Harkitsen vakavasti ryhtymistä alkoholistiksi. Olemassa oleminen sattuu niin vitusti. Nytkin joku soittaa Radio Helsingissä There is a light that never goes outia ja se vaan tuntuu niin... voimakkaasti. Välillä olemassa oleminen tuntuu liian hyvältä, niin hyvältä että sekin sattuu.

Mussa on jotain vikaa. (Huom. olen tälläkin hetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena.)

Alkoholismi on ihan ok jos ympärilläsi ei ole ketään. Kun ympärilläsi ei ole ketään, turrutat vain itseäsi, so what.

Joo no mutta saa nähdä.

Pitäisi hankkia ajokortti ja ajaa Barentsimeren rannalle.

Päivitin taas kirjallisuusmanifestia. Sitä voisi varmaan päivittää loputtomiin.

Aion vielä viedä tuon kirjoituksen maailman jokaisen nuoren kirjoittajan silmien eteen. Etsinkin nyt rikoskumppaneita, jotka kääntäisivät sen englanniksi, ruotsiksi, norjaksi, kiinaksi ja swahiliksi.