Huh. Mun piti kirjoittaa tänä yönä tajunnanräjäyttävää kirjallisuutta, mutta sen sijaan päädyin viettämään tuntikausia vastaamalla Oikeutta eläimille -seinän häiriköille: "Sä oot kiusaaja." "Sä oot kiusaaja." "Sä oot kiusaaja." jne. jne. jne., viime yönäkin mun piti sylkeä nerouttani Microsoft Wordiin, mutta sen sijaan erehdyin katsomaan YouTube-videon jossa 15-vuotias epävakaa tyttö syö käytetyn tamponinsa, ja tätä kautta päädyin kuluttamaan koko yön puolustaen kuoliaaksi kiusattuja teinityttöjä niiltä ihmisiltä, jotka sanovat "i'm glad she killed herself, she was a fucking disgusting fugly whore haha"
koska jonkun on pakko olla siellä, jonkun on pakko pysyä ihmisenä, jonkun on pakko nousta niitä hirveitä anonyymejä kusipäävyöryjä vastaan, koska päivä jona kukaan ei enää sano julmuuteen mitään on päivä jona maailma on kuollut
ja tajuan kyllä että tää on yhtä epätoivoista kuin kastematojen pelastaminen jalkakäytäviltä; vaikka kuinka tekisin parhaani, auttaisin minkä voisin, pistäisin pahalle vastaan, niitä tulee aina lisää, niitä on loputtomasti, joka kulmassa, joka paikassa, kiusaajat ja idiootit eivät koskaan lopu, niitä on miljardeja
mutta ehkä olisi vain parempi jos kerrankin osaisin sanoa vaan että PAINUKAA KAIKKI VITTUUN, katkaisisin tän saatanallisen internet-yhteyden, haistelisin kevätyötä avonaisesta ikkunasta ja sylkisin kaiken raivoni sitten tarinoihini, jäisin sitten odottamaan ja toivoisin että ne tarinat vielä muuttavat jotain jossain edes jollekin,
niin ettei mun kaltaisten sankareiden enää tarvitsisi sukeltaa Internetin pimeisiin syvyyksiin kertomaan kiusatuille että he voittavat vielä, sillä he tietäisivat sen jo valmiiksi.
trööt |
(Anteeksi mindfuck. Halusin vain olla hassunhassu.)
Huooooooooh. (Laskin tarkasti että laitoin tähän huokaukseen 8 o-kirjainta; noin 9-vuotiaasta mulla on ollut irrationaalinen suhde kaiken parillisuuteen, ennen muuta 4:n kertotauluun; paras numero on 8; I'm working on it, olen jo tavallaan päässyt irti tästä neuroosista koska en ole enää muutamaan vuoteen kuvitellut kenenkään kuolevan jos annan asioiden tapahtua parittomasti; tää tapa on silti syvälle pinttynyt, harrastan sitä edelleen vahingossa, mutta I'm working on it, I'm working on it)
Kun pyöräilen ympäri kaupunkia, kauhistelen aina hiljaa itsekseni sitä miten luottavaisen välinpitämättömästi ihmiset antavat minun ajaa ohitseen. Voisin ihan hyvin kaatua heidän päälleen, ajaa heidän ylitseen, murtaa heidän kallonsa, liiskata heidän varpaansa, mutta siinä he vain antavat minut kiitää ohi ja luottavat typerästi siihen etten tapa heitä.
He eivät tajua millainen vastuuton, epäluotettava, itsetuhoinen, turhia riskejä ottava paska minä olen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen