Jumalat juhlivat öisin

Vietin viime yön kylvyssä. Se on uskomatonta ja kirjoitettuna se näyttää vielä uskomattomammalta, mutta vietin todella koko viime yön kylvyssä ja luin kirjaa jonka suomenkielinen nimi on Jumalat juhlivat öisin. Se oli enimmäkseen tylsää luettavaa (hahmot ovat melkein kiinnostavia mutteivät kuitenkaan kiinnostavia) enkä kaiken kaikkiaan tajua miten pystyin viettämään kokonaisen yön kylpyammeessa.

Joskus reilu viikko sitten tapahtui samantyyppinen juttu: kulutin kokonaisen yön katsomalla Harry Potter ja puoliverinen prinssi -elokuvaa. En tiedä miten pystyin käyttämään siihen kokonaisen yön, koska elokuva ei muistaakseni kestä edes kolmea tuntia. Muistan kyllä kelailleeni joitain kohtia nähdäkseni ne uudestaan, mutta on tämä silti epäilyttävää.

Tänään keskiyön sinisessä pimeydessä kävin paikassa jossa kirjani päähenkilö eli minä herää tehtyään itsemurhan. Vedenraja Lauttasaaren sillan alla. En ole ennen käynyt siellä. En haluaisikaan käydä siellä päiväsaikaan. Nyt siellä oli autiota ja kaunista. Koko ruumiini meinasi pakahtua kauneudesta. Kehoni molekyylit meinasivat pakahtua. Se oli suorastaan kiihottavaa.