So cold! Let me in-a-your window.

Hei sinä siellä! Jos olet juuri nyt Tampereella, haluatko tavata minut? Nyt heti? Kadulla? Olen kiinnostava, kannattaa tulla! Oikeasti! Usko minua, sinulla ei ole mitään parempaa tekemistä. t. scandinavianhunk94

Nukahdin tänään päivällä. Heräsin myöhään illalla. Lähdin ulos ja etsin ravintolaa, joka olisi vielä auki. Löysin sellaisen. En ole varmaan koskaan näyttänyt niin rumalta ja epäsiistiltä ja autistisen tyylitajuttomalta (toki olemassa on varmasti myös hyvin tyylitajuisia autisteja), mutta ravintolassa oli tarjoilijatyttö, joka katsoi minua kuin olisi oikeasti pitänyt minusta. Se oli niin kammottavaa että menetin ruokahaluni. Hän toi minulle annokseni ja minä aloin syödä konemaisesti, ja hän kävi kysymässä "Maistuuko?" mihin vastasin tuijottamalla häntä kauhistuneena ja sanomalla: "Joo."

Pakottauduin syömään annokseni ja tarjoilijatyttö palasi ja katsoi minua taas niin kuin olisi oikeasti pitänyt minusta. Hän antoi minulle kynän, jolla allekirjoittaa kuitti. Ennen kuin hän ojensi kynän, hän painoi sen pään esiin painamalla toisen pään reiteään vasten. Allekirjoitin kuitin nimellä "Gsdfdfjshdf". Tarjoilijatyttö hymyili hiljaisella tavalla, kiitti ja sanoi jotain hurmaavaa ja hauskaa, mihin vastasin näin: "Hsfs-joo-ehefs." Sitten poistuin takaisin viileään iltaan ja pyörittelin päätäni edestakaisin.

Toisaalta tuntuu että olen menettänyt normaalin kyvyn hävetä. Yhä useammin löydän itseni tilanteesta, jossa teoriassa tiedän että tämän PITÄISI olla noloa, mutta käytännössä en TUNNE mitään muuta kuin riemua. Tänään tanssin ja hyppelin ympäri aurinkoista Tamperetta. Olen aika varma että ohikulkijat pitivät (ja pitävät) minua hulluna, varsinkin kun lauloin Kate Bushia samalla, mutta jotenkin se vain ei haittaa, yhtään, at all, inte alls.