Crazy dudes and penniless heroes

Lähdin tässä vajaat pari vuorokautta sitten aamulla klo 5.30 kävelemään(/juoksemaan/ajelemaan joukkoliikenteellä) ympäri Helsinkiä. Kuuntelin koko ajelehtimisen ajan neljäätoista biisiä iPodini Äskettäin lisätyt -soittolistassa. Olin liikkeellä lopulta neljä tuntia ja harmaa aamu ehti madella taivaalle.

Olin oudon manian vallassa ja virnistelin vastaantulijoille. Ajatukset ja ideat juoksivat vapaasti ja monet niistä olivat helvetin hyviä, osa epämääräisempää ajatustrollausta tyyliin DON'T CALL ME JOBLESS, DON'T CALL ME UNEDUCATED, CALL ME FREE.

Tuntui siltä kuin olisin tullut kiertäneeksi koko Helsingin; ihan kuin olisin saapastellut vahingossa joka ikiseen paikkaan jolla on mulle tässä kaupungissa jotain merkitystä. Jossain vaiheessa ohitin Sibelius-monumentin ja laskeuduin jollekin kirkkaasti valaistulle rantatielle apokalyptisen taivaan alla, ja kun istuin siihen penkille tajusin yhtäkkiä että olin istunut täsmälleen samalla penkillä kesällä ja kirjoittanut mulle jaettuun Jeesus pelastaa -esitteeseen to do -listaa.

Istuin siinä ja tuijotin riehuvalle merelle, kun siitä käveli pari hyvin kasvatetun näköistä tyttöä ("hyvin kasvatetun näköistä", jotenkin outo ilmaus) ohi, ja ne vain vilkaisivat minua ja kohottelivat kulmakarvojaan, vaikka niiden olisi pitänyt nähdä että olin miltei täydellinen James Deanin kopio mutta vielä traagisempi ja synkempi ja leveäharteisempi.

Lähdin siis taas kilpakävelemään ympäri kaupunkia ja tunsin epämääräistä onni-raivo-raivo-onnea ja liikennevaloissa joku nuori kaveri vilkuili minua sivusilmällä ja hymyili itsekseen ja minä ajattelin "SINÄ TUNNISTIT MINUT. SINÄ OLET YKSI NIISTÄ JOTKA TEKEVÄT GOOGLEHAKUJA HAKUSANALLA ö-kupit" ja jatkoin matkaa ja hyppäsin arkiaamun täyttämään ratikkaan.



Ratikassa keskellä matalaa välitilaa istui isoleukainen melko siistin näköinen mies, jolla oli etiketitön pullo täynnä epämääräistä ruskeaa litkua ja joka jupisi amerikanenglantia matalalla vaikuttavalla äänellä kavereilleen: "Yeah man, I mean now we're just sitting here and it's like... yeah, that's right man, how's your wife by the way, I mean you told me..." Meni hetki ennen kuin tajusin, että hän oli ainoa joka näki kaverinsa; muille matkustajille hän oli vain itsekseen jupiseva sekopää.

Muut tilannetta sivusta seuranneet ihmiset vilkuilivat miestä pelokkaina ja/tai helpottuneina siitä, etteivät olleet hän, mutta minä tuijotin häntä koko ajan ja toivoin kuollakseni että hän sanoisi minulle jotain. Tiesin, että jos hän todella sanoisi minulle jotain, minulla olisi sosiaalinen vapaus heittäytyä täydeksi sekopääksi ja lähteä hänen kanssaan helvettiin(/Helvettiin).

Mutta hän ei vilkaissutkaan minuun vaan nousi ratikan pysähtyessä, asettui auki liukuneiden ovien väliin ja jätti hyvästit istumaan jääneille mielikuvitusystävilleen. Kun hän lähti jollekulle mukaan lähteneelle kaverilleen mutisten ja katosi näkyvistä, katseeni osui 55-vuotiaan pankkiirin näköiseen mieheen, joka oli tarkkaillut tilannetta käytävältä hieman ylempää - hänen naamallaan oli niin raivostuttava ylimielinen ja itsetyytyväinen ilme, että leikin hetken ajatuksella hänen murhaamisestaan.

Kohta jäin itsekin vittuuntuneena pois jossain ydinkeskustassa, ja keskellä tungosta tajusin pysähtyneeni vanhan romanikerjäläisnaisen viereen. Hän istui liikennetolpan vieressä maassa ja teki rukoilevia eleitä ohikulkijoiden suuntaan, ja minä ajattelin että vaatii helvetinmoista sisua istua tuolla tavalla keskellä jalkakäytävää ja alentaa itsensä toisten edessä täydellisesti. Kävelin muutaman metrin päähän, kaivelin taskujani, löysin 20 e jotka olin edellisenä iltana tiristänyt pankkitililtäni, käännyin takaisin ja ojensin setelin naiselle. Hän otti rahan vastaan, ja kun hän tajusi etten ollut antanut hänelle viisisenttistä hänen kasvoillaan häivähti jotenkin pökertynyt ilme. Minä nyökkäsin ja hymyilin ja tungin kädet takkini taskuihin ja jatkoin sanaakaan sanomatta matkaa ja näytin mentaalista keskisormea kaikille ohikulkijoille, ja kun vähän kauempana käänsin päätäni ja katsoin taakseni, näin naisen istuvan liikkumattomana paikoillaan ja tuijottavan minua ilmeettömänä.

Sitten ajelin rahattomana kotiin erääntyneellä bussilipulla ja makasin huoneeni lattialla ja söin sipsejä.