Hej q, vi gillar dig jätte mycket, och vi vet att du kanske tänker att det här är ett skämt men det är det inte. Du är en jävla fin människa och vi hoppas att allting går bra för dig. Det här är en bra låt, hoppas att du gillar det: http://www.youtube.com/watch?v=iUnlGjkkdAI
Mä näin unta, et me tavattiin jossain Linnankoskenkadulla ja paljastu, että sun oikea nimi oli Jargoz tai Jasgof ja sä olit puoliks libanonilainen tai iranilainen maahanmuuttaja, jolla oli tosi tuuheet mustat kulmakarvat, jotka näytti ihan perhosentoukilta ja sul oli paljon sellasii jou jou-räppikavereita, jotka tuli morjenstaa meit sellaisella Bel Airin prinssi-ghettokättelyllä ja tarkistaa ollaanks mä ja Toivo Rotko ihan ok ja ne toimi niinku sun henkivartijoina ja sit mä lähin käymään vessas ja te lähitte sillä aikaa menee, mut mä löysin teiät jostain Praahen kentän katsomosta puhumasta jostain aikamatkustamisen ja Kohtalon mystiikasta ja te olitte jotenkin tosi fiksuja ja syvällisiä ja sit mä heräsin
Vähäks olis siistii jos toi olis totta. Mä näin joskus viikko tai jotain sitten unta, jossa mä kävelin keskustassa jotain jyrkkää mäkeä alas ja yhtäkkiä tajusin että sä olit tunnistanut mut ja seurasit mua. Huutelit mun perään ja mä kävelin eteenpäin ja yritin esittää kuuromykkää. Jotenkin pääsin sit turvaan johonkin huonekalukauppaan ja katsoin itseäni peilistä ja ihmettelin kun näytin joltain marsumaiselta 40-vuotiaalta insinööriltä ja harmittelin että nyt sä levität jotain juttua että näytän sellaiselta.
Luin tänään kaikki kirjoituksesi marraskuulta 2011 aina tähän asti. 138 enemmän tai vähemmän pitkää tai analyyttista tai hullua kirjoitusta. Luin myös kaikki kommentit, paitsi lopulta erään loputtomat, koska jossain vaiheessa aloin ajatella, ettei hänellä ole minulle mitään annettavaa. Kommenttien sävy kyllä muuttui, se oli kummallista. (Mitähän siellä Abun pizzakebabissa tapahtuu, kävitkö koskaan katsomassa?) En oikein haluaisi tai uskaltaisi siirtyä vuodelle 2013, koska se on niin paljon. Enkä vieläkään oikein ymmärrä. Uteliaisuuteni on ilmeisesti jokseenkin rajatonta, enkä usko, että tekstit tulevat koskaan vastaamaan siihen.
Mietin heitätkö itsesi hukkaan vai oletko ehkä kuitenkin enemmän kiinni totuudessa kuin moni muu. Voiko Syrjäytyminen olla päätös? Se tuntuu melkein raivostuttavalta, ja samalla ymmärrettävältä. Kun mietin 15-vuotiasta itseäni, olisin ehkä voinut tehdä sellaisen päätöksen, jos en olisi tehnyt päätöksiä jotka toivat minut tähän.
Jokin tässä ylipäätään tuntuu tutulta, vaikka olen melkein varma, etten ole koskaan edes nähnyt sinua.
(Olen alkanut leikkiä ajatuksella, että ehkä todella osaat kirjoittaa myös proosaa niin hyvin kuin luulet osaavasi. Ehkä. Mutta tuleeko siitä mitään? Heitätkö sä ittees hukkaan, oikeasti? Ja onko seksi Marilyn Monroen kanssa upeaa?)
Luulen, että jatkan huomenna tai ensi kuussa. Tämä kaikki kerralla nyrjäyttää aivoni.
Kestäminen ei ole ongelma, nyrjähtäminen on. Ja se, että silmäni ovat tänään käytännössä muurautuneet umpeen.
Tarkoitan, näin kuvainnollisesti, että mitä jos et koskaan uskallakaan mennä Abun pizzakebabiin? On paljon ihmisiä, jotka lupaa tehdä jotain joskus. Jostain syystä mä kyllä haluan uskoa ja kai uskonkin, että sä vielä lähdet ja tapaat ihmisiä. Jolloin mahdollisuus hukkaanmenemiseen pienenee huimasti. Toinen asia mitä mietin ja mikä syvästi liittyy tähän on, että jos et saa antaa kaikkea, niin annatko mitään? Jos yhteiskunta tai ihmiset ei haluakaan susta ja sun kirjoista kaikkea, niin mitä sitten tapahtuu?
Ai niin, ole hyvä. Sielusi on toistaiseksi ollut varsin kiintoisa.
Ps. En saa opiskeltua, koska mua raastaa ajatus, että tässä maassa voi olla vaikka kuinka paljon älykkäitä nuoria ihmisiä, jotka vaan istuu kaikki päivät kotona. Toki on huikaisevaa, että sä suunnittelet samalla vallankumousta, mutta silti.
Ajattele se näin: istuessani huoneessani kirjoittelemassa kirjoja ja harhaillessani ympäriinsä suunnittelemassa niitä työskentelen Urani eteen. Olen Yrittäjä, jolla on Mahdollisuus Menestyä ja pieni mahdollisuus Menestyä Ihan Hemmetin Hyvin.
On mahdoton tietää miten maailma tulee ottamaan tämän jutun vastaan. Täydelliseen epävarmuuteen fiksoituminen olisi kuitenkin tuhoisaa, koska sitten en saisi aikaan mitään. Voin vain tehdä parhaani ja antaa kaikkeni ja viskata sen maailmaa päin, astua askelen taaksepäin ja katsoa mihin se riittää. Ehkä seuraa räjähdyksiä, ehkä ei seuraa mitään, se nähdään.
Yleensä kun päätän ja lupaan tehdä asian x, lopulta myös teen asian x. Siihen saattaa mennä jonkin aikaa, mutta yleensä pääsen sinne lopussa. Tarkoitus olisi päästä lopulta myös Abun pizzakebabiin. Olen määrätietoinen kuin Saatana!
Olen oikeastaan vähän kateellinen siitä, että sulla on noin selkeä visio tästä kaikesta. Siitä mitä kohti pyrit. Varmaan siksi mun onkin niin vaikea käsitellä sitä. Joka tapauksessa toivon, että menestyt ja teet vallankumouksen, koska se olisi oikeasti aika upeaa. Toisaalta aivan yhtä upeaa olisi varmasti sekin, että hyödyntäisit älykkyyttäsi muin tavoin. En tiedä. Määrätietoisuus on voittoa. Ja saatana.
Nyt mäkin yritän hetkellisesti tehdä jotain Urani eteen.
1) Esimerkiksi menemällä ulos, ja häikäisemällä maailman. (Teoriassa)
2) Vihannesten intohimoinen asettelu ja väkinäinen hymyileminen. No ei, se on elämäni. Urani on toivottavasti jotain jossain aivan muualla, en vielä ihan tiedä mitä. Mutta istun sen eteen epämääräisiä aikoja kirjastossa ja perehdyn Suomen hallituksiin.
Hej q, vi gillar dig jätte mycket, och vi vet att du kanske tänker att det här är ett skämt men det är det inte. Du är en jävla fin människa och vi hoppas att allting går bra för dig. Det här är en bra låt, hoppas att du gillar det: http://www.youtube.com/watch?v=iUnlGjkkdAI
VastaaPoistaHälsningat från dina fanboys.
Jag vet inte vad jag skulle säga. Er kommentar är extremely puzzling.
PoistaVem är ni? Vad gör ni här? Värför på svenska?
Varför gillar ni mig? Det finns ingenting att gilla med mig. I can't even speak Swedish. Eller kanske en lite.
(Nice song. I sincerely like it. WHO ARE YOU?)
Mä näin unta, et me tavattiin jossain Linnankoskenkadulla ja paljastu, että sun oikea nimi oli Jargoz tai Jasgof ja sä olit puoliks libanonilainen tai iranilainen maahanmuuttaja, jolla oli tosi tuuheet mustat kulmakarvat, jotka näytti ihan perhosentoukilta ja sul oli paljon sellasii jou jou-räppikavereita, jotka tuli morjenstaa meit sellaisella Bel Airin prinssi-ghettokättelyllä ja tarkistaa ollaanks mä ja Toivo Rotko ihan ok ja ne toimi niinku sun henkivartijoina ja sit mä lähin käymään vessas ja te lähitte sillä aikaa menee, mut mä löysin teiät jostain Praahen kentän katsomosta puhumasta jostain aikamatkustamisen ja Kohtalon mystiikasta ja te olitte jotenkin tosi fiksuja ja syvällisiä ja sit mä heräsin
VastaaPoistaXXXXXXXXXXXXXXXDDDDDDDDD!!!!!!
PoistaVähäks olis siistii jos toi olis totta. Mä näin joskus viikko tai jotain sitten unta, jossa mä kävelin keskustassa jotain jyrkkää mäkeä alas ja yhtäkkiä tajusin että sä olit tunnistanut mut ja seurasit mua. Huutelit mun perään ja mä kävelin eteenpäin ja yritin esittää kuuromykkää. Jotenkin pääsin sit turvaan johonkin huonekalukauppaan ja katsoin itseäni peilistä ja ihmettelin kun näytin joltain marsumaiselta 40-vuotiaalta insinööriltä ja harmittelin että nyt sä levität jotain juttua että näytän sellaiselta.
(Paras kohta: Bel Airin prinssi-ghettokättely XXXXXXDDDD)
Luin tänään kaikki kirjoituksesi marraskuulta 2011 aina tähän asti. 138 enemmän tai vähemmän pitkää tai analyyttista tai hullua kirjoitusta. Luin myös kaikki kommentit, paitsi lopulta erään loputtomat, koska jossain vaiheessa aloin ajatella, ettei hänellä ole minulle mitään annettavaa. Kommenttien sävy kyllä muuttui, se oli kummallista. (Mitähän siellä Abun pizzakebabissa tapahtuu, kävitkö koskaan katsomassa?)
VastaaPoistaEn oikein haluaisi tai uskaltaisi siirtyä vuodelle 2013, koska se on niin paljon. Enkä vieläkään oikein ymmärrä. Uteliaisuuteni on ilmeisesti jokseenkin rajatonta, enkä usko, että tekstit tulevat koskaan vastaamaan siihen.
Mietin heitätkö itsesi hukkaan vai oletko ehkä kuitenkin enemmän kiinni totuudessa kuin moni muu. Voiko Syrjäytyminen olla päätös? Se tuntuu melkein raivostuttavalta, ja samalla ymmärrettävältä. Kun mietin 15-vuotiasta itseäni, olisin ehkä voinut tehdä sellaisen päätöksen, jos en olisi tehnyt päätöksiä jotka toivat minut tähän.
Jokin tässä ylipäätään tuntuu tutulta, vaikka olen melkein varma, etten ole koskaan edes nähnyt sinua.
(Olen alkanut leikkiä ajatuksella, että ehkä todella osaat kirjoittaa myös proosaa niin hyvin kuin luulet osaavasi. Ehkä. Mutta tuleeko siitä mitään? Heitätkö sä ittees hukkaan, oikeasti? Ja onko seksi Marilyn Monroen kanssa upeaa?)
Luulen, että jatkan huomenna tai ensi kuussa. Tämä kaikki kerralla nyrjäyttää aivoni.
Terve!
PoistaEn ole vielä uskaltautunut Abun pizzakebabiin. Aion uskaltautua, varmaankin tänä keväänä.
Seksi Marilyn Monroen kanssa on vaikeaa. Kaikki on aika vaikeaa, paitsi silloin kun on onnellinen ja aurinko paistaa.
Vilpitön kiitos siitä että tutustut sieluuni. Suosittelen että jatkat eteenpäin, jos vain kestät.
Yksi kysymys: mitä tarkoitat sillä että saatan heittää itseäni hukkaan?
Kestäminen ei ole ongelma, nyrjähtäminen on. Ja se, että silmäni ovat tänään käytännössä muurautuneet umpeen.
VastaaPoistaTarkoitan, näin kuvainnollisesti, että mitä jos et koskaan uskallakaan mennä Abun pizzakebabiin?
On paljon ihmisiä, jotka lupaa tehdä jotain joskus. Jostain syystä mä kyllä haluan uskoa ja kai uskonkin, että sä vielä lähdet ja tapaat ihmisiä. Jolloin mahdollisuus hukkaanmenemiseen pienenee huimasti. Toinen asia mitä mietin ja mikä syvästi liittyy tähän on, että jos et saa antaa kaikkea, niin annatko mitään? Jos yhteiskunta tai ihmiset ei haluakaan susta ja sun kirjoista kaikkea, niin mitä sitten tapahtuu?
Ai niin, ole hyvä. Sielusi on toistaiseksi ollut varsin kiintoisa.
Ps. En saa opiskeltua, koska mua raastaa ajatus, että tässä maassa voi olla vaikka kuinka paljon älykkäitä nuoria ihmisiä, jotka vaan istuu kaikki päivät kotona. Toki on huikaisevaa, että sä suunnittelet samalla vallankumousta, mutta silti.
VastaaPoistaAjattele se näin: istuessani huoneessani kirjoittelemassa kirjoja ja harhaillessani ympäriinsä suunnittelemassa niitä työskentelen Urani eteen. Olen Yrittäjä, jolla on Mahdollisuus Menestyä ja pieni mahdollisuus Menestyä Ihan Hemmetin Hyvin.
PoistaOn mahdoton tietää miten maailma tulee ottamaan tämän jutun vastaan. Täydelliseen epävarmuuteen fiksoituminen olisi kuitenkin tuhoisaa, koska sitten en saisi aikaan mitään. Voin vain tehdä parhaani ja antaa kaikkeni ja viskata sen maailmaa päin, astua askelen taaksepäin ja katsoa mihin se riittää. Ehkä seuraa räjähdyksiä, ehkä ei seuraa mitään, se nähdään.
Yleensä kun päätän ja lupaan tehdä asian x, lopulta myös teen asian x. Siihen saattaa mennä jonkin aikaa, mutta yleensä pääsen sinne lopussa. Tarkoitus olisi päästä lopulta myös Abun pizzakebabiin. Olen määrätietoinen kuin Saatana!
Olen oikeastaan vähän kateellinen siitä, että sulla on noin selkeä visio tästä kaikesta. Siitä mitä kohti pyrit. Varmaan siksi mun onkin niin vaikea käsitellä sitä.
VastaaPoistaJoka tapauksessa toivon, että menestyt ja teet vallankumouksen, koska se olisi oikeasti aika upeaa. Toisaalta aivan yhtä upeaa olisi varmasti sekin, että hyödyntäisit älykkyyttäsi muin tavoin. En tiedä. Määrätietoisuus on voittoa. Ja saatana.
Nyt mäkin yritän hetkellisesti tehdä jotain Urani eteen.
2 kysymystä:
Poista1) Millä muilla tavoilla voisin hyödyntää älykkyyttäni? (Teoriassa.)
2) Mikä on Urasi?
1) Esimerkiksi menemällä ulos, ja häikäisemällä maailman. (Teoriassa)
Poista2) Vihannesten intohimoinen asettelu ja väkinäinen hymyileminen. No ei, se on elämäni. Urani on toivottavasti jotain jossain aivan muualla, en vielä ihan tiedä mitä. Mutta istun sen eteen epämääräisiä aikoja kirjastossa ja perehdyn Suomen hallituksiin.
Itse asiassa ajattelinkin mennä ulos ja häikäistä maailman.
PoistaTai ainakin mennä ulos.
Onko lopullinen päämääräsi olla Suomen tasavallan presidentti?
Pahoin pelkään, että ei. Tosin isäni olisi siitä varmasti hyvin otettu.
Poista