Ensimmäinen seksikokemukseni

Äitini jäi roomalaisen auton alle. Tässä minä 15 minuuttia ennen kuin äitini tulee jäämään roomalaisen auton alle:

Ensin luulin että se oli kauheaa, ja niin se olikin, mutta lopulta paras juttu koko Roomassa oli viettää yötä haisevassa aavemaisessa sairaalassa.

Yllättäen: en ole hirviömäisen ruma ihminen. Ja kaikki neljä kirjaani ovat materiaalia, joka voisi hyvinkin myydä miljoonia kappaleita jos vain saan oikeat ihmiset taakseni. Aion saada tämän tapahtumaan.

Oi, elämme taas sitä pistettä vuodesta kun saatamme nähdä koko ihmislajin lapsista aikuisiin (ja varsinkin Nuorten Ihmisten) kävelevän kevein askelin kaupungin kaduilla ja hymyilevän levottoman onnen vallassa. Voi, kesä ja vapaus ja elämä on alkamassa.

Mulle tää kohta vuodesta on ollut jo monta vuotta outoa suruaikaa. Suvivirsi saa rintakehäni särkemään. Tekisi mieli kumartua ja oksentaa koko kaupungin päälle.



4 vuotta sitten varhain aamupäivällä erään helsinkiläisen lähiön aamu hehkui vaaleanvihreänä, kosteana ja häikäisevän kirkkaana ja minä kävelin viimeisen kerran yläasteen ovista ulos. Voi helvetti, se oli onnellisin päivä tähänastisessa elämässäni. Se oli suurin voittoni tähän mennessä. (Huom: tähän mennessä.)

Ohitin portaissa ja koulun pihalla kaikki normaalit, toisiaan hyvästelevät koulukaverini, joista tiesin kaiken ja jotka eivät tietäneet minusta yhtään mitään, eikä mulla ollut MITÄÄN sanottavaa kenellekään, koska voi vittu, enhän muutenkaan ollut puhunut kenellekään mitään kolmeen vuoteen. (Keskiarvoni oli muuten 9,87. En tajua miten se on inhimillisesti mahdollista. Tai siis varmaan olen jotenkin nero. Toisaalta todella monet nerot lähtevät kouluista vitosen keskiarvoilla. Meitä on montaa laatua.)

Tiesin vain että helvetti oli viimein ohi. Olin voittanut sen. Helvetti oli ohi. Olin voittanut sen. Lisäksi olin kirjoittanut ensimmäisen kirjani (trillerin teini-ikäisistä lesboista) ja tiesin että tulevaisuus oli aivan edessäni. Hengitin. Oli kuin olisin lentänyt. Vihreässä kirkkaudessa kävelin viimeisen kerran tutun reitin koulusta kotiin ja kuuntelin 'It Takes a Fool to Remain Sane' ja koko maailma oli taikaa, taikaa, TAIKAA, jumalauta.

No, 4 vuotta on kulunut ja tulevaisuuteni on vieläkin edessäpäin. Pari juttua meni pieleen. Vasta nyt alan hiljalleen saada asioita jonkinlaiseen järjestykseen. On tässä silti jotain surullista.

Tasan vuosi sitten ajattelin paljon Jack Kerouacia (miksi?) ja nukuin penkillä terveyskeskuksen edessä. En tiedä miten aion surra tänä vuonna.

(Niin, tällä merkinnällä ei nyt ollut mitään tekemistä ensimmäisen seksikokemukseni kanssa. Kirjoitan tänne mieluummin asioista joita on oikeasti tapahtunut. Halusin nähdä miten otsikko "Ensimmäinen seksikokemukseni" vaikuttaa merkinnän lukukertoihin.)