En todellakaan tiedä nyt mistään mitään. Halusin nukkua tänä yönä, mutta en pysty.
Olen pihalla kaikesta, mutta en aio elää mitään rappioelämää. Rappioblogien lukeminen on enimmäkseen kyllästyttävää. Jos elän rappioelämää, niin en mitenkään jää siihen vaan vain käväisen siellä. Kokemuksen vuoksi.
En ole oikeasti mitenkään kadottamassa itseäni. Älkää huoliko.
Pitäisi lähteä taas yksin saareen tai jonnekin niin saisin kirjoittaa kirjaa rauhassa ja kunnolla. Nyt olen kaikki yöt jossain muualla kuin Microsoft Wordin ääressä, ja se on vähän stressaavaa.
Miksei kukaan pidä Miki Liukkosesta huolta? Täysin turhaa ja sisällyksetöntä rappioposeeraamista. Mitä järkeä? Todella surullista.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste I came in like a wrecking ball I never hit so hard in love. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste I came in like a wrecking ball I never hit so hard in love. Näytä kaikki tekstit
maanantai 4. elokuuta 2014
torstai 27. helmikuuta 2014
Minäkin olen urpo
Olen alkanut vihata yhteiskunnallisista ja tärkeistä aiheista kirjoittamista.
Tai kyllä se voi olla kivaa, jos teen sen omilla ehdoillani. Silloin se voi olla orgastista ja saatan nauraa maanisen riemun vallassa hakatessani näppäimistöä (tällaista tapahtuu). Mutta jos kyse on siitä että vituttaa vain niin helvetisti esim. joku trollivyöry eläinoikeusjärjestön Facebook-seinällä, niin silloin se on helvettiä. Kaikkein tärkeimpiin asioihin syventyminen on helvettiä, sillä niistä kirjoittaakseen on ensin kohdattava ihmisyyden rumat ja typerät puolet.
Kohdattava ne paitsi trolleissa myös itsessään.
Haluaisin oppia käyttäytymään asiallisesti ja herrasmiesmäisen uljaasti silloinkin kun kaikki ympärillä kahlaavat ihmispsyyken paskassa. Jos en sortuisi suurimpien idioottien tasolle ja muuttuisi turhautuneeksi, ylimieliseksi kusipääksi, voisin jopa nostaa ne suurimmat idiootit mukanani ylemmäs ja hedelmällinen keskustelu heidän kanssaan olisi mahdollista.
Mutta ei. Muutun ylimieliseksi kusipääksi, aina.
Mitä hyötyä siitä on? Kenen asenteeseen vaikutan tällä? Mitä vitun aktivismia on vittuilu?
Jos en kunnioita vastapuolta, miksi ihmeessä hän kuuntelisi minua?
Miksi otan jokaisen kohtaamani ääliön niin tosissani?
Miksen suhtaudu jokaiseen kohtaamaani ei-ääliöön samanlaisella kiihkeydellä?
Miksi käyttäydyn irrationaalisesti?
Ihmisyyden rumat ja typerät puolet. Tuskin tulen koskaan olemaan niistä täysin vapaa.
Kirjoittakaa hautakiveeni: At least I tried
Tarkoittaako tämä ^ pikemminkin "älä yritä, ei siitä kuitenkaan tuu mitään" vai "älä vain yritä! vaan ryhdy toimeen ja tee se! roaarrgh!!!!"
Tai kyllä se voi olla kivaa, jos teen sen omilla ehdoillani. Silloin se voi olla orgastista ja saatan nauraa maanisen riemun vallassa hakatessani näppäimistöä (tällaista tapahtuu). Mutta jos kyse on siitä että vituttaa vain niin helvetisti esim. joku trollivyöry eläinoikeusjärjestön Facebook-seinällä, niin silloin se on helvettiä. Kaikkein tärkeimpiin asioihin syventyminen on helvettiä, sillä niistä kirjoittaakseen on ensin kohdattava ihmisyyden rumat ja typerät puolet.
Kohdattava ne paitsi trolleissa myös itsessään.
Haluaisin oppia käyttäytymään asiallisesti ja herrasmiesmäisen uljaasti silloinkin kun kaikki ympärillä kahlaavat ihmispsyyken paskassa. Jos en sortuisi suurimpien idioottien tasolle ja muuttuisi turhautuneeksi, ylimieliseksi kusipääksi, voisin jopa nostaa ne suurimmat idiootit mukanani ylemmäs ja hedelmällinen keskustelu heidän kanssaan olisi mahdollista.
Mutta ei. Muutun ylimieliseksi kusipääksi, aina.
Mitä hyötyä siitä on? Kenen asenteeseen vaikutan tällä? Mitä vitun aktivismia on vittuilu?
Jos en kunnioita vastapuolta, miksi ihmeessä hän kuuntelisi minua?
Miksi otan jokaisen kohtaamani ääliön niin tosissani?
Miksen suhtaudu jokaiseen kohtaamaani ei-ääliöön samanlaisella kiihkeydellä?
Miksi käyttäydyn irrationaalisesti?
Ihmisyyden rumat ja typerät puolet. Tuskin tulen koskaan olemaan niistä täysin vapaa.
Kirjoittakaa hautakiveeni: At least I tried

Tarkoittaako tämä ^ pikemminkin "älä yritä, ei siitä kuitenkaan tuu mitään" vai "älä vain yritä! vaan ryhdy toimeen ja tee se! roaarrgh!!!!"
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Nykynuorten aivokuolema

^ Bongasin tämän ja nauroin jostain syystä varmaan 20 sekuntia.
Aiheeseen:
Uutisten mukaan suomalaisista peruskoululaisista on tullut entistä huomattavasti tyhmempiä viimeisten 10 vuoden kuluessa. Suomalaiset peruskoululaiset, varsinkin pojat, ovat kuulemma menettäneet päättelykykynsä, luetunymmärtämistaitonsa ja kyvyn matemaattiseen päättelyyn. On tapahtunut jonkinlainen aivokuolema.
En osaa ottaa tätä uutista vakavasti.
Juttujen mukaan suomalaisnuorten kyvyt ovat "romahtaneet" tai "pudonneet dramaattisesti" kaikilla älyllisillä alueilla, mutta jotenkin en vain pysty uskomaan että mitään merkittävää muutosta entiseen olisi tapahtunut, varsinkaan kun uutisessa ei eritellä yksityiskohtaisemmin mitä romahtamisella tarkoitetaan. Suurin osa nuorista ja ylipäätään suurin osa ihmisistä on aina ollut tyhmiä. Huomasin n. 11-vuotiaana olevani lähes kaikilla kognitiivisilla alueilla parempi kuin useimmat aikuiset, joten omasta näkökulmastani ihmisten epä-älykkyys ei ole mikään uutinen. Se, että testitulokset ovat huonontuneet, kertoo lähinnä siitä että se joukko nuoria, joka on aina ennenkin ollut "tyhmä", on menettänyt motivaationsa todistella testeissä toisin.
Reilu vuosi sitten uutisoitiin, että nykynuoret eivät lue kirjoja ja että lukeminen on uhattuna ja niin edelleen. Uutisen sisältö tiivistettynä:
Tutkimuksen mukaan viidennes suomalaisnuorista ei lue kirjoja juuri koskaan. Tunnetuimmat kirjallisuuden klassikkotarinat ovat 13-30-vuotiaiden mielestä elokuvinakin tunnetut Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potter.
Viidennes suomalaisnuorista ei lue kirjoja! Apua! Usein nuorista uutisoitaessa käytetään dramaattisia sanoja, vaikka mitään draamaa ei ole.
Jos lukeminen oikeasti halutaan kitkeä nuorisosta, tässä kaksi tehokkainta keinoa:
1. Hoetaan että "Nuoret Eivät Lue" tai että "Pojat Eivät Lue" niin monta kertaa että syytetyt alkavat itse uskoa väitteeseen, oppivat millaisia heidän Pitäisi Ryhmänsä Edustajina Olla ja alkavat toimia odotusten mukaisesti.
2. Pakotetaan lapset lukemaan koulussa kirjoja äidinkielentunneilla sanaluokkien opettelun lomassa. Tämä on kaikkein tehokkain keino tuhota ihmisen kiinnostus kirjallisuuteen.
Henkilökohtaisesti mun mielestä olisi ihan ok vaikka 90 % nuorista ei lukisi kirjoja "juuri koskaan"; itse kirjoitan nimenomaan niille jäljelle jääville kapinallisille; niille joilla ylipäätään on edellytykset ymmärtää mistä puhun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)