En tiedä teistä, mutta mulle tää ilta oli jotenkin epätodellinen. Kuin olisi hengaillut maailmanlopun jälkeisessä maisemassa. En ole ennen ollut sielläpäin tällaisella säällä.
Kiitos jokaiselle joka ilmestyi paikalle. Aioin pyytää anteeksi omituisuuttani, mutta en pyydäkään, koska siinä ei ole mitään anteeksi pyydettävää. Olette kaikki päätä särkevän kiinnostavia. En tiedä. Tavataan uudestaan. kvister@hotmail.com
Tää tuntuu joltain likaiselta treffi-ilmoitukselta.
Joka tapauksessa tavataan uudestaan. Haluan tavata ihmisiä. Haluan nähdä maailman siitä näkökulmasta. Haluan mennä syvemmälle. En tiedä. Olen hämmentynyt siitä miten tutuilta ihmiset voivat tuntua.
Tää on hyvä biisi.
Monta vuotta sitä kasvattaa yksin sisällään tiettyä energiaa. En tiedä miksi sitä kutsutaan, mutta lopulta se kasvaa niin suureksi ja hallitsemattomaksi, että se on yksinkertaisesti pakko törmäyttää johonkin. Se on pakko iskeä jonkun toisen hengitykseen. On lähdettävä ulos ja kohdattava joku toinen. Hän antaa epämääräiselle energiallesi hahmon ja merkityksen ja rajat.
Tätäkö elämä on? Lähteekö se kohta vaikeutumaan?
