janne kortteinen
"ihmisenä kasvamisesta"
koira haukahtelee kipu
kvister wanderlust
nam tarkoittaa
perttu häkkinen ärsyttävä
Mitä helvettiä "kvister" tarkoittaa? Todella raivostuttava sana, tulee mieleen joku banaani bailaamassa hiekkarannalla.
Jeesus missä olet? Olen totellut Radio Come homen ohjeita, odottanut ja rukoillut, anonut ja madellut, mutta sinä se vaan et helvetti suostu tulemaan ja repimään tuskallista tiedeuskoa aivokudoksistani. Etkö haluakaan pelastaa minua?
En tajua miksen saa mitään aikaan. Mulla on päässäni selvä kuva siitä miten pitäisi kirjoittaa, miltä tekstin pitäisi tuntua, mutta kun lasken sormet näppäimistölle, alan jaaritella. Saan aikaan turhuutta ja yhdentekevyyttä ja haukotuttavaa paskaa. Haluaisin kirjoittaa koko ajan palavasti, janoisasti ja raivoisasti, kirjoittaa Legendaa, kirjoittaa tekstiä joka virtaa aivoista sisään, aiheuttaa räjähdyksiä eikä koskaan lähde, mutta sellaiseen tilaan on niin helvetin vaikea päästä. Jossain syvällä aivoissani ajelehtii neroutta, mutta sitä ei voi vain halutessaan onkia ulos; pitää antautua ravisteltavaksi kunnes se irtoaa ja virtaa mun sormenpäistä tietokoneen näppäimistölle, mutta mistä niitä ravistuksia löytää? Tästä pimeästä huoneesta?
TÄNÄ YÖNÄ TAIVAASEEN, KUKA PORTIT AUKAISEE, KUKA USKOO RAKKAUTEEN, AYE AYE AYE AYE Tosiasia on, että ravistuksia saisi ennen muuta elämästä, oikeasta elämisestä muiden ihmisten keskuudessa vaikka jossain yhteiskunnan reunalla, mutta asiat ovat paljon monimutkaisempia. Kukaan ei voi ymmärtää, koska minä en voi selittää. On asioita, joista en halua puhua nyt.
Tuhlaaaan, tuhlaan aikaaaa... Tuhkaa, tuhkaa ja hiekkaa... Hyvä biisi, ääh, pitää vaan katsoa ikkunasta ulos ja odottaa että ensimmäiset bussit lähtevät liikkeelle.
Ben Brooksilla ei ole sielua
Radio Helsingin ym. radiokanavien toimittajat: lakatkaa saatana kuvailemasta joka kolmatta soittamaanne kappaletta "kinkunsulattelumusiikiksi" ja puhumasta jokaisesta tapahtumasta/keikasta/tilaisuudesta hyvänä paikkana "sulatella kinkkua". Söin itsekin paljon ruokaa jouluna, mutta korvistani tulee ulos jatkuva raportointinne ruoansulatuselimistönne toiminnoista; vastoin vallitsevia harhakäsityksiä se ei tee teistä söpöjä, herttaisia eikä leppoisia. Tänään käänsin Radio Helsingin päälle ja ajattelin että jos joku helvetin idiootti nyt soittaa jonkin biisin "kinkunsulattelumusiikkina", niin heitän takin päälleni, syöksyn raivoten Sanomatalon ovista sisään ja murhaan kaikki sisälläolijat ulostuslääkkeiden yliannostukseen. Ja kuinka ollakaan, siellä ilmeisesti Tuomas Kirkkopellon (joka vaikuttaa muuten olevan aidosti hyvä tyyppi) ääni puhuu jotain kinkun sulattelemisesta ja AAARGH håll käften, possu eli ruman elämän ja kuoli ruman kuoleman, sinä söit sen jalan ja kohta kakka tulee, enkä mä yksinkertaisesti jaksa kiinnostua tänään kenenkään ruoansulatusentsyymeistä
MÄ USKON SUA, TAI TAHDON AINAKIN, MUT PELKÄÄNPÄ, TÄÄ ON JOTAIN SAIRASTA
KUURUPIILOA
En osaa sanoa pidänkö kaikesta tästä epävarmuudesta ja häilyvyydestä ja hulluudesta. Välillä se on jännittävää, välillä taas tuntuu että putoan näkemättä ollenkaan mikä alhaalla odottaa.
Kaikki asiat ovat parhaimmillaan kahden askelen päästä nähtynä. Kieroutunut tulevaisuuteni näyttää hyvältä nyt kun en ole vielä astunut siihen ja ihmiset näyttävät hyviltä alusvaatteet päällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen