Kävin aamuyöllä Sörnäisten Alepassa (jossa näyttää jostain syystä riittävän asiakkaita vuorokauden ympäri). Kassajonossa panin merkille, että kaikilla edessä ja takana jonottavilla ihmisillä oli yhtä luomumaitopurkkia lukuun ottamatta täysin vegaaniset ostokset. Ehkä kolmatta kertaa elämässäni olin iloinen että asun Helsingissä.
Muita uutisia: lumi on hukuttanut Helsingin.
 |
| Tulee jostain syystä mieleen Neuvostoliitto. But why? |
Lähdin tänään puolivahingossa ulos räkäisen punkkarin näköisenä. Bussissa edessäni istui kaksi esimurrosikäistä, raakkuvaäänistä ipanaa, jotka vilkuilivat minua monta kertaa ja kuiskuttelivat jotain keskenään pahantahtoisesti kiherrellen. Se oli raivostuttavaa. Tuijotin heitä uhkaavasti ja halusin tappaa ja suolistaa heidät (haluan kyllä muutenkin yleensä tappaa ja suolistaa kaikki 13-vuotiaat lippispäiset pikku hirviöt).
Loppujen lopuksi mulla onkin syytä olla noille kahdelle demoniselle lapselle kiitollinen. Kun nimittäin bussista pois jäätyäni kahlasin hangessa ja tunsin syvää vihaa, uusi ajatus läiskähti tajuntaani ja yhtäkkiä olinkin aivan loistavalla tuulella: mahtavaa, että lippispäiset pikku hirviöt kokevat minut pahantahtoisen kuiskuttelun arvoiseksi! Olen siis jotain kiinnostavaa.
Saman tien kaikki Luusereihin liittyvät ongelmat poistuivat täysin. Tiesin täsmälleen mitä mun oli tehtävä. Kotiin palattuani loin uuden Word-tiedoston helvetinmoisen kuolanauruerektioinspiraation vallassa ja aloin kirjoittaa Luusereita kokonaan alusta ja ei perkele.
Juuri näin halusin kirjoittaa. Juuri näin mun piti alusta alkaenkin kirjoittaa. Juuri tästä Luusereissa on kyse: jos haluat olla jotain tärkeää, jotain kunnioitettavaa, jotain hyvää ja kaunista, tulet varmasti saamaan tavalla tai toisella turpaasi. Jos haluat olla jotain tätä maailmaa kauniimpaa, se tulee varmasti tekemään kaikkensa talloakseen sinut matalaksi - on vain opittava hymyilemään silmä mustana.
Tällä hetkellä kyllä tuntuu että maailma on sekin ihan ok paikka. Tai ainakin tää huone ja kinokseen peittyvä autotie tuolla ikkunan ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen