Elämää

Viime yö oli todella hauska ja outo. Tämä elämä on hyvin hauskaa ja outoa. Se tosin tappaa minut kohta. Varhaisen aamun bensa-asemalla vai-mikä-se-oli tajusin yhtäkkiä, että oli sanottava jotain tärkeää. Valitettavasti olin joko juonut liikaa tai syönyt myrkytettyjä ranskalaisia; joka tapauksessa en voinut enää puhua, sillä tiesin että jos puhuisin, oksentaisin. Bussimatka kotia kohti oli elämäni hirvein. Kun lopulta astuin ulos bussipysäkille, polvistuin maahan ja oksensin kolme kertaa. Olen pahoillani että teidän on nähtävä tämä rappio. Olen pahoillani, että bussi jäi vielä seisomaan pysäkille kymmeneksi sekunniksi ja bussissa matkustaneen naisen oli nähtävä tämä rappio.

Mutta kaikki on hyvin.

Hmm. Tai ei mikään tietenkään ole hyvin, kaikki on lähtökohtaisesti ja peruuttamattomasti aivan pielessä, mutta sitä ei tarvitse surra. En jaksa surra. Olen surrut tarpeeksi. Antaa kaiken mennä ja tulla kengityksen mukana.

Ihmisillä on ollut hyvin yllättäviä käsityksiä minun rakkauselämästäni.

Aah. Tämä on niin hauskaa että vesi valuu silmistäni. Miksi tällä biisillä on tällainen video? Joka tapauksessa on ollut käsityksiä, että minun rakkauselämäni muistuttaa videon sisältöä.

Mitä hölisen. Aah. Tämän tilan voisi varmaan diagnosoida jonkinlaiseksi emotionaaliseksi dissosiaatiojutuksi. Pakko sanoa, että suosittelen tätä sairasta tilaa kaikille. On olemassa hyvää hulluutta.