Tarpeeton kärsimys on pahaa. On väärin satuttaa toisia. On väärin olla julma. On väärin olla välinpitämätön. On väärin leikkiä tietämätöntä. On väärin olla ymmärtämätön ääliö. On väärin katsoa toisen kärsimystä ja tappaa oma myötätuntonsa.
Ihmiset, jotka ovat syntyneet ilman peilisoluja eivätkä täten kykene tuntemaan minkäänlaista myötätuntoa, pitäisi murhata.
Hyvää ja kaunista on rohkeus. Hyvää ja kaunista on avoin heikkous, herkkyys, aitous, vilpittömyys, epäitsekkyys. Älykkyys on yleensä kaunista muttei aina hyvää.
Pelko on kaunista, mutta pelkuri ei ole koskaan kaunis.
Koirat ovat kauniita. Sisiliskot ovat kauniita. Pikkuiset kalanpoikaset, jotka tulevat näykkimään varpaita kun istut laiturilla, ovat kauniita. 2-vuotiaat lapset ovat kauniita. Jalkakäytävällä nukkuvat hippipunkkarihäiriköt ovat kauniita.
Teennäisyys on rumaa. Tekopyhyys on rumaa. Typeryys on rumaa.
Musiikki on kaunista. Kauniit ajatukset ja vitun hienot lauseet ovat kauniita. Minä olen kaunis kello viisi aamuyöllä.
Ja nyt kun asiaa tarkemmin miettii, tajuan että kaikkein tärkeintä on rohkeus. Rohkeus toimia sydämensä mukaan, olla välittämättä paskan vertaa siitä mitä kaverit ja viholliset ja yhteiskunta ja sosiaalinen normi sanovat.
Rohkeus syödä porkkanaraastetta kun pelkurimaiset idiootit heittelevät päällesi nakinpalasia.
Rohkeus mennä kirkuvanpunaisissa housuissa kouluun ja kuunnella kahdeksan tuntia kun pelkurimaiset idiootit pärskähtelevät selkäsi takana.
Rohkeus nostaa kastematoja turvaan jalkakäytäviltä.
Rohkeus tanssia alasti kadulla.
Rohkeus kuunnella Justin Bieberiä ja huokailla.
Rohkeus antaa kaikki rahansa romanikerjäläiselle ja näyttää keskisormea ohi kiiruhtaville hienoperseille.
Rohkeus itkeä välillä. Rohkeus kaatua välillä maahan. Rohkeus nousta sieltä vaikka koko avaruutta vastaan jos on pakko.
Rohkeus myöntää olleensa väärässä.
Se on minun mielestäni hyvää ja kaunista.
Ihan näin vain selvennykseksi. Ettei jäisi kenellekään mitään epäselvyyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen