Elämäntapanolous

Tämähän menee vain omituisemmaksi ja omituisemmaksi. Pystyn kuvittelemaan, että joku lukee näitä juttuja ja diagnosoi minut jotenkin hulluksi. Se on ok.

Luin edellisen merkinnän ja olin iloisesti yllättynyt siitä, että olin kuvannut Harry Houdinia sanoilla 'puhdasta seksiä'.

Tajusin että elämäntapanolous kuvaa erinomaisesti sitä asennoitumista jonka suunnittelen ottavani elämään.

Olen ollut jo pitkään enemmän tai vähemmän vittuuntunut siitä ajatuksesta, että pitää taas lähteä kohti Barentsinmeren rantaa. (Kirjani tapahtumat päättyvät sinne, joten siellä on pakko käydä.) Vuosi sitten kävin siellä jo, mutta silloin menin vain Vadsöhön asti, ja myöhemmin tajusin että kirjaa varten pitää mennä Vardöhön asti. Voi vittu. En jaksaisi lähteä sinne taas, en jaksa toistaa juttuja jotka olen jo kertaalleen tehnyt. (Vaikka istunkin joka ilta sohvalla identtisessä asennossa ja katsoin Frasieria ja juon teetä samasta kupista. En elä ihanteideni mukaisesti.)

Tänään istuin Soi Soissa ja ymmärsin 2 asiaa:

1) Minulla ei ole henkisesti juuri mitään yhteistä luomuhippien kanssa. En vain ymmärrä heitä. Uskon eläinten oikeuksiin, koska se on tieteellisesti ja eettisesti perusteltua, en jonkin spirituaalisen luonnollisuusjutun takia. Eihän luonnollinen edes tarkoita mitään. En toisaalta mitenkään vihaa hippejä, minusta on enimmäkseen mukavaa että heitä on olemassa. (Miksi minun ylipäätään pitäisi pystyä samastumaan ihmisiin pitääkseni heistä?) Kai suurin ero välillämme on lopulta siinä, että he ovat vapaita ja iloisia ihmisiä ja minä tunnen itseni heidän rinnallaan jonkinlaiseksi saatanallisen ankeuden levittäjäksi. Siis ankeuttajaksi:

Aaaaaaa!

Toisaalta en pysty samastumaan saatananpalvojiin tai gootteihin tai muihin synkiksi identifioituviin ihmisiin. En kai edusta mitään alakulttuuria. Sehän on hyvä.

2) Voin matkustaa Barentsinmerelle ja takaisin 4 yössä. Tämä on hullua, koska viimeksi hommaan meni yli viikko, mutta tällä kertaa voin tehdä sen näin:

YÖ 1. Matkustan yöjunalla Rovaniemelle. -> Seuraavana päivänä nousen bussiin ja ajan Sodankylään, missä tarkistan muutaman tähdellisen asian. (Viimekertainen pysähdykseni Sodankylässä oli elämäni masentavimpia päiviä ja halusin lähinnä kuolla. Bring it on.) -> YÖ 2. Nousen bussiin, joka kiitää pohjoisen yön halki Norjan rajan yli ja saapuu aamuyöllä Vadsöhön. (Toivottavasti siellä on yhtä aavemaisen autiota kuin viime kerralla.) Vadsössä raahaan itseni samaan hotelliin kuin viimeksi. -> Seuraavana päivänä matkustan bussilla Vardöhön, jossa vietän hetken aikaa ja tarkistan haluamani asiat. Sitten matkustan takaisin Vadsöhön. -> YÖ 3. Jätän hotellini aamuyöllä ja nousen bussiin, joka ajaa takaisin Rovaniemelle. -> Puolenpäivän aikaan nousen bussista Rovaniemellä todennäköisesti väsyneenä, puutuneena ja vihaisena. (Tämä on tärkeää.) Kidun loput päivästä Rovaniemellä. -> YÖ 4. Illalla nousen yöjunaan ja palaan sillä Helsinkiin.

4 YÖTÄ. Tämä saattaa hyvinkin onnistua. Sitten olen taas vapaa ja voin tehdä uusia ja kiinnostavampia asioita, muun muassa jatkaa valheellista projektiani "oikeana ihmisenä" oikeiden ihmisten keskuudessa, eikä tarvitse enää tuntea Barentsinmeren stressaavaa painoa harteillani. Huh.

Ehkä lähden ensi viikon lauantaina. Sitä ennen menen hyppyrimäkeen, William K:hon ja öiselle katolle, jos Luoja suo. Hän ei aina suo, mutta ehkä tällä kertaa.

Niin ja:

”Valmiissa” kirjassa on tällä hetkellä 336 sivua. Lupasin jo suunnilleen 30 vuotta sitten paljastaa pätkän tekstiä sivuilta 17, 45, 122, 171 ja 209. Aion tehdäkin sen, mutta pyydän että joku heittää vielä MUUTAMAN SIVUNUMERON LISÄÄ. (En tiedä miksi, mutta) voisiko joku tehdä niin? Muutama sattumanvarainen sivunumero lisää väliltä 1-336, niin sitten toimin lupaukseni mukaan.

Kiitos!