani on soundtrackit (lol), ja kaikilla muilla soundtrackeilla on useita kappaleita, mutta Lihan soundtrack koostuu yhdestä ainoasta kappaleesta: Speedway.
All of the rumours keeping me grounded, I never said that they were completely unfounded
When you slam down the hammer, can you see it in your heart?
Can you delve so low?
And when you're standing on my fingers, can you see it in your heart?
And when you try to break my spirit it won't work
because there's nothing left to break
anymore.
All of the rumours keeping me grounded, I never said that they were completely unfounded.
You won't sleep until the earth that wants me
finally has me
Oh you've done it now.
You won't rest until the hearse that becomes me
finally takes me
Oh you've done it now.
You won't smile until my loving mouth
is shut good and proper
FOREVER.
All of the rumours keeping me grounded, I never said that they were completely unfounded
And all those lies
written lies, twisted lies
well, they weren't lies
they weren't lies
they weren't lies
I never said
I could have mentioned your name, I could have dragged you in
Guilt by implication, by association
I've always been true to you
In my own strange way
I've always been true to you
In my own sick way
I'll always stay true to you.
Jonain päivänä seison vielä jollakin lavalla ja laulan Speedwayn itse.
Miksi helvetissä? En tiedä miksi. Mutta niin on tapahduttava. Aion harjoitella vaikka 20 vuotta. Kuka teistä pettää minut?
Huh, en tiedä mitä hölisen, pakko nukkua joskus.
Piinaan siskoani näyttelemällä kaikkein ärsyttävimpiä ja rasittavimpia James Dean -kohtauksia uudelleen täysin epäsopivissa tilanteissa. "You say one thing, he says another, and everybody changes back again!"
Kirjoitin oudon oksennuksenomaisen vuodatuksen Roomasta ja öö, oikeastaan koko elämästäni tänne. Kannattaa lukea tuota blogia, se on erinomainen. Kirjoittaja on ilmiselvästi lahjakas.
Tajusin että Blogger ei ole antanut gallupien toimia pitkään aikaan. Saatana on siis selvästi jälleen vapaalla jalalla. Huoh. Ei sitten. Olisin halunnut tietää kuinka paljon anonyymejä sieluja täällä käy.
Ihmiset minun tilanteessani tavallisestikin pyöriskelevät raivostuttavassa itsekeskeisessä limassa. Kun olet surullinen tai hukassa tai surullinen ja hukassa, muutut usein sietämättömäksi hirviöksi, joka rypee ilakoiden itsessään. Olenko sietämätön? Tiedostan olevani ärsyttävä, teen sen osittain tarkoituksella.
Viime päivinä on tapahtunut monta hyvin omituista asiaa:
Ensinnäkin, minulle lähetettiin postissa liukuvoidetta. Olen otettu, kun jossain ilmeisesti oletetaan että minulla on seksielämä.
Toiseksi: velipuoleni vihaa perhettäni kalkarosmaisesti enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen kun olin about 6, mutta sain tietää että hän haluaa tavata minut. Hän haluaa nimenomaan minut kanssaan kaljalle tai jonnekin. Tämä on surrealistista. Mutta totta kai aion tarttua tilaisuuteen mikäli se todella tarjoutuu.
Teen nykyään asioita joihin pokkani ei riitä. Mene vain niin pitkälle, ettet voi enää kääntyä takaisin ja sitten asiat vain tapahtuvat. Sulje silmäsi ja kävele reunaa kohti niin kauan että löydät itsesi vapaasta pudotuksesta.
Voi helvetti.
Törmäsin ihmiseen, joka oli joskus siskoni ystävä. Outoa miten asetelmat joissa olet ollut menneisyydessä voivat tällaisissa tilanteissa yhtäkkiä herätä eloon. Samalla tilanteeni kirkastui:
Olen liikkunut eteenpäin aivan liian hitaasti.
Haluan jo päästä sinne minne olen ollut matkalla koko ajan. Yläasteella päätin että näyttäisin kaikille näille ihmisille vielä.
Haluan tehdä sen.
Pakko päästä pois tästä.
Siitä taitaa olla jo selvästi yli vuosi kun lupasin näyttää miltä kirjoittamani kirja näyttää käytännössä. Lupasin siis heittää tekstiotteen viideltä sattumanvaraiselta sivulta:
17, 45, 122, 171, 209.
Jostain syystä olen hidas pitämään lupauksiani. Mutta aion pitää tämän.
Ennen kuin voin pitää sen täytyy kuitenkin tehdä pari asiaa.
Kirja nimittäin ajelehtii tällä hetkellä palasissa eri Word-tiedostoina ja irrallisina papereina huoneeni nurkissa. En tiedä mitä tarkalleen ottaen on sivulla 122. Aion koota homman kasaan. Sitten kirjoitan sen loppuun.
Olen jo aika lähellä.
Kirjoitan tämän kirjan loppuun. Kirjoitan sen loppuun ja lähetän sen maailmaan. Joku tulee sanomaan kyllä. Tästä ei voi kieltäytyä.
Haluan kirjoittaa tämän kirjan niin nopeasti loppuun ettei vastaavaa ole huoneeni sisäisessä historiassa nähty. Jotta tämä voisi tapahtua, joidenkin asioiden on jäätävä hetkeksi pois elämästäni.
Sellaisten asioiden kuin Internet.
Siirryn nyt hetkeksi taka-alalle tästä bloggaamishommasta. Historiallinen tehtävä odottaa minua. Keskushermostossani on vain rajallinen määrä perfektionismia ja kunnianhimoa, ja haluan kaataa sen kaiken aavekirjaan.
En aio eristäytyä Internetistä täydellisesti, mutta aion säätää läsnäoloni tässä elementissä minimiin. Varmistaakseni tämän onnistumisen aion kirjoittaa kirjaa vanhalla kirjoituskoneella niin paljon kuin mahdollista. (Kokeilin ja kirjoituskoneella kirjoittaminen on aika uuvuttavaa. Nimenomaan siksi pidän siitä; se tuntuu todelliselta.) Aion myös kirjoittaa käsin (myös käsin? millä ruumiinosilla yleensä kirjoitetaan?) missä tahansa, busseissa, kallioilla, maailmanpyörässä, junassa, laiturilla. En halua koskea tietokoneeseen, se on myrkkyä. Tietokoneella kirjoitan vain homman puhtaaksi.
 |
| Kirjoituskoneella kirjoittaminen näyttää kunnianhimoiselta ja melodramaattiselta runkkaamiselta. |
On niin paljon kaikkea kaunista ja suurta ja tärkeää. En voi tuhlata aikaani tässä syövyttävässä jätealtaassa jota Internetiksi kutsutaan.
(Tässä ei ole mitään järkeä, missään ei ole mitään järkeä)
Katsotaan pystynkö pitämään seuraavan lupauksen: seuraavan kerran kun teen tähän blogiin merkinnän, se sisältää otteet sivuilta 17, 45, 122, 171, 209. Tämä tarkoittaa että minun on siis tehtävä paljon töitä ennen kuin voin yrjötä tänne seuraavan kerran. Sitä ennen en aio sanoa mitään, vaikka sanottavaa tulisi. Saa nähdä miten tämä onnistuu. Pakko onnistua, Saatana!
Aion kuitenkin todennäköisesti vahtia tätä blogia pakonomaisesti puhelimeni avulla. Joten:
1) Kommentoi jotain. Vastaan varmasti. Tämä ei ole pelkkä ehdotus vaan vaatimus. Tarvitsen sitä. Kommentoi jotain. Voisitko kommentoida jotain? Haluaisitko kommentoida jotain? Hei: heitä kommentti, jäbä. Siis ihan milloin tahansa, veli. Vastaan varmasti. Vaikka olisin ollut kuolleena 3 vuosikymmentä, kommentoi jotain niin saat sekä vastauksen että, ETTÄ(!), pusun.
2) Edelleen: olen valmis tulemaan paikalle, jos joku haluaa tavata minut jossain missä tahansa. Pyydä minut jonnekin niin tulen (ellen ole väliaikaisesti ja dramaattisesti eristäytynyt mökkiin järven rannalle kirjoittamaan). Tämä ei ole pelkkä ehdotus vaan vaatimus.
Haluan lähteä ulos ja tehdä jotain ihmisten asioita (tai aaveiden asioita, tai koirien asioita, tai aivan mitä tahansa asioita). Kuka tahansa olet: pidän luultavana että olet kiinnostava, kun nyt kerran olet löytänyt tiesi siihen ja luet tätä. Jos haluat tavata jossain, niin kommentoi tätä kirjoitusta ja kerro vain kuka olet (kaksi mitä tahansa olennaista faktaa sinusta riittää) ja minne haluat minut, niin tulen.
Vielä tämä:
Huomaatko miksi se sopii tähän kirjoitukseen? Huomaatko?
KATSO SE. Se muuttaa elämäsi. Minä, Morrissey ja James Dean olemme tulleet muuttamaan elämäsi. Yritä kestää.
No niin? Okei? Okei? Okei? Astun nyt taaksepäin ja siirryn tekemään historiaa.
Moro.
