LITERATURE 2.0

Kirjallisuus on kuollut.

Se sattuu, mutta jos katsot ympärillesi, asia on päivänselvä: moderni kirjallisuus ei puhuttele ihmisiä, ei aloita vallankumouksia, ei loukkaa eikä lohduta meitä. Se ei sytytä tuleen rakennuksia eikä varsinkaan sydämiä.

Vuonna 2012 kirjoja ei kielletä eikä polteta. Niitä ei tarvitse kieltää eikä polttaa, koska ne eivät ole vaarallisia – ne ovat vain tympeää paperia, jota tungetaan koululaisten kurkuista alas.

Kirjallisuus on hyvää vauhtia putoamassa osaksi ”korkeakulttuuria” – ja kun taidemuodosta tulee osa korkeakulttuuria, on taidemuoto kuollut.

Asiaan voisi tietysti vaikuttaa ns. ulkokirjallisilla toimilla kuten: 1) tuomalla kirjallisuus pölyisestä maailmastaan onnistuneesti aineettomaan sähköaikaan, 2) lopettamalla jatkuva, ratkaisuja tarjoamaton ininä ja valittaminen kirjallisuuden kuolemasta ja 3) lopettamalla nykymuotoinen ”äidinkielen ja kirjallisuuden” opettaminen länsimaisissa kouluissa välittömästi.

Nämä ovat tärkeitä juttuja, totta kai, mutta kaikkein suurimmat ongelmat ovat itse kirjallisuudessa. Kirjallisuus on tylsää. Yhä uudestaan löydän itseni selailemasta uusien kirjojen esittelyjä ja hämmästelemästä: miten helvetissä ihmiset jaksavat kirjoittaa tällaisista asioista? Jos tartun johonkin uuteen kirjaan, jätän sen todennäköisesti kesken, koska en jaksa kahlata läpi omahyväistä, abstraktia ja ennen muuta tylsää paskaa.

Kirjallisuus on tylsää, mutta sen ei tarvitse olla tylsää. Kirjallisuudessa taidemuotona on jotain salaperäistä vetovoimaa, jonka voi herättää henkiin kirjoittamalla oikein. Eikö ole outoa, että muutaman vuoden välein länsimaailman nuorisoa ravistelee jokin kirja(sarja), joka muodostuu hetkessä yhdeksi aikansa merkittävimmistä nuorisokulttuurin ilmiöistä? Miten se on mahdollista? Harry Potter, Twilight ja Hunger Games tekevät jotain oikein, mutta mitä se on? Mitä Stieg Larsson teki oikein? Tai Stephen King? Tai 50 Shades of Grey? Miksi kirjallisuus alkaa hetkellisesti kiinnostaa miljoonia ihmisiä? Miksi he panevat vainajaa?

Luulen tietäväni joitain vastauksia. Ne eivät kuitenkaan riitä, jos haluan itse yllyttää miljoonia ihmisiä nekrofiliaan. On osattava kirjoittaa muutenkin kuin ”oikein”. Vaikka tietäisi toimivia keinoja, niiden pitää tulla luonnostaan. Hyvän kirjoittamisen on oltava eräänlaista ulostamista. Ja ulostaessa on samalla osattava olla jotain omaa, jotain muuta kuin kaikki muut, jotain tajunnanräjäyttävän kiinnostavaa.

Ajattelinkin nyt kirjoittaa alas joitain keinoja, joilla yritän tämän itse toteuttaa. Tämä kirjoitus käsittelee siis lähinnä romaanitaidetta (voi vittu mikä sana) – runous, esseistiikka ja kumppanit pelaavat vähän eri säännöillä, mutta periaatteessa juttu koskee myös niitä.

Okei eli mitä tarkoitan:

 


1) ALOITA VALLANKUMOUS. Havainnot, ajatelmat ja ihan näppärä tarina eivät riitä. Jos maailmassa ei ole mitään minkä puolesta olisit valmis kuolemaan tai ainakin heittämään polttopulloja, jos sydämesi ei toisin sanoen pala kenellekään, ei sinulla ole tarpeeksi kirjoitettavaa; jos taas maailmassa on joku tai jotakin, jonka puolesta hyppäisit luodin eteen, KIRJOITA siitä. PELASTA se. VAPAUTA se. MUUTA kaikki. Luo tiedosto, viskaa se päin maailmaa ja aloita vallankumous.

2) OLE JOTAIN KIINNOSTAVAA. On kirjoittamaton sääntö, että kirjailijat eivät ole erityisen kiinnostavia ihmisiä; Harry Potterin fanit ovat ennen muuta Harry Potterin eivätkä J. K. Rowlingin faneja. Kirjailijat eivät ole samassa mielessä artisteja tai poptähtiä kuin muusikot. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tarvitsemme muitakin kuin keski-ikäisiä mammoja (kaikella kunnioituksella keski-ikäisiä mammoja kohtaan) – jos olet nuori ja täynnä jotain annettavaa, älä odota enää sekuntiakaan vaan OTA TÄMÄ LAVA. The stage is yours, käytä sitä hyvin ja näytä seksikkäältä.

3) OLE JOTAIN JOTA JOKU VOI RAKASTAA. On lauluja, kirjoja, elokuvia, taideteoksia, jotka ovat synnyttäneet sinussa jotain suurta, mahdollisesti muuttaneet elämäsi – sinun tehtäväsi on nyt tehdä sama temppu jollekulle toiselle. Muuta hänen elämänsä. Kosketa häntä, kosketa syvältä tai jalkojen välistä, joka tapauksessa saa hänet rakastamaan sinua niin kuin sinä rakastat niitä, jotka ovat laulaneet kauneimmat laulut korviisi tai iskeneet sinua järisyttävimmillä lauseilla. Pelasta, lohduta, järkytä, mullista.

4) ELÄ KIINNOSTAVA ELÄMÄ. Tämä on itsestäänselvyys. Parhaassa tapauksessa elämäsi soveltuu valkokankaalle.

5) VIHAA JA RAKASTA. Jos vihaat, on varmasti olemassa jotain mitä rakastat – viha syntyy kun jotakin rakastamaasi satutetaan, kun se tahrataan tai tuhotaan. Älä siis yritä estää itseäsi vihaamasta. Käytä vihaa. Viha on voimavara niin kauan kuin osaat myös rakastaa. Rakasta. Rakastu. Rakastu paikkoihin jotka ohitat, ihmisiin jotka kohtaat, hetkiin, iltoihin, talviin, keväisiin, tunnelmiin, mihin tahansa. RAKASTU.

6) HARHAILE. Etsi ja löydä, kadota ja eksy, matkusta laivalla Amerikkaan, aja autolla Barentsinmeren rannalle, ajele ympäriinsä joukkoliikennevälineillä, kulje pitkin rantoja ja kujia ja kaupunkeja.

7) KIRJOITA IHAN HELVETIN HENGÄSTYTTÄVÄ TARINA. Älä kerro juttua ilman juonta. Älä kirjoita tylsiä pikku satuja tylsistä ihmisistä. Tarinat konjakkia naukkailevista älyköistä ja ikkunan ääressä seisovista yksinhuoltajista on jo nähty; on tosiasia, että suurin osa julkaistuista romaaneista kertoo tukehduttavan ikävystyttävistä asioista. Hintelä koulukiusattu poika, joka saakin tietää olevansa maailmankuulu velho, on aivan nerokas juttu. Puita pilkkova suomalainen mies ei ole. (Omaelämäkerrallisuus ei muuten ole mikään itseisarvo.)

8) JUONI > FILOSOFOINTI. Kuljeta tarinaa, luo hikeä ja naurua ja jännitystä äläkä katko juonta jatkuvasti nerokkailla filosofisilla oivalluksillasi tai älyllisillä pohdinnoillasi. Ajatusten on sulauduttava luontevasti tarinaan.

9) ÄLÄ OLE ILMIÖ KIRJAMAAILMASSA – OLE ILMIÖ MAAILMASSA. Puhu asioista, joilla on oikeasti merkitystä. Puhuttele ihmistä äläkä kirjallisuusihmistä. Älä puhu teräville älyille vaan yksinäisille sydämille.

10) ÄLÄ VALLOITA VAIN KOTIMAATASI VAAN YRITÄ VALLOITTAA MAAILMA. Miksi keskittyisit vain kotikulmiisi kun jalkojesi alla on kokonainen planeetta?

 

11) JOS TARINA ON HYVÄ, SEN VOI TIIVISTÄÄ KOLMEEN VIRKKEESEEN KIINNOSTUKSEN HERÄTTÄVÄLLÄ TAVALLA. Esimerkki: Syrjäytynyt, yksinäinen ja epätoivoinen nuori mies yrittää tappaa itsensä hyppäämällä mereen. Hän epäonnistuu, mutta vuorokauden kuluttua hänen kännykkäänsä saapuu tekstiviesti hänen vuosi sitten kuolleelta isoisältään, joka kutsuu hänet välittömästi Barentsinmeren rannalle. Nuori mies pakkaa reppunsa ja lähtee läpi Suomen kulkevalle matkalle, jolla muun muassa harrastaa seksiä Marilyn Monroen kanssa, pakenee Jeesusta, tappelee Leonardo da Vincin kanssa ja kohtaa joukon muita kuuluisia vainajia – ja yhden elävän tytön. (©) 

 

12) RAKASTU HENKILÖHAHMOIHISI. Miksi me muistamme Lisbeth Salanderin? Miksi me muistamme Severus Kalkaroksen? Henkilöhahmoista on luotava jotain suurempaa kuin pelkkiä henkilöhahmoja – heidän on noustava fiktiivisyytensä yläpuolelle ja oltava ihmisiä, hengittäviä, eläviä, totta. Jotta pystyisit kirjoittamaan hahmostasi kiinnostavimmalla mahdollisimmalla tavalla, sinun on aivan kirjaimellisesti rakastuttava häneen. Hänen on ainakin jonkin aikaa oltava se, johon ajatuksesi siirtyvät orgasmin hetkellä. Rakastu häneen. Haaveile hänestä. Kihertele kirjoittaessasi hänestä. Masturboi hänelle. Kaikkiin henkilöhahmoihin ei tietenkään pidä rakastua – on kuitenkin tosiasia, että Stephenie Meyer myi 120 miljoonaa kirjaa ennen muuta siksi että oli itse aivan sekaisin Edward Cullenista.



13) RAKASTU ITSEESI. Ole läsnä siinä mitä kirjoitat, leiki lukijasi kanssa – älä kuitenkaan tee omasta älystäsi ja erinomaisuudestasi itseisarvoa, jota on koko ajan korostettava ja esiteltävä. Unohda omahyväinen jaarittelu. Lukijasi ei välttämättä ole olemassa sinua varten, mutta sinä olet olemassa häntä varten.

14) KIRJOITTAJALLA ON VÄLIÄ. Totta helvetissä väliä on tekstin lisäksi sillä, kuka tekstin on kirjoittanut. Kirjoittajan persoonalla ja henkilöhistorialla on – tai ainakin pitäisi olla – lukijalle todella paljon merkitystä. En rakasta Morrisseytä vain siksi että hän tekee hyviä biisejä vaan siksi että hän on Morrissey.

15) ÄLÄ HAVITTELE PALKINTOJA. Kaikenlainen arvostetuista palkinnoista haaveileminen johtaa lähinnä tekotaiteelliseen jaaritteluun. Tekotaiteellinen jaarittelu taas vetoaa ennen muuta pienten kirjallisuuspiirien kulturelleihin setiin ja täteihin. Voikin kysyä: jos Stieg Larsson on täyttä paskaa ja postmoderni intellektuellismi ”oikeaa kirjallisuutta”, niin miksi ensin mainittu myy miljoonia ja jälkimmäinen 150 kappaletta? Kuluttajat ovat (yleensä) ihmisiä; Stieg Larssonissa on jotain, joka vetoaa ihmiseen. Stieg Larsson koskettaa meitä. Postmoderni intellektuellismi koskettaa kahtasataa kulturellia setää ja tätiä.

16) USKO ETTÄ SE MITÄ KIRJOITAT ON SUURINTA MITÄ MAAILMANHISTORIASSA ON KOSKAAN KIRJOITETTU. Älä tee B-suunnitelmia. Älä ajattele että ”entä jos kaikki menee pieleen”. Antaudu täysillä sille ajatukselle, että se mitä kirjoitat on tärkeintä mitä koskaan on kirjoitettu. Heittäydy sataprosenttisesti siihen uskoon, että vaatimaton tiedostosi saavuttaa vielä 50 miljoonaa silmäparia. Älä anna ”järkesi” eli pelkosi tulla väliin, koska vain vankkumaton usko voi tehdä järjettömistä haaveistasi totta. Järkesi saa sinut vain palamaan puolella liekillä – mutta sinun tehtäväsi on palaa. Jos joudut siinä palamaan kuoliaaksi, niin sitten palat.

17) ÄLÄ TYYDY SIIHEN TAVALLISEEN. Älä tyydy muutamaan arvosteluun sanomalehdissä, 300 kappaleen myyntiin ja yhteen vaatimattomaan palkintoon. Älä tyydy pariin haastatteluun ja yhteen kivaan kuvaan. Jos huomaat, ettei tekstisi ole myynyt miljoonaa tai aloittanut vallankumouksia tai sytyttänyt rakennuksia tuleen, sinun on pysähdyttävä ja myönnettävä että olet epäonnistunut – ja mentävä kadulle ja ojennettava lauseitasi vastaantulijoille, palattava tietokoneesi ääreen ja luotava jotain miljoona kertaa parempaa. SAAT MITÄ TILAAT: Jos olet valmis tyytymään muutamaan arvosteluun sanomalehdissä ja 300 kappaleen myyntiin, saat juuri sen. Jos taas päätät olla tyytymättä yhtään vähempään kuin miljoonan kappaleen myyntiin ja palavaan vallankumoukseen, saat sen.

18) LUO JOTAKIN, JOKA ON KAIKKEA MUUTA KIINNOSTAVAMPAA. Kirjasi on oltava esine tai tiedosto, jonka katsominenkin saa sydämen hakkaamaan. Sen on oltava kaikkein kiinnostavinta mitä on – kiinnostavampaa, palavampaa ja elävämpää kuin kaikki muu, kaikki muut kirjat, kaikki elokuvat, levyt ja konsolipelit yhteensä. Sen on oltava jotain, mihin vanhemmat kieltävät lapsiaan koskemasta. Sen on oltava jotain palavaa.

19) LUE, NÄE, KUUNTELE. Anna taiteen iskeä vasten kasvojasi ja korviasi uudestaan, uudestaan, uudestaan.

20) UNOHDA TRADITIO. Kirjailijan ei ole mikään pakko kirjoittaa syntymänimellään. Miksi muusikko saa nimetä itsensä DJ Sielunryöstäjäksi, mutta sinä et? Päätä itse minkä nimen haluat kirjan kanteen. Kirjoita tavalla jonka koet oikeaksi; jos et esim. halua käyttää kirjakieltä, älä käytä sitä.

21) UNOHDA KIRJAILIJAN VELVOLLISUUDET. Älä pönötä turhissa tilaisuuksissa ja esiinny kirjastoissa viidelle ihmiselle. Jos haluat esiintyä julkisesti aina kommandopipo päässä, esiinny aina kommandopipo päässä. Älä puhu sieviä kirjailijalle sopivia juttuja – sylje totuutta ja vaaraa ja vihaa ja rakkautta.

22) KÄYTÄ MUSIIKKIA, KÄYTÄ VALOKUVIA, KÄYTÄ INTERNETIÄ. Kirjasi ei tarvitse rakenteellisesti tai sisällöllisesti tai mitenkään muutenkaan näyttää siltä miltä kirjat yleensä näyttävät. Jos löydät idean joka toimii, käytä sitä: Ota kuvia ja laita niitä kirjasi sivuille. Käytä sivuja hyväksesi ja tee niillä mitä haluat: jätä vaikka joku sivu muuten tyhjäksi mutta kirjoita sille NÄIN HELENAN ALASTI!!!!!!!!!!!. Jos jokin keino toimii, älä epäröi käyttää sitä. Tulevaisuudessa voit ehkä liittää ”sähkökirjaasi” musiikkia (esim. soittolistan), mutta tässä vaiheessa voit vaikka jossain tietyssä kohdassa kehottaa lukijaa kuuntelemaan jotain tiettyä kappaletta. Internet auttaa tässä ja monessa muussa asiassa – käytä sitä.

23) OLE JAMES DEAN, OLE MORRISSEY, OLE DALAI LAMA, OLE JEESUS KRISTUS, OLE JEANNE D’ARC, OLE JOHN LENNON, OLE CHARLES MANSON, OLE KUKA TAHANSA, mutta ennen kaikkea: ole sinä

ja

24) PALA, PALA, PALA! Tunne, näe ja elä ja laita se paperille; kärsi, pelkää ja huumaannu, haltioidu ja putoa ja luo siitä jotain huumaavan totta ja kaunista. Ole vihaa, ole kapinaa, ole rakkautta.




Uuden sukupolven on yksinkertaisesti noustava ja otettava kirjallisuus omakseen. On jätettävä julmasti taakse se mitä kirjallisuus on tähän asti tarkoittanut; unohdettava sanomalehtien kulttuurisivut, keski-ikäiset joitakin satoja kirjoja myyvät perinnekirjailijat ja Luetko sinä? =) -kampanjat. Uusi sukupolvi on jo täällä, mutta se savuttaa itsensä hengiltä ennen kuin ehtii edes alkaa loistaa – se yrittää miellyttää edellisiä sukupolvia teksteillä, jotka ovat sitä samaa mitä kaikki muukin aina ennenkin.

Mutta nyt on tehtävä jotain muuta.


Kirjallisuus on kuollut. Keksitään se uudestaan.


(Odotan kunnianhimoisilta kirjoittelijoilta välittömiä toimenpiteitä.)






ps. this will piss people off.